Väinämöinen koti-tienoille tultua laulaa kultalatva-kuusen Osmon
pellon pientarelle ja ajaa siitä Ilmarisen pajalle; vv. 1-36. --
Puheisille tultua Väinämöinen kertoo Pohjolassa kovin korean neiden
olevan, jonka Ilmarinen olisi sammon takomalla voittava, mutta
Ilmarinen ei lupaa milloinkaan Pohjolaan lähteä; vv. 37-67. --
Ilmarinen lähtee Väinämöisen kanssa kukkalatva-kuusta katsomaan ja
nousee sen latvaan. Tuuliaispää tempaisee kuusen korkealle maasta
ja kantaa sen Ilmarinen latvassa Pohjolaan; vv. 65-104. -- Louhi
kummastelee oudonlaista tulokasta ja kysyy, jos tuntisi seppo
Ilmarista, jota kauan oli sammon taontaan odotettu. Ilmarinen sanoo
itsensä saman miehen olevan; vv. 105-128. -- Pohjolan emäntä ensin
ravittuansa Ilmarisen, lupaa hänelle ihanan tyttönsä palkasta, jos
olisi sammon takova; Ilmarinen jo lähteeki työhön; vv. 129-176. --
Sampo ensimäisinä neljänä päivänä ei ota syntyäksensä; sen sijasta
vaan valmistuu muita aineita, jotka Ilmarinen syytää jälleen
ahjoonsa; vv. 177-204. -- Ilmarinen laittaa tuulet lietsomaan ja
niiden avulla toki saapi sammon valmiiksi; vv. 205-238. -- Sammon
taottua Ilmarinen kysyy tyttöä, joka hänelle palkaksi oli luvattu,
mutta tyttö teeskellen esteitä sanoo ei vielä taitavansa hänelle
lähteä; vv. 239-260. -- Ilmarinen pahoilla mielin ikävöipi kotimaille
ja saapiki Pohjolan emännältä purren sinne lähteäksensä. Kotiin
tultua kertoo Väinämöiselle sammon Pohjolassa jo valmiina täydessä
työssä olevan; vv. 261-300.
Vaka vanha Väinämöinen
Pani varsan valjahisin,
Ruskean re'en etehen,
Ajavi karettelevi.
Kulki päivän, kulki toisen, 5
Niin päivällä kolmannella
Tuli pitkän sillan päähän,
Osmon pellon pientarelle.
Siinä tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin pakisi: 10
"Syö susi unen näkijä,
Tapa tauti Lappalainen!
Sanoi ei saavani kotihin
Enämpi elävin silmin
Sinä ilmoisna ikänä, 15
Kuuna kullan valkeana."
Laulelevi, taitelevi,
Lauloi kuusen kukkalatvan,
Kukkalatvan, kultalehvän,
Lauloi kuun kumottamahan 20
Kukkalatva-kuusosehen,
Lauloi oksillen otavan.
Ajavi karettelevi
Kohti kullaista kotia
Alla päin, pahoilla mielin, 25
Kun oli seppo Ilmarisen
Luvannut lunastimeksi,
Oman päänsä päästimeksi,
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan. 30
Jopa seisottui oronen
Osmon uuen pellon päähän;
Kuuluvi pajasta pauke,
Hilke hiilihuonehesta,
Siell' on seppo Ilmarinen, 35
Takoa taputtelevi.
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Oi sie vanha Väinämöinen,
Miss' olet viikon viipynynnä,
Kaiken aikasi asunut?" 40
Sanoi vanha Väinämöinen:
"Tuoll' olen viikon viipynynnä
Pimeässä Pohjolassa;
Siell' on neiti Pohjolassa,
Jok' ei suostu sulhosihin, 45
Mielly miehi'in hyvihin,
Kiitti puoli Pohjan maata,
Kun onpi kovin korea,
Kuuhut paistoi kulmaluilta,
Päivä rinnoilta risotti." 50
"Sinä seppo Ilmarinen
Lähe nyt neittä noutamahan,
Päätä kassa katsomahan,
Pimeästä Pohjolasta!
Kun saatat takoa sammon, 55
Kannen kirjo kirjaella,
Niin saat neion palkastasi,
Työstäsi tytön ihanan."
Seppo tuon sanoiksi virkki,
Itse lausui, noin nimesi: 60
"En sinä pitkänä ikänä
Lähe Pohjolan tuville,
Miesten syöjille sijoille,
Urosten upottajille."
Siitä vanha Väinämöinen 65
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Viel' on kumma toinen kumma,
Onp' on kuusi kukkalatva,
Kukkalatva, kultalehvä,
Osmon pellon pientarella; 70
Kuuhut latvassa kumotti,
Oksilla otava seisoi."
Lähettihin katsomahan
Tuota kuusta kukkapäätä;
Sitte sinne saatuansa 75
Seppo kuusta kummeksivi,
Kun oli oksilla otava,
Kuuhut kuusen latvasessa.
Siinä vanha Väinämöinen
Itse tuon sanoiksi virkki: 80
"Nyt sinä seppo veikkoseni
Nouse kuuta noutamahan,
Otavaista ottamahan,
Kultalatva-kuusosesta!"
Siitä seppo Ilmarinen 85
Nousi kuuta noutamahan,
Otavaista ottamahan,
Kultalatva-kuusosesta.
Silloin vanha Väinämöinen
Lauloa hyrähtelevi, 90
Lauloi tuulen tuppurihin,
Ilman raivohon rakenti.
Nousi tuuli tuppurihin,
Ilma raivohon rakentui,
Otti seppo Ilmarisen 95
Vieä viiletelläksensä
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan.
Siinä seppo Ilmarinen
Jopa kulki, jotta joutui, 100
Yli kuun, alatse päivän,
Otavaisten olkapäitse;
Päätyi Pohjolan pihalle,
Sariolan saunatielle.
Louhi Pohjolan emäntä 105
Tuop' on päätyvi pihalle,
Itse ennätti sanoa:
"Mi sinä lienet miehiäsi,
Tulit tänne tuulen tietä,
Ahavan rekiratoa, 110
Eikä koirat kohti hauku,
Villahännät virkkaele?"
Sanoi seppo Ilmarinen:
"En mä tänne tullutkana
Kylän koirien kuluiksi, 115
Villahäntien vihoiksi."
Siitä Pohjolan emäntä
Tutkaeli tullehelta:
"Oletko tullut tuntemahan
Tuota seppo Ilmarista, 120
Jot' on viikon vuotettuna,
Sekä kauan kaivattuna,
Näille Pohjolan perille,
Uuen sammon laa'intahan?"
Se on seppo Ilmarinen 125
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Itse lienen Ilmarinen,
Sekä taitava takoja."
Louhi Pohjolan emäntä
Pian pistihe tupahan, 130
Sanovi sanalla tuolla:
"Neityeni nuorempani!
Pane jo päällesi parasta,
Varrellesi valkeinta.
Ripeintä rinnoillesi, 135
Kaulallesi kaunihinta,
Jo on seppo Ilmarinen
Saanut sammon laa'intahan."
Tuop' on kaunis Pohjan tytti,
Maan kuulu, ve'en valio, 140
Otti vaattehet valitut,
Pukehensa puhtahimmat,
Viitiseikse, vaatiseikse,
Tuli aitasta tupahan,
Kullat rippui rinnoillansa, 145
Päässänsä hopeat hohti.
Siitä Pohjolan emäntä
Syötti miehen syöneheksi,
Juotti miehen juoneheksi,
Sai itse sanelemahan: 150
"Ohoh seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen!
Saatatko takoa sammon,
Kannen kirjo kirjaella,
Joutsenen kynän nenästä, 155
Maholehmän maitosesta,
Ohran pienestä jyvästä,
Kesä-uuhen untuvasta,
Niin saat neion palkastasi,
Työstäsi tytön ihanan." 160
Sanoi seppo Ilmarinen,
Itse virkki, noin nimesi:
"Taitanen takoa sammon,
Kirjokannen kalkutella,
Kun olen taivoa takonut, 165
Ilman kantta kalkutellut."
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
Etsi ahjollen alusta,
Leveyttä lietsehelle, 170
Johon painoi palkehensa,
Asetti alasimensa.
Tunki ainehet tulehen,
Takehensa alle ahjon,
Otti orjat lietsomahan, 175
Väkipuolet vääntämähän.
Orjat lietsoi löyhytteli,
Väkipuolet väännätteli,
Kolme päiveä kesäistä
Ja kolme kesäistä yötä. 180
Orjat lietsoi löyhytteli,
Niin päivänä ensimäisnä
Jousi tungeikse tulesta,
Kaari kulta kuumoksesta;
Sen seppo kaheksi murti, 185
Ajoi ahjohon takaisin.
Orjat lietsoi löyhytteli,
Niinpä päivänä jälestä
Veno tungeikse tulesta,
Punapursi kuumoksesta; 190
Seppo sen murenti rikki,
Työnti jällensä tulehen.
Orjat lietsoi löyhytteli,
Niin päivänä kolmantena
Hieho tungeikse tulesta, 195
Sarvi kulta kuumoksesta;
Seppo sen paloiksi leikkoi,
Toiste tunkevi tulehen.
Orjat lietsoi löyhytteli,
Niin päivänä neljäntenä 200
Aura tungeikse tulesta,
Terä kulta kuumoksesta;
Senki seppo murtelevi,
Alle ahjonsa ajavi.
Siitä seppo Ilmarinen, 205
Takoja iän ikuinen,
Laittoi tuulet lietsomahan,
Väkipuuskat vääntämähän.
Lietsoi tuulet löyhytteli,
Itä lietsoi, lietsoi länsi, 210
Etelä enemmin lietsoi,
Pohjonen kovin porotti;
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmannenki,
Tuli tuiski ikkunasta, 215
Säkehet ovesta säykkyi,
Tomu nousi taivahalle,
Savu pilvihin sakeni.
Se on seppo Ilmarinen
Päivän kolmannen perästä 220
Kallistihe katsomahan
Ahjonsa alaista puolta,
Näki sammon syntyväksi,
Kirjokannen kasvavaksi.
Takoi sammon taitavasti, 225
Laitahan on jauhomyllyn,
Toisehen on suolamyllyn,
Rahamyllyn kolmantehen.
Siitä jauhoi uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli; 230
Jauhoi purnun puhtehessa,
Yhen purnun syötäviä,
Toisen jauhoi myötäviä,
Kolmannen kotipitoja.
Niin ihastui Pohjan akka, 235
Saattoi sitte sammon suuren
Pohjolan kivimäkehen,
Yheksän lukon ta'aksi.
Siit' on seppo Ilmarinen
Tyttöä anelemahan, 240
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Joko nyt minulle neiti,
Kun sai sampo valmihiksi,
Kirjokansi kaunihiksi!"
Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, 245
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Kukapa tässä toisna vuonna,
Kenpä kolmanna kesänä,
Käkeä kukutteleisi,
Lintusia laulattaisi, 250
Jos minä menisin muunne,
Saisin marja muille maille?"
"Enkä joua ilmankana,
Pääse en neiti-päiviltäni,
Noilta töiltä tehtäviltä, 255
Kesäisiltä kiirehiltä:
Marjat on maalla poimimatta,
Lahen rannat laulamatta,
Astumattani ahoset,
Lehot leikin lyömättäni." 260
Siitä seppo Ilmarinen
Jo tuossa ajattelevi,
Miten kulkea kotihin,
Tulla maille tuttaville,
Pimeästä Pohjolasta, 265
Summasta Sariolasta.
Sanoi Pohjolan emäntä:
"Ohoh seppo Ilmarinen,
Laatisiko mieli mennä
Elomaille entisille?" 270
Sanoi seppo Ilmarinen:
"Sinne mieleni tekisi
Kotihini kuolemahan,
Maalleni masenemahan."
Louhi Pohjolan emäntä 275
Syötti miehen, juotti miehen,
Istutti perähän purren,
Melan vaskisen varahan;
Virkki tuulen tuulemahan,
Pohjosen puhaltamahan. 280
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
Matkasi omille maille,
Noille syntymä-sijoille.
Sitte sinne saanehelta 285
Kysyi vanha Väinämöinen,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Veli seppo Ilmarinen,
Joko laait uuen sammon,
Kirjokannen kirjaelit, 290
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan?"
Sanoi seppo Ilmarinen,
Itse laatija pakisi:
"Jopa jauhoi uusi sampo, 295
Kirjokansi kiikutteli;
Jauhoi purnun puhtehessa,
Yhen purnun syötäviä,
Toisen jauhoi myötäviä,
Kolmannen pieltäviä." 300