Väinämöinen laulaen venettä veistäessänsä ja juuri valmiiksi
saamaisillansa ei muista kolmea sitä varten tarvittavaa mahti-sanaa;
vv. 1-24. -- Väinämöinen lähtee Tuonelaan, huutaa salmen rannalla
venettä; Tuonetar kummastelee häntä ja muistuttaa vieläki olevan
paremman Väinämöiselle, jos palaisi kotiinsa; vv. 25-68. -- Tuonetar
viepi veneen Väinämöiselle. Tuonelan emäntä kuultuansa Väinämöisen
asian sanoo Tuonen ei jakelevan tietojansa muille, ja laittaa
Väinämöisen nukkumaan; vv. 69-98. -- Väinämöisen maatessa Tuonelan
väki yöllä laittaa rautaverkkoja ristiin rastiin Tuonelan jokeen,
ettei Väinämöinen uimallakaan pääsisi pakenemaan; vv. 99-124.
-- Väinämöinen muutaikse pienemmäksi ja uipi sillä tavoin läpi
verkoista. Tuonelasta tultuansa toivottaa ei kenenkään sinne omin
mielin lähtevän, kun ei lienekään monta sieltä takaisin tullutta; vv.
125-162.
Vaka vanha Väinämöinen,
Tietäjä iän-ikuinen,
Oli veistävä venettä,
Uutta purtta puuhoava,
Nenässä utuisen niemen, 5
Päässä saaren terhenisen.
Teki tieolla venettä,
Laati purtta laulamalla;
Lauloi päivän, pohjan puutti,
Lauloi toisen, liitti laian, 10
Lauloi kohta kolmannenki
Kokkien kohentimilla.
Niin kokat kuvattuansa,
Kaaritettua venosen,
Liitettyä laian liitot, 15
Uupui kolmea sanoa
Pannessansa parraspuita,
Päitä kaarten päätellessä.
Arvelee, ajattelevi,
Mistäpä sanoja saisi, 20
Itse tuon sanoiksi saatti:
"Tuolta saan sa'an sanoja,
Tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan ikimajasta."
Vaka vanha Väinämöinen 25
Läksi Tuonelta sanoja,
Manalalta mahtiloita;
Kävi viikon vitsikkoa,
Viikon toisen tuomikkoa,
Kolmannen katajikkoa, 30
Jo näkyi Manalan saari,
Tuonen kumpu kuumottavi.
Niin huhuta huikahutti
Tuossa Tuonelan joessa:
"Tuo venettä Tuonen tytti, 35
Lauttoa Manalan lapsi,
Yli salmen saa'akseni,
Joen poikki päästäkseni!"
Lyhykäinen Tuonen tytti,
Matala Manalan neiti, 40
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Vene täältä tuotanehe,
Kuni syy sanottanehe,
Mi sinun Manalle saattoi
Ilman tau'in tappamatta, 45
Muun surman musertamatta."
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Te'in tieolla venettä,
Laa'in purtta laulamalla,
Niin päivällä kolmannella 50
Rikkoihe reki runoilta,
Jalas taittui lausehilta;
Läksin Tuonelta oroa,
Laulukorjan laatiani."
Kyllä Tuonetar toruvi, 55
Manan neiti riitelevi:
"Oi on hullu hulluuttasi,
Mies on mielesi vähyyttä!
Tulet syyttä Tuonelahan,
Surmatta Manan majoille, 60
Parempi sinun olisi
Palata omille maille:
Paljo on tänne tullehia,
Ei paljo palannehia."
Sanoi vanha Väinämöinen: 65
"Akka tieltä kääntyköhön,
Eip' on mies pahempikana;
Tuo venettä Tuonen tytti!"
Vei venehen Tuonen tytti,
Sillä vanhan Väinämöisen 70
Yli salmen saattelevi,
Joen poikki päästelevi.
Tuop' on Tuonelan emäntä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Oi on vanha Väinämöinen! 75
Mitä sie tulit Manalle
Ennen Tuonen tahtomatta,
Manan mailta kutsumatta?"
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Veistäessäni venoista 80
Uuvuin kolmea sanoa
Peripäätä päätellessä;
Piti tulla Tuonelahan
Saamahan sanoja noita."
Tuopa Tuonelan emäntä 85
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei Tuoni sanoja anna,
Mana mahtia jakele;
Etkä täältä pääsnekänä
Sinä ilmoisna ikänä 90
Kotihisi kulkemahan,
Maillesi matelemahan."
Uuvutti unehen miehen,
Pani maata matkalaisen
Tuonen taljavuotehelle; 95
Siinä mies makaelevi,
Uros unta ottelevi,
Mies makasi, vaate valvoi.
Oli akka Tuonelassa,
Akka vanha käykkäleuka, 100
Rautarihman kehreäjä,
Vaskilankojen valaja,
Kehräsi sataisen nuotan,
Tuhantisen tuuritteli,
Yönä yhtenä kesäisnä, 105
Yhellä vesikivellä.
Oli ukko Tuonelassa,
Se on ukko kolmisormi,
Rautaverkkojen kutoja,
Vaskinuotan valmistaja, 110
Kutovi sataisen nuotan,
Tuhantisen tuikutteli,
Samana kesäisnä yönä,
Samalla vesikivellä.
Tuonen poika rautanäppi, 115
Se veti sataisen nuotan
Poikki Tuonelan joesta,
Sekä poikki, jotta pitkin,
Jott' ei päästä Väinämöisen,
Selvitä Uvantolaisen, 120
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana,
Tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan iki majoista.
Vaka vanha Väinämöinen 125
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Joko lie tuhoni tullut,
Hätäpäivä päälle pääsnyt,
Näillä Tuonelan tuvilla,
Manalan alantehilla!" 130
Pian muuksi muuttelihe,
Ruton toiseksi rupesi,
Matoi rautaisna matona,
Kulki kyynä käärmehenä,
Poikki Tuonelan joesta, 135
Läpi Tuonen verkkoloista.
Siitä vanha Väinämöinen
Tuonelasta tultuansa
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella: 140
"Elköhön hyvä Jumala,
Elköhön sitä suvaitko,
Itse mennyttä Manalle,
Tuonelahan tunkeinutta!
Äijä on sinne saanehia, 145
Vähä tuolta tullehia,
Tuolta Tuonelan ko'ista,
Manalan iki majoista."
Vielä saatteli sanoiksi,
Itse lausui, noin nimesi, 150
Nuorisolle nousevalle,
Kansalle kasuavalle:
"Elkätte imeisen lapset
Sinä ilmoisna ikänä
Tehkö syytä syyttömälle, 155
Vikoa viattomalle,
Pahoin palkka maksetahan
Tuolla Tuonelan ko'issa:
Sija siell' on syyllisillä,
Vuotehet viallisilla, 160
Alus kuumista kivistä,
Peitto kyistä käärmehistä."