Miten tulee kertoa perättömiä.
Homero ansaitsee kiitosta yhtä hyvin monessa muussa kohdassa, kuin
myöskin siinä, että hän yksin runoilijoista tuntee, mitä hänen tulee
tehdä. 2. Vähimmin pitää, näet, itse runoilijan lausuman; sillä ei
hän sen puolesta ole kiivailija. Muut ne kaikki joka paikassa itse
tunkeuvat näkyviin, ja kuvailevat vähän ja harvoin; mutta hän tuopi
heti, lyhyen alkulauseen perästä, esiin miehen taikka vaimon taikka
muun siveydellisen kohdan,[175] eikä koskaan mitään luonteetonta,
vaan semmoisia joissa luonnetta on. 3. Murhenäytelmiin tulee panna
ihmeellisiä; mutta kertomarunouteen sopii järjettömät. Siitä syntyy
näet paraiten ihmeellisyys, kun emme näe toimivaa. 4. Sillä jos
Hektorin vainoomista kuvattaisiin näkymöllä, niin se näyttäisi
naurettavalta, kun, näet, toiset seisoisivat eivätkä vainoisi, toinen
taas heitä kieltäisi päätänsä nyykäyttäin;[176] mutta kertomuksissa
tämä ei tule näkyviin. 5. Ihmeelliset taas ovat hupaisia, jota
todistaa sekin, että kaikki kertoessaan panevat lisää miellyttääksensä
muka. 6. Paraiten on Homero myös muita opettanut perättömiäkin
sopivalla tavalla kertomaan. Tämä tapahtuu väärän päätelmän
kautta.[177] Sillä ihmiset luulevat, että, jos tuon olemisesta tahi
tapahtumisesta seuraa tämän oleminen tahi tapahtuminen, myös
jälkimäisen olemisesta seuraa edellisenkin oleminen tahi
tapahtuminen; mutta tämä on väärin. Senpä tähden, jos edellinen on
väärää, mutta toinen totta, täytyy senkin olla tahi tapahtua tahi
lisäksi tulla; sillä kun tiedämme sen totta olevan, niin tekee
mielemme väärän päätelmän, että edellinenkin muka on totta.[178]
Esimerkkejä tähän saamme "Niptroista".[179] 7. Valitseman pitää myös
mahdottomia todennäköisiä paremmin kuin mahdollisia uskomattomia. 8.
Itse perustelmat eivät saa olla sepitetyt perättömistä osista, vaan
paremmin olla mitään perätöntä sisältämättä; mutta jos ei tämmöisiä
sattuisi saamaan, pantakoon se ulkopuolelle itse tarusepitelmää,
niinkuin esimerkiksi se seikka, ett'ei Oidipo tuntenut miten Laio
kuoli, mutta ei itse näytelmään, niinkuin "Elektrassa" ne, jotka
Pythian juhlasta kertovat[180] tahikka "Mysoissa"[181] tuo, joka
mykkänä tulee Tegeasta Mysiaan. 9. Naurettavaa on sanoa että kantataru
täten hajoisi; sillä alusta alkaen ei ole ollenkaan tämmöisiä
sepittäminen; vaan jos se kerran sepitetty on, ja jokseenkin
järjelliseltä näyttää, niin täytyy myös järjettömyyttäkin suvaita.
10. Mitä järjettömiä tavataan Odysseian sepityksessä näyttäisivät
nekin suorastaan kärsimättömiltä, jos kehno runoilija ne olisi
tehnyt.[182] Vaan nyt runoilija ne peittää saattaen muilla hyvillä
järjettömätkin mieluisiksi. 11. Lausekeino on huolella viljeltävä
rauhallisissa paikoissa, joissa ei luonnetta eikä mieltä kuvata;
toiselta puolen, näet, peittää myöskin liian loistava lausetapa
luonteet ja mielenparret.[183]