Väinämöinen uuden laivansa koristettua lähtee sillä Pohjan neittä
kosjomaan. Ilmarisen sisar, Ainikki, pyykkiä rannalla pestessään
havaitsee jotain mustaa merellä häämöttävän ja arvelee sitä jos
miksiki; vv. 1-36. -- Oudon havaitsemansa lähemmäksi tultua tuntee
Väinämöisen laivaksi ja alkaa kysellä Väinämöiseltä, kunne oli
matkalla. Väinämöinen piloillansa ensin mitä kutaki ladeltua jo
viimein sanoo todenki, Pohjan neittä kosjomaan lähteneensä; vv.
37-102. -- Tytär asian kuultuansa heti juoksee ilmoittamaan sen
veljellensä Ilmariselle. Seppo siitä huolella rientää itse jälestä
ja saavuttaa Väinämöisen matkalla. Siinä sopivat keskenänsä, ei
kumpikaan neittä vastoin sen omaa mieltä tahtoa; vv. 103-148. --
Jo tullaan lähemmä matkan määrää, koira Pohjolassa kuulee ja alkaa
haukkua. Pohjolan isäntä käypi katsomaan, mitä koira haukkuisi, ja
näkee vieraita sekä maisin että merisin tulevan. Kysytään arpaa
vieraista ja saadaan tietää, niiden kosjolaisia olevan; vv. 149-200.
-- Pohjolan emäntä tunnettuansa vieraat Väinämöiseksi ja Ilmariseksi,
neuvoo tytärtänsä Väinämöiselle menemään, mutta tytär vastaa, ei
huolivansa semmoisesta vanhasta ukosta; vv. 201-230. -- Väinämöinen
tultuaan tupaan pyytää tyttöä puolisoksensa. Tyttö kysäisee, joko
olisi täyttänyt sen hänelle määrätyn ansiotyön, ja kun Väinämöinen
ei saata sanoa sitä tehneensä, niin tyttökin arvelee, ei hänelle
menevänsä; vv. 231-266.
Vaka vanha Väinämöinen
Arveli, ajattelihe,
Mennä neittä kosjomahan,
Päätä kassa katsomahan,
Pimeästä Pohjolasta, 5
Summasta Sariolasta.
Pani haahen haljakkahan,
Punaisehen pursi-puolen,
Kokat kullalla kuvasi,
Hopealla holvaeli. 10
Nosti päälle purjepuunsa,
Veti puuhun purjehia,
Veti purjehen punaisen,
Toisen purjehen sinisen,
Läksi merta laskemahan, 15
Sinistä sirottamahan.
Annikki oli niemen neiti,
Sisar seppo Ilmarisen,
Joutui sotkut sotkemassa,
Vaattehet viruttamassa, 20
Nenässä utuisen niemen,
Päässä saaren terhenisen.
Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla,
Sanan virkkoi, noin nimesi: 25
"Mi olet merellä musta,
Kun sa ollet hanhikarja,
Niin sä lentohon levaha."
"Kun ollet lohinen luoto,
Niin sä uimahan pulaha, 30
Kun ollet vesikivonen,
Vesi päällesi ve'ellös.
Lienet veikkoni venonen,
Niin kohen kotia käänny,
Lienet pursi vento vieras, 35
Ulommaksi uiskennellos."
Ei ollut veno kotoinen,
Eikä pursi vento vieras,
Olipa pursi Väinämöisen,
Laiva laulajan ikuisen, 40
Jo luoksi lähentelihe,
Pakinoille painatteli.
Annikki hyväniminen
Purrelta kyselemähän:
"Kunne läksit Väinämöinen, 45
Suorihit suvannon sulho?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Läksin lohta pyytämähän
Tuonen mustasta joesta,
Syvästä sara-ojasta." 50
Annikki hyväniminen,
Hänpä tuo sanoiksi virkki:
"Tunnen mie toen puhujan,
Sekä keksin kielastajan:
Toisinpa isoni ennen 55
Läksi lohta pyytämähän,
Oli verkkoja venonen,
Laivan täysi laskimia,
Siinä nuotat, siinä nuorat,
Siinä tarpoimet sivulla; 60
Kunne läksit Väinämöinen,
Ulkosit Uvantolainen?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Läksin hanhien hakuhun
Saksan salmilta syviltä, 65
Ulapoilta auke'ilta."
Annikki hyväniminen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Toisinpa isoni ennen
Läksi hanhien ajohon: 70
Jousi oli suuri jäntehessä,
Vetehessä kaari kaunis,
Koira musta kahlehissa,
Kahle kaarehen siottu;
Sano totta Väinämöinen, 75
Kunne kuitenki käkesit?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Entä jos minä menisin
Noihin suurihin sotihin,
Tasapäihin tappeloihin, 80
Joiss' on verta säärivarsi,
Polven korkeus punaista."
Aina Annikki sanovi,
Tinarinta riukuttavi:
"Elä tyhjiä valehi! 85
Tunnen mie soanki käynnin:
Kun ennen isoni läksi
Noihin suurihin sotihin,
Sata oli miestä soutamassa,
Tuhat ilman istumassa, 90
Nenin jousia nenässä,
Terin miekat teljopuilla;
Sano jo toet totiset,
Valehettomat vakaiset,
Kunne läksit Väinämöinen, 95
Suorihit Suvantolainen!"
Silloin vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Toki ma sanon toetki,
Jos vähän valehtelinki, 100
Läksin neittä Pohjolasta,
Impeä Pimentolasta."
Annikki hyvä-niminen
Kun tunsi toet totiset,
Heti sai samoamahan, 105
Tulevi sepon kotihin:
"Veli seppo Ilmarinen,
Takoja iän-ikuinen!
Taos mulle sukkulainen,
Tao sormukset soreat, 110
Niin sanon toet totiset,
Valehettomat vakaiset:
Jo nyt vievät viekkahammat,
Etevämmät ennättävät,
Ottavat sinun omasi, 115
Anastavat armahasi;
Jo menevi Väinämöinen
Selässä meren sinisen
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan." 120
Tunkihe sepolle tuska,
Rautiolle raskas tunti;
Pesi päänsä puhtahaksi,
Valelihe valkeaksi,
Sykysyisistä sysistä, 125
Taonnoista talvisista.
Pukihe, somistelihe,
Vaatettihe, valmistihe,
Pisti varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen, 130
Itse istuikse rekehen,
Otti ohjakset kätehen.
Ajavi, hypittelevi,
Meren hietaharjuloita,
Jo päivänä kolmantena 135
Yllättävi Väinämöisen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi on vanha Väinämöinen!
Tehkämme sula sovinto,
Jos on kilvoin kihlonemme, 140
Kilvoin käynemme kosissa,
Ei neittä väellä vieä."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Teen minä sulan sovinnon,
Ei neittä väellä vieä, 145
Vastoin mieltä miehelähän;
Sille neiti antaminen,
Kelle mielensä tekevi."
Ajoivat e'elle siitä
Matkoansa kumpanenki, 150
Pursi juoksi, ranta roikki,
Oro juoksi, maa jämisi.
Kului aikoa vähäisen,
Pirahteli pikkaraisen,
Jopa haukkui hallikoira, 155
Linnan lukki luskutteli,
Pimeässä Pohjolassa,
Sangassa Sariolassa.
Sanoi Pohjolan isäntä:
"Ei halli valetta hauku, 160
Luppakorva luuhattele,
Joko käynen katsomahan,
Mitä haukkuvi halikka,
Linnan luppa luikuttavi."
Kävi siitä katsomahan 165
Pellolle perimmäiselle,
Katsoi koiran suuta myöten,
Nenävartta valvatteli,
Jo näki toen totisen,
Mitä haukkui hallikoira: 170
Purjehti veno punainen
Selän puolen Lemmenlahta,
Kirjokorja kiiättävi
Maa-puolen Simasaloa.
Tultua tupahan tuolta 175
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jo tulevi vierahia
Selällä meren sinisen,
Ajetahan kirjokorjin
Tuon puolen Simasaloa, 180
Lasketahan laivoin suurin
Tämän puolen Lemmenlahta."
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Mistä arpa saatanehe
Tulevista vierahista? -- 185
Oi on pieni piikaseni,
Pane pihlajat tulehen,
Puu valio valkeahan!
Kun on verta vuotanevi,
Niin silloin sota tulevi, 190
Kunp' on vettä vuotanevi,
Aina rauhassa elämme."
Pohjan piika pikkarainen
Pisti pihlajat tulehen:
Vuo'a ei verta, eikä vettä, 195
Läksi mettä vuotamahan.
Virkkoi Suovakko sopesta:
"Puu kun mettä vuotanevi,
Niin mi saapi vierahia,
Se on suuri sulhaiskansa." 200
Siitä Pohjolan emäntä,
Sekä kaunis Pohjan neiti,
Pian pistihe pihalle,
Luoen silmänsä selälle:
Näki tuolta tuon tulevan, 205
Uuen purren purjehtivan,
Näki juoksevan orosen,
Kirjokorjan kiiättävän.
Sanoi Pohjolan emäntä,
Itse lausui lapsellensa: 210
"Ken se haahella tulevi,
Se on vanha Väinämöinen,
Ken se korjalla ajavi,
Se on seppo Ilmarinen."
"Kunp' on tullahan tupahan, 215
Tuoppa on tuopilla olutta,
Kanna kaksikorvaisella,
Työnnä tuoppi sen kätehen,
Kellen on mieli mennäksesi;
Anna Väinölän ukolle, 220
Ku tuo haahella hyvyyttä,
Aluksella aartehia!"
Tyttö tuohon vastoavi:
"Oi emoni, kantajani!
Ei ole neittä ennenkänä, 225
Ei ole myötynä eloihin;
Enkä menne Väinölähän
Iki vanhalle varaksi,
Vaiva vanhasta tulevi,
Ikävä iällisestä." 230
Silloin vanha Väinämöinen
Oli eellä ennättäjä,
Ajoi purtensa punaisen
Teloille teräksisille,
Itse tungeikse tupahan, 235
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuletko minulle neiti
Ikuiseksi ystäväksi?"
Tuopa kaunis Pohjan neiti,
Tuopa tuohon vastoavi: 240
"Joko sie venosen veistit,
Joko laa'it laivan suuren,
Kehrävarteni muruista,
Kalpimeni kappaleista?"
Sanoi vanha Väinämöinen, 245
Itse lausui ja pakisi:
"Jo laa'in hyvänki laivan,
Aivan ankaran venosen,
Jok' on tuulessa tukeva
Ja varava vasta-säällä 250
Halki aaltojen ajella,
Selät vetten seurustella,
Poikki Pohjolan vesien,
Lakkipäien lainehien."
Tuopa kaunis Pohjan tytti 255
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"En kiitä meristä miestä,
Aallon laskia-urosta,
Tuuli vie merellä mielen,
Aivot särkevi ahava; 260
Enkä taia tullakana,
En tulla minä sinulle
Ikuiseksi ystäväksi,
Polviseksi puolisoksi,
Sijasi levittäjäksi, 265
Pään-alaisen laskijaksi."