Tuntemisvaihteen lajit.
Mitä tuntemisvaihde on, on jo edellä sanottu. Tuntemisen lajit
ovat: ensiksi taiteettomin kaikista, jota kuitenkin useimmat
neuvottomuudesta käyttävät, nimittäin tunteminen merkkien kautta.
2. Näistä ovat muutamat syntyperäisiä, niinkuin esimerkiksi "keihäs,
jonka kantavat maankasvattamat",[108] tahi tähdet, joita Karkino
"Thyesteesen" asettaa;[109] 3. toiset taas saatuja, ja muutamat näistä
itse ruumiissa olevia, esimerkiksi naarmat, toiset ulkopuolella,
esimerkiksi kaulaisia, ja, niinkuin "Tyrossa", veneestä tulleita.[110]
4. Näitä saattaa käyttää paremmalla tai huonommalla tavalla; niin
esm. tunsi amma naarmasta Odysseyn toisella tavalla, toisella tavalla
sikopaimenet; 5. sillä taiteettomammat ovat nämä uskon herättämiseksi
aiotut, ja samaten myös kaikki senkaltaiset; mutta paremmat ne, jotka
vastaiskäänteen kanssa yhteen sattuvat, niinkuin "Niptroissa".[111]
6. Toinen laji tuntemisesta on ruoilijan omat keksimät, jonka tähden
tämmöiset tuntemisvaihteet ovatkin taiteettomia, esimerkiksi kun
"Ifigeneiassa" Orestes tunnettiin Oresteeksi; sisar tunnettiin, näet,
kirjeen kautta, mutta Orestes itse puhuu mitä runoilija tahtoo,
mutta ei mitä taru.[112] 7. Senpä tähden onkin tämä lähellä mainittua
virhettä, sillä hän olisi voinut kantaa muutamia tuntomerkkiäkin.[113]
Samaten on myös "värttinän äänen" laita Sofokleen "Tereyssä".[114]
8. Kolmas laji tapahtuu muiston kautta, aistimisen avulla, kun jotain
näkee, niinkuin Dikaiogeneen "Kyprioissa";[115] kuvaa nähdessään
hän, näet, hyrähti itkemään. Samaten myös Alkinoo-kertomuksessa;[116]
sillä kitarasoittoa kuullessansa ja muistellessaan hän itki;
josta he tunnettiin.[117] 9. Neljäs laji syntyy päätelmän kautta,
niinkuin "Khoeforeissa" siitä, että eräs samannäköinen oli tullut;
kun, näet, ei kenkään muu kuin Orestes ollut samannäköinen, niin
päätettiin hänen juuri tulleen. Niin myös sofista Polyeidon tekemä
tuntemisvaihde Ifigeneian suhteen;[118] sillä todennäköistä oli, että
Orestes päättäisi sisarensa olevan uhratun ja itsellensäkin siis
yhtäläisen kohtalon olevan tarjona. Vieläpä Theodekteen "Tydeyssä"[119]
se päätelmä, että, koska hän oli tullut muka löytääkseen poikansa,
hän itsekin siis hukkuisi. Niin myöskin "Fineidaissa". Nähdessään,
näet, paikan [mihin tulleet olivat], päättivät he sen kohtalon
edessänsä olevan, että sallimus oli määrännyt heidänkin tähän
kuolemaan, sillä juuri tähän paikkaan oli heidät ulospantukin.
10. Vielä on yksi laji syntynynnä teateri-yleisön[120] väärästä
päätelmästä, niinkuin "Odyssey valelähettiläänä" nimisessä
kappaleessa. Toinen, näet, sanoi tuntevansa joutsen, jota hän ei
ollut nähnyt, toinen taas, luullen Odysseyn tästä jo hänen tunteneen,
teki täten väärän päätelmän. 11. Paras tuntemisvaihde kaikista tulee
kuitenkin itse tapauksista, kun äkkihämmästys nousee todennäköisistä
asioista, niinkuin Sofokleen "Oidipossa" ja "Ifigeneiassa", sillä
varsin todennäköistä on, että tämä tahtoo kirjeen antaa. Ja
ainoastaan tänkaltaiset tuntemiset voivat tapahtua ilman merkittä
ja kaulaisitta. 12. Näiden jälkeen tulevat tuntemiset päätelmän
kautta.