Väinämöinen valmistaikse Pohjolaan, ottaa hevosensa ja lähtee
ratsahin matkalle; vv. 1-20. -- Joukahainen vanhaa vihaa Väinämöisen
päälle kantaen varustaikse ja odottaa tilaisuutta saada kostaaksensa
häntä; vv. 21-38. -- Jopa muutamana päivänä Joukahainen keksii
Väinämöisen hevosen selässä sivu ajavan ja koppaa jousen ampuaksensa
häntä; vv. 39-56. -- Äiti Joukahaisen tiedon saatua poikansa
hankkeesta kieltää häntä ampumasta, varoen kaikki ilolaulut
Väinämöisen kanssa maasta katoavan; vv. 57-84. -- Joukahainen vähän
äitinsä kiellosta huolien toki päättää ampua ja osasiki kolmannella
nuolellansa Väinämöisen hevoseen; vv. 85-112. -- Väinämöinen
hevosen altansa ammuttua sortuu veteen ja kova tuuli kantaa hänen
meren selälle, josta Joukahainen suuresti ihastuu; vv. 113-128. --
Joukahainen kertoo äitillensä kerskuen, mitenkä oli Väinämöisen
menettänyt, josta työstä äiti häntä ei varsin kiitä; vv. 129-156.
Vaka vanha Väinämöinen
Lähteäksensä käkesi
Tuonne kylmähän kylähän,
Pimeähän Pohjolahan.
Otti olkisen orihin, 5
Hiirenkarvaisen hevosen,
Pisti suitset kullan suuhun,
Päitsensä hopean päähän,
Itse istuvi selälle,
Löihe reisin ratsahille. 10
Ajoa hyryttelevi,
Matkoansa mittelevi,
Ajoi Väinölän ahoja,
Kalevalan kankahia;
Hepo juoksi, matka joutui, 15
Koti jääpi, tie lyheni.
Jo ajoi meren selälle,
Ulapalle aukealle,
Kapioisen kastumatta,
Vuohisen vajoumatta. 20
Olipa nuori Joukahainen,
Laiha poika Lappalainen,
Piti viikoista vihoa,
Ylen kauaista kaetta,
Kera vanhan Väinämöisen, 25
Päälle laulajan ikuisen.
Laativi tulisen jousen,
Jalon kaaren kaunistavi,
Vuoli piiliä pinosen,
Kolmisulkia kokosen; 30
Siitä vuotti Väinämöistä,
Saavaksi suvantolaista.
Vuotti illan, vuotti aamun,
Vuotti kerran keskipäivän,
Kuunnellen kujan perällä, 35
Vahtaellen vainiolla,
Hyvä kaari kainalossa,
Viini nuolia selässä.
Jo päivänä muutamana,
Huomenna moniahana, 40
Keksi mustasen merellä,
Sinerväisen lainehilla:
Onko se i'ässä pilvi,
Päivän koite koillisessa?
Ei ole i'ässä pilvi, 45
Päivän koite koillisessa;
Onpi vanha Väinämöinen,
Laulaja iän ikuinen,
Matkoava Pohjolahan,
Kulkeva Pimentolahan. 50
Tuop' on nuori Joukahainen,
Laiha poika Lappalainen,
Jou'utti tulisen jousen,
Koppoi kaaren kaunihimman,
Pään varalle Väinämöisen, 55
Surmaksi suvantolaisen.
Ennätti emo kysyä,
Vanhempansa tutkaella:
"Kellen jousta jouahutat,
Kaarta rauta rauahutat?" 60
Tuop' on nuori Joukahainen
Sanan virkkoi noin nimesi:
"Tuohon jousta jouahutan,
Kaarta rauta rauahutan,
Pään varalle Väinämöisen, 65
Surmaksi suvantolaisen;
Ammun vanhan Väinämöisen,
Lasken laulajan ikuisen,
Luon on merta luutimahan,
Lainetta lakaisemahan." 70
Emo kielti ampumasta,
Emo kielti ja epäsi:
"Elä ammu Väinämöistä,
Kaota Kalevalaista!
Väinö on sukua suurta, 75
Lankoni sisaren poika."
"Ampuisitko Väinämöisen,
Kaataisit Kalevalaisen,
Ilo ilmalta katoisi,
Laulu maalta lankeaisi; 80
Ilo on ilmalla parempi,
Laulu maalla laatusampi,
Kun onpi Manalan mailla,
Noilla Tuonelan tuvilla."
Tuossa nuori Joukahainen 85
Jo vähän ajattelevi,
Käsi käski ampumahan,
Käsi käski, toinen kielti.
Virkki viimeinki sanoiksi,
Itse lausui, noin nimesi: 90
"Kaotkohot jos kahesti
Kaikki ilmaiset ilomme,
Kaikki laulut langetkohot;
Varsin ammun, en varanne."
Jännitti tulisen jousen, 95
Veti vaskisen vekaran,
Vasten polvea vasenta,
Jalan alta oikeansa;
Veti viinestä vasaman,
Sulan kolmikoipisesta, 100
Tuon on juonelle asetti,
Liitti liina-jäntehelle.
Oikaisi tulisen jousen
Olailehen oikealle,
Ampui nuolen ensimäisen, 105
Se meni kovan ylätse;
Ampui toisen nuoliansa,
Se meni kovan alatse;
Ampui kohta kolmannenki,
Kävi kohti kolmannesti, 110
Ampui olkisen orihin
Alta vanhan Väinämöisen.
Siitä vanha Väinämöinen
Sormin suistuvi vetehen,
Käsin kääntyi lainehesen, 115
Kourin kuohu'un kohahti,
Selästä hyvän hevosen,
Hyvän laukin lautasilta.
Nousi siitä suuri tuuli,
Kantoi vanhan Väinämöisen 120
Noille väljille vesille,
Ulapalle aukealle.
Siinä nuori Joukahainen
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kupli nyt siellä kuusi vuotta, 125
Seuro seitsemän kesyttä,
Tuulen tuuviteltavana,
Aaltojen ajeltavana!"
Siitä pistihen sisälle,
Sai emo kysyneheksi: 130
"Joko ammuit Väinämöisen,
Kaotit Kalevan poian?"
Tuop' on nuori Joukahainen
Itse kielin kerskaeli:
"Ei nyt vanha Väinämöinen 135
Enämpi elävin silmin
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana,
Astu Väinölän ahoja,
Kalevalan kankahia." 140
"Ammuin vanhan Väinämöisen,
Laskin laulajan ikuisen,
Läpi syämmen, maksan kautta,
Halki hartiolihojen;
Sortui ukko sormillehen, 145
Kääntyi kämmenyisillehen,
Siitä kyykertyi kylelle,
Selällehen seisottihe,
Aaltojen ajeltavaksi,
Tyrskyn tyyräeltäväksi." 150
Tuon emo sanoiksi virkki:
"Pahoin teit sinä poloinen,
Kun on ammuit Väinämöisen,
Kaotit Kalevalaisen,
Suvantolan suuren miehen, 155
Kalevalan kaunihimman."