Punapää: Kuule, Pekka, nyt sinä olet väärässä. Ei tämä ole Kuikkala.
Pekka: Kyllä se oli Kuikkala, jonka kanssa istuit kahvilassa pari
viikkoa takaperin, tasan kaksi viikkoa, näinikään lauvantaina. Olin
teihin selin, mutta näin seinästä — ne ovat peililasia, niinkuin tiedät.
Punapää; Sinä kuulit siellä ristimänimen, ja yrität nyt pilata meidän
välit. En usko Jennystä, en. Se oli koskematon, niin ujo ja nuori.
Pekka: Ei ujo, vaan siveä. Sitäpaitsi nimen voi muuttaa ja ijän
valehdella, kun lisäksi hiukkasen auttaa maalilla.
Klanipää: Mikä sen sinun Jennysi sukunimi sitte oli, Keränen?
Punapää: Mikä lie ollut.
Klanipää: Missä se asuu? Tiedätkö sinä, Pekka?
Pekka: En.
Klanipää: Liisankadullako?