Mitä runoilijan tulee runotarujen sepitsemisessä vaarinottaa.
Runotarut on runoilijan niin sepitseminen ja lausekeinolla niin
valmisteleminen, että hän niitä mitä selvimmiten itse on näkevinään;
sillä näin ikään kuin läsnäollen itse tapauksissa, huomaa, näet,
tekijä parhaiten mitä milloinkin sopii, ja vastakohtakin jää häneltä
täten vähimmin huomaamatta. 2. Todistuksena siihen on se, josta
Karkinoa moititaan; Amfiarao oli, näet, temppelistä palannut, mikä
seikka pysyi salassa näkijöiltä, jotka tätä eivät saaneet nähdä; ja
sentähden kappale näytettäissä menikin kumoon, se kun ei katsojia
miellyttänyt. 3. Niin paljon kuin mahdollista täytyy runoilijan siis
sen ohessa mieleensä kuvata ulkonaisetkin muodot.[121] Sillä intohimojen
alaiset ovat itse luonnoltaan uskottavimpia, ja vimmattu rajuaakin ja
vihastunut raivoo luonnollisimmalla tavalla.[122] 4. Sentähden vaatii
runoustaide taidokasta tahi vimmassa olevaa henkeä, sillä näistä
taipuvat toiset helposti eri muotoihin, toiset ovat haltiokkaita.[123]
5. Aineet, olkootpa jo ennen tehtyjä tahi runoilijan keksimiä, pitää
runoilijan itsen yleisesti järjestämän ja sitten välikertomuksilla
varustaman. 6. Niin on minusta sana "yleisesti" ymmärrettävä, kuin
esimerkiksi "Ifigeneiassa": Eräs neito oli uhrattavana, katosi
näkymättömällä tavalla uhraavaisten silmistä, asetettiin toiseen
paikkaan, jossa oli tapana uhrata vieraat jumalattarelle, sai täten
tämän pappisviran. Vähän aikaa sen jälkeen sattui naispapin veli
sinne tulemaan. Mutta se seikka, että jumala oli ennustanut hänen
tuloansa sinne jostakusta syystä, se ei kuulu yleiseen; ja millä
tarkoituksella, se sattuu kantatarun ulkopuolelle.[124] Ja kun hän,
tänne tultuaan, kiini otettiin ja juuri oli uhrattavana, tunsi hän
sisarensa, joko sillä tavoin kuin Euripides tahi niin kuin Polyeido
antaa sen tapahtua, että hän, näet, todennäköisyyden mukaan lausuu,
ei ainoastaan sisarensa vaan itsensäkin olevan uhrattavana; ja tästä
pelastus. 7. Tämän jälkeen on sitten, kun nimet ensin ovat pantut,
välikertomuksia asettaminen, 8. mutta sitä on vaariinottaminen, että
välikertomukset ovat sopivia, niinkuin Oresteessa vimma, joka hänen
valloitti, ja pelastus puhdistuksen kautta. 9. Draamoissa ovat
välikertomukset lyhyemmät, mutta epopeaa saatetaan niillä pidentää.
10. Sillä Odysseian aine on pitkä: monta vuotta poissa oltuaan,
Poseidonin turvassa, yksinänsä, vieläpä koti-asiain sillä kannalla
ollessa, että kosijat tuhlasivat hänen omaisuuttansa ja väijyivät
hänen poikaansa, tuli hän myrskyjen ajamana kotiin, tunsi muutamia,
hyökäsi kosijain päälle, pelasti itsensä, mutta tappoi kaikki
viholliset. 11. Tämä on itse aine, kaikki muu on välikertomusta.