Kolmastoista runo

Lemminkäinen kysyy Pohjolan akalta parasta tyttöä. Akka vastaa

huonolle miehelle ei antavan tytärtänsä; pyytäisikö ensin Hiiden

hirven, sitte taitaisi tyttöä kuulustella; vv. 1-28. -- Lemminkäinen

varustaikse hirven ajoon ja toimittaa itsellensä sitä varten mitä

parahimmat sukset; vv. 29-66. -- Lähtee sitte ylpeästi metsään ja

Hiidet hankkivat eriskummaisen hirven varsin hänen ajaaksensa; vv.

67-94. -- Hirvi juoksee, nostaa aika kahakan Lapissa, Lemminkäinen

sen kuultua hiihtää sinne ja saapi tietää Hiitten hirven siellä

kummia tehneen; vv. 95-134. -- Lemminkäinen paikalla hiihtämään

jälestä, tapaa hirven ja kytkee sen tammisen tarhan sisään; vv.

135-160. -- Alkaa tunnustella taljaa, josta hirvi kiihtyy potkimaan,

särkee tarhan ja juoksee matkaansa, jottei päätäkään näkynyt; vv.

161-198.

Siitä lieto Lemminkäinen

Sanoi Pohjolan akalle:

"Anna nyt akka piikojasi,

Työnnä tänne tyttöjäsi,

Paras parvesta minulle, 5

Pisin piika joukostasi!"

Sanoi Pohjolan emäntä:

"Anna en sulle piikoani,

En parasta, en pahinta,

En pisintä, en lyhintä, 10

Sull' on ennen naitu nainen,

Ennen juohettu emäntä."

Se on lieto Lemminkäinen,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Heitän Kyllikin kylähän, 15

Kylän kynnysportahille,

Täältä saan paremman naisen;

Tuo nyt tänne tyttäresi,

Impiparvesta parahin,

Kassapäistä kaunokaisin!" 20

Sanoi Pohjolan emäntä:

"Mie en anna tyttöäni

Miehille mitättömille,

Urohille joutaville;

Äsken tyttöjä anele, 25

Kuulustele kukkapäitä,

Kun sa hiihät Hiien hirven,

Hiien peltojen periltä."

Siitä lieto Lemminkäinen

Painui Lyylikin pajahan, 30

Kävi Kaupin kartanohon,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Oi on viisas Vuojalainen,

Kaunis Kauppi Lappalainen!

Tee mulle sukeat sukset, 35

Kalhut kaunoiset kaverra,

Joilla hiihän Hiien hirven,

Hiien peltojen periltä."

Lyylikki sanan sanovi,

Kauppi kielin kerkiävi: 40

"Suotta lähet Lemminkäinen

Hiien hirveä ajohon:

Saat palan lahoa puuta,

Senki suurella surulla."

Sanoi lieto Lemminkäinen: 45

"Toki lähen, en totelle;

Tee lyly lykittäväksi,

Kalhu kalpoeltavaksi!"

Lyylikki, lylyjen seppä,

Kauppi, kalhujen tekijä, 50

Sai lylyn lykittäväksi,

Kalhun kannan lyötäväksi,

Sauvan varret valmihiksi,

Sompaset sovitetuksi.

Voiti voilla suksiansa, 55

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Liekkö tässä nuorisossa,

Kansassa kasuavassa,

Tuon lylyni lykkijäistä,

Kalhun kannan potkijaista?" 60

Sanoi lieto Lemminkäinen,

Virkki veitikka verevä:

"Kyll' on tässä nuorisossa,

Kansassa kasuavassa,

Tuon lylysi lykkijäistä, 65

Kalhun kannan potkijaista."

Se on lieto Lemminkäinen

Viinen selkähän sitaisi,

Olallehen uuen jousen,

Sauvan survaisi kätehen, 70

Läksi lylyn lykkimähän,

Lähtiessänsä sanovi:

"Eip' on ilmalla Jumalan,

Tämän taivon kannen alla,

Löytyne sitä metsässä 75

Jalan neljän juoksevata,

Kut' ei näillä yllätetä,

Kaunihisti kannateta,

Kalhuilla Kalevan poian,

Liukoimilla Lemminkäisen." 80

Päätyi Hiiet kuulemassa,

Juuttahat tähyämässä;

Hiiet hirveä rakenti,

Juuttahat poroa laati,

Pään panevi pökkelöstä, 85

Sarvet raian haarukasta,

Jalat rannan raippasista,

Muun lihan lahosta puusta.

Hiisi neuvoi hirveänsä,

Porollensa suin puheli: 90

"Nyt sie juokse, Hiitten hirvi,

Jalkoa jalo tevana,

Hiihätä hikehen miestä,

Lemminkäistä liiatenki!"

Siitä juoksi Hiitten hirvi, 95

Poropeura poimetteli,

Pohjan aittojen alatse,

Lapin lasten tanteritse,

Potkasi koasta korvon,

Kaatoi kattilat tulelta, 100

Selin keitot keikahutti,

Vellit lietehen levitti.

Nousi melkoinen meteli

Lapin lasten tanterilla,

Lapin koirat haukkumahan, 105

Lapin lapset itkemähän,

Lapin naiset nauramahan,

Muu väki murajamahan.

Itse lieto Lemminkäinen

Yhä hiihti Hiien maita, 110

Hiihti soita, hiihti maita,

Hiihti aukkoja ahoja,

Tuli suihki suksiloista,

Savu sauvojen nenistä.

Kuuli melkoisen metelin 115

Pohjan pitkästä perästä,

Lapin lasten tanterilta,

Heti tuonne hiihtämähän

Koiran haukunta-sijoille,

Lapin lasten tanterille. 120

Sanoi sinne saatuansa:

"Mitä täällä naiset nauroi,

Naiset nauroi, lapset itki,

Kuta haukkui halli-koirat?"

"Sitä täällä naiset nauroi, 125

Naiset nauroi, lapset itki,

Väki vanha vaikerteli,

Sekä haukkui halli-koirat:

Juoksi tästä Hiitten hirvi,

Silo-sorkka sorkutteli, 130

Potkaisi koasta korvon,

Kaatoi kattilat tulelta,

Lihat tuhkahan tuherti,

Liemet lietehen levitti."

Siitä veitikka verevä, 135

Tuo on lieto Lemminkäinen,

Lykkäsi lylyn lumelle,

Solahutti suopetäjän,

Itse virkki vierressänsä,

Sanoi sauvakätteheltä: 140

"Mi lienee Lapissa miestä,

Kaikki hirven kannantahan,

Mi lienee Lapissa naista,

Kaikki kattilan pesohon,

Mi lienee Lapissa lasta, 145

Kaikki lastun poimintahan,

Mi Lapissa kattiloa,

Kaikki hirven keitäntähän."

Kiinnistihe, jännistihe,

Potkaisihe, ponnistihe; 150

Potkaisihen ensikerran

Silmän siintämättömähän,

Kerran toisen kuopaisihe

Korvan kuulemattomahan,

Kolmannen kohenteleikse 155

Lautasille Hiitten hirven.

Otti vaajan vaahterisen,

Raksin koivuisen rapasi,

Jolla kytki Hiitten hirven

Tarhan tammisen sisähän. 160

Siinä lieto Lemminkäinen

Selkeä silittelevi,

Taljoa taputtelevi,

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Sopisipa tuossa maata 165

Nuoren neitosen keralla."

Siitä kiihtyi Hiien hirvi,

Poropeura potkimahan,

Itse tuon sanoiksi virkki:

"Lempo saakohon sinulle 170

Nuorin nei'in maataksesi,

Tyttärin elelläksesi!"

Ponnistihe, jännistihe,

Raksin koivuisen revitti,

Rikkoi vaajan vaahterisen, 175

Tarhan tammisen hajotti.

Sai siitä samoamahan,

Läksi hirvi hippomahan,

Vasten soita, vasten maita,

Vasten varvikko-mäkeä. 180

Siinä veitikka verevä

Kovin suuttui ja vihastui,

Hiihti hirveä jälestä.

Niin kun kerran potkaisevi,

Lysmähti lyly lävestä, 185

Taittui kalhu kannan tiestä,

Itse juoksi Hiien hirvi,

Jott' ei päätänä näkynä.

Siinä lieto Lemminkäinen

Kalujansa katselevi, 190

Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Elköhön sinä ikänä

Menkö toinen miehiämme

Uhalla metsän ajohon,

Hiien hirven hiihäntähän, 195

Kuin menin minä poloinen,

Hävitin hyvän sivakan,

Kalhun kaunihin kaotin."

Kalevala (1862): Lyhennetty laitos · 第 19 / 107 题