Nyt mua mitätön mies ja voimaton, kelvoton raukka;[157] jos

joku, vaihtaen nämä sanat tavallisiin, sanoisi:

Nyt mua piskunen, heikko ja huonon näkönen raukka.

Ja:

Istumen arvottoman pannen ja pöydänkin kehnon;[158]

Istumen renttuisen pannen ja pöydänkin pienen.

Ja:

Nyt kaikuvat rannat;[159]

Nyt karjuvat rannat.

14. Vieläpä siitäkin pilkkaa Areifrades murhenäytelmän-tekijöitä,

että käyttävät semmoisia lausetapoja, joita ei kukaan tavallisessa

puheessa käytä, esimerkiksi δωμάτων άπο, άπο δωμάτων sijassa, ja

σέϑεν, ja έγω δέ νιν, ja 'Αχιλλέως περί, eikä περί Αχιλλέως, ja

muita sentapaisia. 15. Sillä sentähden ettei nämä löydy tavallisessa

kielessä, poistavat ne lausekeinosta jokapäiväisyyden; mutta sitä ei

tuo moittija tietänyt.

16. Itsekunkin yllämainitun lajin sopivasti käyttäminen on suuri

asia; mutta kaikkein suurinta on metaforin taitava käytäntö. 17.

Sillä ainoastaan tätä ei voi toiselta saada, ja se on luonnollisen

taidollisuuden merkki; 18. Sillä kuvien taitava käytäntö on

yhdenlaisuuden havaitsemista.[160] Itse sanoista sopii yhdyssanat

paraiten dityrambeihin; murteelliset sankaritarinoihin; metaforat

jambeihin. 19. Muuten sopivat sankarirunoihin myös kaikki mainitut

lajit; ja jambeihin, syystä että nämä enimmiten tavoittavat

tavallista puhetta, ne lausetavat, joita puhekielessä käytetään.

Tämmöisiä ovat: tavallinen puheenparsi, metafora ja koriste.

20. Tragediasta ja toiminnan kautta kuvailemisesta olkoon kylläksi,

mitä on puhuttu.

Runousoppi · 第 39 / 49 题