Ahti Lemminkäinen kasvaa pulskeaksi, punaveriseksi mieheksi. Saaren
paikalla kukostavaa Kyllikki neittä kositaan turhaan kaikkein
ylhäisimpiinki sukuihin ja loistavimpiin paikkoihin; vv. 1-32. --
Lemminkäinen vastoin äitinsä kieltoa ja varotusta lähtee Saaren
neittä kosiin. Perille päästyänsä ajaa kapahuttaa rekensä kumoon,
josta mieliharmiksensa heti joutuu naisten naurettavaksi; vv. 33-66.
-- Lemminkäinen palkkautuu paimeneksi, käypi päivät paimenessa, yöt
impien iloissa, ja miellyttää pian Saaren neidet itseensä; vv. 67-92.
-- Kylli neito ainoastansa ei suostu Lemminkäiseen, jonkatähden tämä
viimein kisa-kedolta ryöstää hänen rekeensä ja lähtee matkaan; vv.
93-138. -- Kyllikki reessä itkee ja valittaa, kun ei pääse pois.
Lemminkäinen lohdutellen häntä lupaa miekalla suku-arvonsa suurentaa,
jos toinen siitä surisi, ettei ollut kyllä suurta ja ylhäistä sukua;
vv. 139-164. -- Neiti vastaa ja käskee Lemminkäisen, jos mieli
hänestä puolisoa saada, sodat iäksi päiväksi mielestänsä heittämään.
Sen toinen lupaaki ja vannoo, kuitenki sillä ehdolla, että myös
Kyllikki puoleltansa vannoisi, ei milloinkaan kylän kisoihin
lähtevänsä; vv. 165-188. -- Kotiin tultua Lemminkäinen kerskaa
äitillensä, jo saaneensa, mitä oli lähtenytki saamaan. Äiti ihastelee
uutta miniätä ja käskee poikansa hankkimaan suuremmat asunnot, niin
kauniin ja suurisukuisen neidon saatuansa; vv. 189-226.
Aika on Ahtia sanoa,
Veitikkätä vieretellä.
Ahti poika saarelainen,
Tuo on lieto Lemmin poika,
Kasvoi koissa kaunihisti 5
Luona armahan emonsa.
Tuli mies mitä parahin,
Puhkesi punaverinen,
Joka päästänsä pätevi,
Kohastansa kelpoavi, 10
Noien impien iloihin,
Kassapäien karkeloihin.
Kylli oli Saaren neiti,
Saaren neiti, Saaren kukka,
Kasvoi koissa korkeassa, 15
Yleni ylen ehossa.
Kauan kasvoi, kauas kuului,
Kaukoa tuli kosijat
Neien kuuluhun kotihin,
Kaunoisehen kartanohon. 20
Kosi Päivä poiallehen;
Eip' on mennyt Päivälähän,
Päivän luona paistamahan,
Kesäisillä kiirehillä.
Kosi Kuuhut poiallehen; 25
Eip' on mennyt Kuutolahan,
Kuun luona kumottamahan,
Kehät ilman kiertämähän.
Kosi Tähti poiallehen;
Eip' on mennyt Tähtelähän, 30
Pitkin öitä pilkkimähän
Talvisilla taivahilla.
Tuop' on lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli,
Lähteäksensä lupasi 35
Sekä mietti mennäksensä
Saaren kukkoa kosihin,
Saaren mointa morsianta.
Emo kielteä käkesi,
Varotteli vaimo vanha: 40
"Ellös menkö poikaseni
Parempihin itseäsi;
Ei suattane sinua
Saaren suurehen sukuhun."
Sanoi lieto Lemminkäinen: 45
"Jos en oo su'ulta suuri,
Mie valitsen varrellani,
Otan muilla muo'oillani."
Ottavi hyvän orosen,
Valjasti valion varsan, 50
Ajavi karittelevi
Saaren kuuluhun kylähän;
Ajoi korjansa kumohon,
Veräjähän vierähytti.
Nauroi naiset Lemminkäistä, 55
Piiat pisti pilkkojansa,
Kun ajoi kummasti kujalle,
Kamalasti kartanolle.
Siinä lieto Lemminkäinen
Murti suuta, väänti päätä, 60
Murti mustoa haventa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole tuota ennen nähnyt,
En ole nähnyt, enkä kuullut,
Naisen nauravan minulle, 65
Piian pilkkoja suannut."
Siitä lieto Lemminkäinen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Onko Saarella sijoa,
Maata Saaren manterella, 70
Minun leikki lyöäkseni,
Tanner tanhuellakseni,
Saaren impien iloissa,
Kassapäien karkeloissa?"
Saaren impyet sanovat, 75
Niemen neiet vastoavat:
"Kyll' on Saarella sijoa,
Maata Saaren manterella,
Sinun leikki lyöäksesi,
Tanner tanhuellaksesi, 80
Karjalaisna kaskimailla,
Paimenpoikana paloilla."
Mitä huoli Lemminkäinen,
Palkkasihe paimeneksi;
Kävi päivät paimenessa, 85
Yöt oli impien iloissa,
Noien neitojen kisoissa,
Kassapäien karkeloissa.
Sillä lieto Lemminkäinen,
Tuo on kaunis Kaukomieli, 90
Ihastutti Saaren immet,
Niemen neitoset lepytti.
Yksi on Kyllikki korea,
Saaren kukka kaunokainen,
Jok' ei suostu sulhasehen, 95
Mielly miehe'en hyvähän.
Tuop' on lieto Lemminkäinen,
Itse kaunis Kaukomieli,
Sa'at saappahat kulutti,
Sa'at airot poikki souti, 100
Tuota neittä saaessansa,
Kyllikkiä pyytessänsä.
Jo päivänä muutamana,
Iltana moniahana,
Neitoset kisaelevi 105
Kaunihilla kankahalla,
Kyllikki ylinnä muita,
Saaren kukka kuuluisinna.
Tuli veitikka verevä,
Ajoi lieto Lemminkäinen, 110
Keskelle kisaketoa,
Kaunokaisten karkeloa,
Koppoi neien korjahansa,
Reutoi Kyllikin rekehen.
Siitä läksi liukumahan, 115
Lähtiessänsä sanovi:
"Elkätte minua immet
Ilmi antako ikänä,
Minun täällä käyneheni,
Täältä neien vieneheni!" 120
"Kun ette totelle tuosta,
Niin teille paha paneikse:
Laulan sulhonne sotahan,
Nuoret miehet miekan alle,
Ettei kuulla kuuna päänä, 125
Nähä ilmoisna ikänä,
Kujasilla kulkemassa,
Ahoilla ajelemassa."
Siitä lieto Lemminkäinen
Veti virkkua vitsalla, 130
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jää hyvästi Saaren nurmet,
Joit' olen kesät kävellyt,
Kaiket talvet tallaellut,
Piileskellen pilvis-öillä, 135
Paeten pahoilla säillä,
Tätä pyytä pyytessäni,
Allia ajellessani!"
Kyllä Kyllikki valitti,
Saaren kukka kuikutteli: 140
"Päästä jo minua poies,
Laske lasta vallallensa,
Kotihini kulkemahan,
Luoksi itkevän emoni!"
Virkki lieto Lemminkäinen, 145
Sanoi kaunis Kaukomieli:
"Kyllikki, syän-käpyni,
Minun maire marjueni!
Tuotako sinä sureksit,
Tuota huolien huokaelet, 150
Ettei oo sukuni suuri,
Kovin korkea kotini?"
"Jos en oo su'ulta suuri,
Enkä korkea ko'ilta,
On mulla tulinen miekka, 155
Sakeneva säilärauta,
Se onpi sukua suurta,
Laajoa lajipereä:
Onp' on Hiiessä hiottu,
Jumaloissa kirkastettu, 160
Sillä suurennan sukuni.
Laajennan lajini kaiken,
Miekalla tuliterällä,
Säilällä sakenevalla."
Neiti tuon sanoiksi virkki: 165
"Oi on Ahti Lemmin poika,
Jos tahot minusta neittä
Ikuiseksi ystäväksi,
Sie vanno valat ikuiset,
Ei sotia käyäksesi 170
Kullankana tarpehella,
Hopeankana halulla!"
Siinä lieto Lemminkäinen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Vannon mie valat ikuiset, 175
Ei sotia käyäkseni
Kullankana tarpehella,
Hopeankana halulla;
Sie itse valasi vanno,
Ei kyliä käyäksesi 180
Hyvänki hypyn halulla,
Tanhujuoksun tarpehella!"
Siitä vannoivat valansa,
Laativat iki lupansa,
Eessä julkisen Jumalan, 185
Alla kasvon kaikkivallan:
Ei Ahin sotia käyä,
Eikä Kyllikin kyliä.
Siitä lieto Lemminkäinen
Jo kohta kotihin saapi, 190
Luoksi armahan emonsa,
Tykö valta vanhempansa.
Emo tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi:
"Viikon viivyit poikaseni, 195
Viikon mailla vierahilla!"
Lausui lieto Lemminkäinen:
"Oi emoni, kantajani,
Pane jo patjasi parahat,
Pehme'immät pään-alaiset, 200
Maatani omalla maalla,
Nuoren neiteni keralla;
Mitä läksin, sen jo sainki,
Kuta pyysin, sen tapasin."
Emo tuon sanoiksi virkki: 205
"Ole nyt kiitetty Jumala,
Kun annoit miniän mulle
Vanhan päiväni varaksi!
Itse kiitä onneasi!
Hyvän sait, hyvän tapasit." 210
"Puhas on pulmonen lumella,
Puhtahampi puolellasi;
Valkea merellä vaahti,
Valkeampi valloissasi;
Sorea lähellä sorsa, 215
Soreampi suojassasi;
Kirkas tähti taivahalla,
Kirkkahampi kihloissasi."
"Laai nyt lattiat laveat,
Hanki ikkunat isommat, 220
Seisottele seinät uuet,
Tee koko tupa parempi,
Nuoren neien saatuasi,
Kaunihin katsottuasi,
Paremmaisen itseäsi, 225
Sukuasi suuremmaisen!"