Väinämöinen tapaa Joukahaisen sisaren vastaksia taittamassa ja pyytää
häntä puolisoksensa. Neiti vastaa, ei huolivansa hänestä eikä muista
ja lähtee itkien kotiin, kertoen sitte asian äitillensä; vv. 1-62.
-- Äiti kieltää tyttärensä millänsäkään olemasta, käskee hänen mennä
aittahan ja siellä pukeutua koreammaksi, kun ennen olikaan. Mutta
tytär yhä itkee ja, äitin uudelleen kysyttyä, viimein sanoo oikean
syyn itkuunsa: ei tahtovansa vanhalle miehelle mennä; vv. 63-116. --
Tytär lähtee sitte kävelylle, huolissansa astuu kauvan aikaa, tulee
viimein meren rannalle, viehättäytyy siellä uimaan, uipi ulommaksi
rannasta kiven kuvalle ja hukkuu; vv. 117-154. Sanan saatua äiti
itkee hukkunutta tytärtänsä jotta kyynäleet oikein jokena juoksivat.
Itkiessänsä myös varottaa muita vanhempia naittamasta tyttäriänsä
vastoin heidän omaa mieltänsä ja tahtoansa; vv. 155-232.
Tuopa Aino, neito nuori,
Sisar nuoren Joukahaisen,
Läksi luutoa lehosta,
Vastaksia varvikosta.
Taittoi vastan taatollensa, 5
Toisen taittoi maammollensa,
Kokoeli kolmattaki,
Verevälle veiollensa.
Tuli vanha Väinämöinen,
Näki neitosen lehossa, 10
Hienohelman heinikossa,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Eläpä muille neiti nuori,
Kun minulle neiti nuori,
Kanna kaulan helmilöitä, 15
Sio silkillä hivusta!"
Neiti tuon sanoiksi virkki:
"En sinulle enkä muille
Kanna kaulan helmilöitä,
Päätä silkillä sitaise; 20
Huoli en haahen haljakoista,
Vehnän viploista valita,
Asun kaioissa sovissa,
Kasvan leivän kannikoissa,
Tykönä hyvän isoni, 25
Kanssa armahan emoni."
Riisti silkit silmiltänsä,
Helmet kaulasta karisti,
Jätti maalle maan hyviksi,
Lehtohon lehon hyviksi, 30
Meni itkien kotihin,
Kallotellen kartanolle.
Emo aitan portahalla
Kuoretta kokoelevi:
"Mitä itket tytti raukka, 35
Tytti raukka, neiti nuori?"
"Oi emo imettäjäni!
Onp' on syytä itkiällä,
Sitä itken äiti rukka,
Sitä maammoni valitan: 40
Taitoin luutoa lehosta,
Vastan päitä varvikosta,
Osmoinen orosta virkkoi,
Kalevainen kaskesmailta:
'Eläpä muille neiti rukka, 45
Kun minulle neiti rukka,
Kanna kaulan helmilöitä,
Sio silkillä hivusta!'
Riistin silkit silmiltäni,
Helmet kaulasta karistin, 50
Heitin maalle maan hyväksi,
Lehtohon lehon hyväksi,
Itse tuon sanoiksi virkin:
'En sinulle, enkä muille,
Kanna kaulan helmilöitä, 55
Päätä silkillä sitaise;
Huoli en haahen haljakoista,
Vehnän viploista valita,
Asun kaioissa sovissa,
Kasvan leivän kannikoissa, 60
Tykönä hyvän isoni,
Kanssa armahan emoni'".
Emo tuon sanoiksi virkki:
"Elä itke tyttäreni!
Astu aittahan mäelle, 65
Aukaise parahin arkku,
Sio silkit silmillesi,
Kullat kulmille kohenna,
Kaulahan heleät helmet,
Kullan ristit rinnoillesi; 70
Niin tulet tupahan tuolta,
Astut aitasta sisälle,
Ehompana entistäsi,
Parempana muinaistasi."
Sen emo sanoiksi virkki, 75
Senpä lausui lapsellensa;
Ei tytär totellut tuota,
Ei kuullut emon sanoja.
Meni itkien pihalle,
Kaihotellen kartanolle, 80
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Parempi minun poloisen
Syntymättä, kasvamatta,
Suureksi sukeumatta,
Näille päiville pahoille, 85
Ilmoillen ilottomille;
Oisin kuollut kolmi-öisnä,
Kaonnut kapalo-lasna,
Oisi en paljoa pitänyt:
Vaaksan palttina-paloa, 90
Pikkaraisen pientaretta,
Emon itkua vähäisen,
Ison vieläki vähemmän,
Veikon ei väheäkänä."
Siinä itki impi rukka, 95
Itki päivän, itki toisen,
Mieli ei tervoa parempi,
Syän ei syttä valkeampi.
Emo päätyvi pihalle,
Sai emo kyselemähän: 100
"Mitä itket impi rukka,
Kuta vaivainen valitat!"
"Sitä itken impi rukka,
Kaiken aikani valitan,
Kun annoit minun poloisen, 105
Oman lapsesi lupasit,
Käskit vanhalle varaksi,
Ikäpuolellen iloksi;
Oisit ennen käskenynnä
Alle aaltojen syvien, 110
Parempi meressä olla,
Alla aaltojen asua,
Sisarena siikasilla,
Veikkona ve'en kaloilla,
Kun on vanhalla varana, 115
Turvana tulisialla."
Läksi siitä astumahan,
Ahon poikki, toisen pitkin,
Itse lausui mennessänsä,
Virkki vieriellessänsä: 120
"Syäntäni tuimelevi,
Päätäni pahoin panevi,
Eikä tuima tuimemmasti,
Kipeämmästi kivistä,
Jotta koito kuolisinki, 125
Katkeaisinki katala,
Näiltä suurilta suruilta,
Apeilta mielaloilta."
Astui päivän, astui toisen,
Päivänäpä kolmantena 130
Ennätti meri etehen,
Ruokoranta vastahansa;
Tuohon yöhyt yllättävi,
Pimeä piättelevi.
Siinä itki impi illan, 135
Kaiken yötä kaikerteli;
Aamulla ani varahin
Katsoi tuonne niemen päähän:
Kolme oli neittä niemen päässä,
Ne on merta kylpemässä, 140
Aino neiti neljänneksi,
Vitsan varpa viienneksi.
Kivi oli kirjava selällä,
Paasi kullan paistavainen;
Neiet uimahan kivelle, 145
Aino neiti neljäntenä.
Sitte sinne saatuansa,
Asetaiksen istumahan
Kirjavaiselle kivelle,
Paistavalle paaterelle; 150
Kilahti kivi vetehen,
Paasi pohjahan pakeni,
Neitonen kiven keralla,
Aino paaen palleassa.
Se oli surma nuoren neien, 155
Loppu kaunihin kanasen;
Kenpä sanan saatantahan,
Kielikerran kerrontahan,
Neien kuuluhun kotihin,
Kaunihisen kartanohon? 160
Jänö sanan saatantahan,
Kielikerran kerrontahan,
Neien kuuluhun kotihin,
Kaunihisen kartanohon.
Läksi jänis juoksemahan, 165
Vääräsääri vääntämähän,
Ristisuu ripottamahan;
Juoksi saunan kynnykselle.
Sauna täynnä neitosia,
Vasta käessä vastoavat: 170
"Saitko kiero keittimiksi,
Paltsasilmä paistimiksi,
Isännälle iltaiseksi,
Emännälle eineheksi?"
Jänis saattavi sanoa, 175
Kehräsilmä kerskaella:
"Liepä lempo lähtenynnä
Kattiloihin kiehumahan!
Läksin sanan saatantahan,
Kielikerran kerrontahan: 180
Jop' on kaunis kaatununna,
Tinarinta riutununna,
Sortunna hopeasolki,
Vyövaski valahtanunna,
Mennyt lietohon merehen, 185
Alle aaltojen syvien,
Sisareksi siikasille,
Kaimaksi ve'en kaloille."
Emo tuosta itkemähän,
Kyynelvierus vieremähän; 190
Sai siitä sanelemahan:
"Elkätte emo-poloiset
Sinä ilmoisna ikänä
Tuuitelko tyttöjänne,
Lapsianne liekutelko, 195
Vastoin mieltä miehelähän!"
Emo itki, kyynel vieri,
Vieri vetrehet vetensä,
Vieri maahan maan hyväksi,
Vetehen ve'en hyväksi. 200
Ve'et maahan tultuansa
Alkoivat jokena juosta,
Kasvoipa jokea kolme
Itkemistänsä vesistä.
Kasvoipa joka jokehen, 205
Kolme luotoa kohosi,
Kunki luo'on kunnahalle
Kasvoi kolme koivahaista,
Kunki koivun latvasehen
Kolme kullaista käkeä. 210
Yksi kukkui lemmen, lemmen,
Sep' on kukkui kuuta kolme
Lemmettömälle tytölle,
Meressä makoavalle;
Toinen kukkui sulon, sulon, 215
Sep' on kukkui kuusi kuuta
Sulholle sulottomalle,
Ikävissä istuvalle;
Kolmas kukkui auon, auon,
Se kukkui ikänsä kaiken 220
Auottomalle emolle,
I'än päivät itkevälle.
Niin emo sanoiksi virkki:
"Elköhöt emo poloiset
Kauan kuunnelko käkeä! 225
Kun käki kukahtelevi,
Niin syän sykähtelevi,
Itku silmähän tulevi,
Ve'et poskille valuvat,
Kyynärän ikä kuluvi, 230
Vaaksan varsi vanhenevi,
Kuultua kevät-käkösen."