Kertomarunous.
Mitä kertoma- ja runomittaiseen[161] runouteen tulee, on selvä, että
siinäkin samaten kuin murhenäytelmissä, täytyy tehdä kantatarut
draamallisiksi ja yhtä ainoata kokonaista ja täydellistä toimintaa
käsittäviksi, jolla on alku, keski ja loppu, jotta se kuin yksi
täydellinen elävä olento vaikuttaisi omituista huviansa; 2. niin
myöskin, ettei niiden pidä oleman yhdenlaisia tavallisten[162]
historiain kanssa, joissa ei tule näkyviin asettaa yhtä toimintaa,
vaan yksi aikakausi, mitä sen kuluessa yhdelle tai useammille on
tapahtunut, miten nämä tapaukset sattuvat toinen toiseensa
koskemaan.[163] 3. Sillä samaten kuin Salamiin meritappelu ja
Karkhedonilaisten tappelu Sikeliassa sattuivat yhteen aikaan,
ehk'ei niillä ollut sama tarkoituksen perä; niin myöskin ajan
järjestyksen puolesta välistä sattuu toinen tapaus toisen kanssa
yhteen ilman yhteiseen tarkoitusperään viemättä.[164] 4. Kuitenkin
tekevät tätä useimmat runoilijat.[165] 5. Sentähden näyttää, niinkuin
jo sanoimme, Homero tässäkin suhteessa jumalalliselta muiden rinnalla,
koska hän ei yrittänyt laulelemaan koko Troian sotaa, vaikka tällä
kyllä oli alkunsa niin hyvin kuin loppunsakin; sillä se olisi tullut
liian suureksi, eikä helposti silmäiltäväksi; eikä myöskään semmoista,
joka, ehkä suuruutensa puolesta kyllä kohtuullisena, kuitenkin
olisi moninaisuuteen kietouneena. Sen sijaan otti hän yhden osan,
sovitti tähän monta välikertomusta, esimerkiksi laivaston luettelon
ja muita välikertomuksia, joihin hän jakaa teoksensa. 6. Vaan muut
tekevät runojansa yhdestä miehestä ja yhdestä ajasta sekä yhdestä
moni-osaisesta toiminnasta,[166] niinkuin "Kypriain" tekijä, ja
pienemmän "Iliadin". 7. Sentähden saattaa Iliadista ja Odysseiasta
tehdä yhden ainoan tragedian kumpaisestakin,[167] taikka korkeintaan
kaksi, mutta Kyprioista, ja pienestä Iliadista useampia kuin
kahdeksan; esimerkiksi Aseitten tarkastelu, Filoktetes, Neoptolemo,
Eurypylo, Kerjääminen, Lakedaimonin naiset, Ilion kukistus ja
Poispurjehtiminen ja Sinoni sekä Troiattaret.[168]