Mimmoinen tapauksien yhteensovittaminen pitää oleman.
Nämä nyt määritettyämme, tahdomme tämän jälkeen sanoa minlaisen
tapausten kokoonpanon pitää oleman, koska tämä on ensimäinen ja
etevin asia tragediaasa. 2. Se on meille tiettynä, että tragedia on
kuvailus täydellisestä ja kokonaisesta toiminnasta, jolla on
jommoinenkin suuruus; sillä kokonaista voipi olla ilman suuruuttakin.
3. Kokonainen on, näet, se, millä on alku, keski ja loppu. 4. Alku on
se, joka itse luonnoltaan ei ole täytymyksestä toisen jälessä, vaan
jonka perästä joku muu joko on tahi syntyy. 5. Loppu sitä vastaan
se, joka itse luonnoltaan on toisen jälessä joko täytymyksestä
taikka useimmiten, mutta jonka perässä ei mitään muuta ole. 6.
Keski taas se, joka itse luonnoltaan on toisen perässä, ja jonka
perässä vielä jotakuta muuta on.[58] 7. Kantatarujen pitää siis oleman
hyvästi sepittyinä, ei alkaman mistä vaan sattuu, eikä myöskään
loppuman mihin tahansa, vaan noudattaman edellä-mainituita aatteita.
8. Koska sen lisäksi kaunis, olkoon se elävä olento tahi mikä
kappale tahansa, on yhdistetty joistakuista osista, niin siinä ei
ainoastaan täydy olla nämä osat järjestettyinä, vaan sillä täytyy
myöskin olla suuruus, joka ei ole sattunainen; sillä kauneus on
suuruudessa ja järjestyksessä, 9. jonka tähden ei voikkaan ylen
pieni elävä olla kaunis (sillä katselus hämmentyy tapahtuessaan
melkein havaitsemattoman ajan kuluessa) eikä myöskään ylen suuri,
sillä katselus ei saata silloin tapahtua yhtä haavaa, vaan yhteys
ja kokonaisuus katoopi katseluksesta katselijoilta, niinkuin jos
esimerkiksi joku elävä olisi kymmenen tuhatta stadiota. 10. Samaten
kuin kappaleilla ja elävillä siis täytyy olla suuruus, jota helposti
voi kerrallaan silmätä, niin täytyy myös kantataruillakin olla
pituus, jota helposti voi muistaa. 11. Pituuden rajoitus näyttelemisen
ja aistinnan suhteen ei kuulu taiteesen; sillä jos tarvittaisiin
näyttää sata tragediaa, niin näytettäisiin ne varmaan vesi-uurin
mukaan niinkuin se joskus muualla tapahtuukin.[59] 12. Mitä asian
luonnonmukaiseen rajoitukseen tulee, niin on pituuden puolesta suurempi
aina kauniimpi, niin kauan kuin sitä vaan voi kerrallaan silmätä; ja
asiata yksinkertaisesti määrätäksemme saatamme sanoa, että suuruuden
oikea määrä on se, jonka sisällä todennäköisesti tahi välttämättömästi
jossakin järjestyksessä tapahtuvat asiat ennättävät kääntyä
onnettomuudesta onneen, tahi onnesta onnettomuuteen.