Klanipää: Liisankatu 19, Jenny Klingstedt.
Pekka: Sinäkin siis, Brutukseni! Nyt minä pidän jo suuni kiinni.
Maljanne, veikkoset.
Punapää: En usko, piru vie. Sinäkin valehtelet.
Klanipää: Sinä olit kai siellä viime pyhäiltana, kun ei minua laskettu
sisään.
Punapää: Mitä se sinuun kuuluu.
Klanipää: Minä palasin toistamiseen sitte kun sinä olit mennyt pois.
Jenny antoi avaimet, ja myöhemmin avasi uutimet että tiesin milloin
on lupa tulla. Sinä taisit nähdä meidät akkunassa. Taisit jäädä
haaveilemaan kadulle.
Punapää: Mhmm. Ss-ss-pr.
Klanipää: Ja nyt minä seurustelen neiti Protargoolin kanssa ja olen
melkein raitis. Pikkuisen vain viiniä, varovasti. Kippis, veljet.
Pekka: Siispä voit kiittää onneasi, Keräs-veli.
Klanipää: Ja siveyttäsi.
Punapää: Sinä saatana.
Klanipää: Sano vapahtaja. Olenhan sinut pelastanut synnistä, ja lisäksi
kannan sinunkin orjantappura-osuutesi — ehkäpä sinunkin, Pekka. Vai
mitä? Saisitte keskenänne koota minulle kolehdin.
Pekka: Hiljaa tuulessa. Sitä minä vain ihmettelen miten uskalsit olla
valaistun akkunan ääressä.