Lemminkäinen kun havaitsi ylimielisyydellä ei mitään voittavansa
alkaa tavallisilla rukouksilla metsän haltioita avuksensa pyytää; vv.
1-46. -- Lemminkäinen saapi Hiiden hirven ja viepi sen Pohjolaan.
Pohjan akka ei vieläkään anna tytärtänsä, vaan määrää hänen toiseksi
työkseen Hiiden ruunan suistamaan; vv. 47-86. -- Lemminkäinen
lähtee Hiiden ruunaa suistamaan. Kolmantena päivänä tapaa sen tulen
palavalla harjallansa ja rukoilee Ukko jumalaa sitä jäillä ja
rakeilla jähdyttämään, ennenkun tohtii käsiksi käydä; vv. 87-116.
Lemminkäinen suistaa ruunan, ajaa sillä Pohjolaan ja kysyy tytärtä.
Pohjolan emäntä vielä kolmanneksi ansiotyöksi ehdottelee hänelle,
ampua joutsenen Tuonelan joesta; vv. 117-148. -- Lemminkäinen astuu
Tuonelan joelle, jossa Pohjolan sokea ukko jo kauvan oli odotellut
häntä ja nyt hankkii hänelle varomattoman surman työntäen sitte
pahimpaan virran pyörteesen; vv. 149-202.
Siitä lieto Lemminkäinen
Jopa hiihti hiljallehen
Mieliksi metsän emännän,
Salon impien iloksi.
Sanovi sanalla tuolla, 5
Lausui tuolla lausehella:
"Mielly metsä, kostu korpi,
Taivu ainoinen Tapio,
Saata miestä saarekselle,
Sille kummulle kuleta, 10
Jost' on saalis saatavana,
Erän toimi tuotavana!"
"Mielikki metsän emäntä,
Puhas-muoto, muori kaunis!
Pane kulta kulkemahan, 15
Hopea vaeltamahan,
Miehen etsivän etehen,
Anelijan askelille;
Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevi, 20
Tätä tyhjänä oloa,
Ajan kaiken annituutta."
"Metsän ukko halliparta,
Havuhattu, naavaturkki,
Pane metsät palttinoihin, 25
Salot verkahan vetele,
Haavat kaikki haljakkoihin,
Lepät lempivaattehisin,
Hope'ihin hongat laita,
Kuuset kultihin rakenna!" 30
"Metsän tyttö, mieli neiti,
Tuulikki, tytär Tapion!
Aja vilja vieremille,
Auke'immille ahoille,
Miehen etsivän etehen, 35
Aina käyvän askelille."
"Tapion talon isäntä,
Metsän kultainen kuningas,
Mimerkki metsän emäntä,
Siniviitta viian eukko! 40
Tule jo kullan muuttelohon,
Hopean vajehtelohon;
Ikävä minun tulevi,
Ikävä tulettelevi,
Kun ei oo kullan muuttajoa, 45
Hopean vajehtajoa."
Niinpä lieto Lemminkäinen
Viikon hiihteä hivutti,
Lauloi virret viian päässä,
Kolmet korven kainalossa, 50
Miellytti metsän emännän,
Itsenki metsän isännän,
Ihastutti metsän immet,
Taivutti tytöt Tapion.
Juoksuttivat, jouvuttivat, 55
Hiien hirven piilostansa
Miehen etsijän etehen,
Sanelijan saataville.
Itse lieto Lemminkäinen
Jopa lämsänsä lähetti 60
Hiien hirven hartioille,
Kaulalle kameli-varsan,
Jottei potkinut pahasti
Selkeä silittäessä.
Siitä lieto Lemminkäinen 65
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Salon herra, maan isäntä,
Mielikki metsän emäntä!
Tule jo kullat ottamahan,
Hopeat valitsemahan, 70
Lempi-liinasi levitä
Alle noien antieni,
Alle kullan kuumottavan,
Alle huohtavan hopean."
Läksi siitä Pohjolahan, 75
Sanoi tuonne tultuansa:
"Tuoss' on sulle Hiien hirvi
Hiien peltojen periltä;
Anna akka tyttöäsi,
Mulle nuorta morsianta!" 80
Louhi Pohjolan emäntä
Tuopa tuohon vastaeli:
"Äsken annan tyttäreni,
Kun sa suistat suuren ruunan,
Hiien ruskean hevoisen, 85
Hiien nurmien periltä."
Silloin lieto Lemminkäinen
Otti kulta ohjaksensa,
Hope'isen marhaminnan,
Lähtevi hevon hakuhun, 90
Kuloharjan kuuntelohon,
Hiien nurmien periltä.
Etsi päivän, etsi toisen,
Niin päivänä kolmantena
Nousi suurelle mäelle, 95
Korkealle kukkulalle,
Iski silmänsä itähän,
Käänti päätä päivän alle,
Näki hiekalla hevoisen,
Kuloharjan kuusikolla; 100
Senpä tukka tulta tuiski,
Harja suihkivi savua.
Niin sanovi Lemminkäinen:
"Oi Ukko ylijumala
Sa'a rautaista raetta, 105
Laske jäistä jäähytintä,
Harjalle hyvän hevoisen,
Hiien laukin lautasille!"
Tuo Ukko ylinen luoja,
Pilven päällinen jumala, 110
Ilman riehoksi revitti,
Taivon kannen kahtaloksi,
Satoi hyytä, satoi jäätä,
Satoi rautaista raetta,
Harjalle hyvän hevoisen, 115
Hiien laukin lautasille.
Siitä lieto Lemminkäinen
Kävi tuota katsomahan,
Likeltä tähyämähän,
Itse tuon sanoiksi virkki: 120
"Hiitolan hyvä hevoinen,
Vuoren varsa vaahtileuka,
Tuo nyt kulta-turpoasi,
Pistä päätäsi hopea,
Kultaisihin koltuskoihin, 125
Hope'isihin helyihin,
Lähe tietä pikkuruisen,
Matkoa ani vähäisen,
Tuonne Pohjolan pihoille,
Luoksi ankaran anopin!" 130
Niinpä lieto Lemminkäinen
Pisti suitset kullan suuhun,
Päitsensä hopean päähän,
Ajoi matkoa vähäisen,
Tuli Pohjolan tuville, 135
Sanoi tuonne tultuansa:
"Jo nyt suistin suuren ruunan,
Hiien varsan valjastelin,
Tuo nyt tänne tyttöäsi,
Mulle nuorta morsianta!" 140
Louhi Pohjolan emäntä
Tuopa tuohon vastaeli:
"Äsken annan tyttäreni,
Sulle nuoren morsiamen,
Kun ammut joutsenen joesta, 145
Virrasta vihannan linnun,
Tuonen mustasta joesta,
Pyhän virran pyörtehestä."
Siitä lieto Lemminkäinen
Astua lykyttelevi 150
Tuonne Tuonelan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Jalo jousi olkapäällä,
Viini nuolia selässä.
Märkähattu karjan paimen, 155
Ukko Pohjolan sokea,
Katselevi, kääntelevi,
Tulevaksi Lemminkäistä.
Jo päivänä muutamana
Näki lieto Lemminkäisen 160
Saavaksi, läheneväksi,
Tuonne Tuonelan joelle,
Vierehen vihaisen kosken,
Pyhän virran pyörtehelle.
Vesikyyn ve'estä nosti, 165
Umpiputken lainehista,
Syöksi sen syämmen kautta,
Läpi maksan Lemminkäisen.
Jopa lieto Lemminkäinen
Tunsi koskevan kovasti, 170
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Sen mä tein pahinta työtä,
Kun en muistanut kysyä
Emoltani kantajalta,
Miten olla, kuin eleä, 175
Näinä päivinä pahoina:
En tieä vesun vikoa,
Umpiputken ailuhia."
"Oi emoni, vaimo vanha,
Tietäisitkö, tuntisitko, 180
Miss' on poikasi poloisen,
Toki rientäisit avuksi,
Päästäisit pojan poloisen
Tältä tieltä kuolemasta."
Siitä Pohjolan sokea 185
Syöksi lieto Lemminkäisen
Tuonen mustahan jokehen,
Pahimpahan pyörtehesen.
Meni lieto Lemminkäinen,
Meni koskessa kolisten, 190
Myötävirrassa vilisten,
Tuonne Tuonelan tuville.
Tuo verinen Tuonen poika
Iski miestä miekallansa,
Lyöpi viieksi muruksi, 195
Kaheksaksi kappaleksi,
Heitti Tuonelan jokehen,
Manalan alus-vesille.
Se oli loppu Lemminkäisen,
Kuolo ankaran kosijan, 200
Tuonen mustassa joessa,
Manalan alantehessa.