Runoilun alku. Miten runous jakaupi eri lajiin.
Kaksi syytä näkyy yleensä synnyttäneen runouden, ja molemmat ovat ne
luontoperäisiä. 2. Sillä kuvaileminen on ihmisissä lapsuudesta saakka
syntyperäistä, (ja juuri sen suhteen eroaa ihminen muista elävistä
että hän on kuvailevaisin ja saapi ensimäiset tietonsa kuvailuksen
kautta) niinkuin myöskin se, että kaikki iloitsevat kuvaelmista. 3.
Todistuksena siihen on se, mikä tämmöisten teosten johdosta tapahtuu;
sillä, joita semmoisinaan vastenmielisesti näemme, niiden kuvaelmia
katselemme mieluisesti, jos ne ovat hyvästi tehdyt, niinkuin
esimerkiksi ylenkatsottujen eläinten ja kuolleitten muotoja. 4. Syynä
tähän on taas se,[25] että oppiminen on mitä hupaisinta ei ainoastaan
filosofeille, vaan myös muillenkin, vaikka oppimisen halu näissä viime
mainituissa kestää lyhyemmän ajan. 5. Sentähden, näet, iloitsevat
ihmiset kuvia nähdessään, että heidän sopii, katsellessaan, oppia ja
miettiä mikä mikin on, esimerkiksi että tämä on se tahi se; 6. sillä
jos ei ole kuvailtua ennen sattunut näkemään, niin ei itse kuvailusmäärä
tuota huvitusta,[26] vaan täydellisyys tahi väri taikka joku muu
senkaltainen seikka. 7. Ja kun luontoomme kuuluu kuvaileminen, sointu
ja polento, (-- että runomitat ovat osia polennosta on selvä --) niin
ovat vanhastaan ne ihmiset, jotka luontonsa puolesta tähän ovat olleet
parahiten sopivia, synnyttäneet runouden, suorapäisistä kokeistaan,
näitä vähitellen kehittäen.[27] 8. Jaknantuipa sitten runous
runoilijain omituisten luonteiden mukaan; sillä totisemmat kuvailivat
kelvollisia töitä ja kelvollisten ihmisten toimintoja, mutta
kevytmieliset halpojen, tehden ensiksi soimausrunoja, samaten kuin
toiset ylistys- ja kiitos-runoelmia. 9. Homeroa aikaisemmista emme
tunne ketään, joka olisi tämmöistä runoelmaa runoellut, vaikka kyllä
on luultava, että niitä on useitakin ollut; 10. mutta Homerosta alkaen
niitä löytyy, niinkuin esimerkiksi tämän "Margites"[28] ja senkaltaiset
kappaleet, joissa myös, kuten niille sopikin,[29] jambinen runomitta
ilmaantui. Sentähden sanotaankin tätä nyt jambiseksi, että he tällä
runomitalla soimasivat toisiansa (ίάμβιξον). 11. Ja näin tuli vanhoista
muutamat sankarirunoelmain muutamat jambein runoilijoiksi. 12. Niinkuin
Homero näytti olevan paras runoilija arvoisan runolaadun alalla (sillä
yksinään on hän siinä, ettei hän tehnyt kuvailuksiansa ainoastaan
hyvin, vaan myös draamallisiksi),[30] niin oli hän myös ensimäinen,
joka toi esiin komediankin muodot näytelmän tapaan esittäen, ei
soimauksia, vaan naurattavia; sillä mitä Iliadi ja Odysseia ovat
tragedian suhteen, samaa on "Margites" komedian suhteen. 13. Mutta
kun tragedia ja komedia olivat ilmaantuneet, niin muuttuivat myös
ne, jotka omituisen luontonsa mukaan antausivat jommallekummalle
runouslajilie, mitkä jambein tekijäin sijasta komedian runoilijoiksi,
mitkä taas epopeantekijäin sijasta tragedian harjoittajiksi, syystä
että näiden[31] muodot ovat edellisiä suuremmat ja arvoisemmat. 14.
Vaan tutkimus siitä, onko tragedia nyt jo laatujensa puolesta
tarpeenmukainen vai eikö, tarkasteltakoon sitä itsensä puolesta
taikka teateriin katsoen, se on eri asia.[32] 15. Alusta ne siis
olivat äkkimietteisiä, niin tragedia kuin komediakin; edellinen
syntyi dityrambien, jälkimäinen falloslaulujen alottelijain kautta,
mitkä viimemainitut laulut vielä nytkin useissa kaupungeissa pysyvät
arvossa,[33] ja ne laajentuivat aikaa voittaen sillä tavoin, että yhä
tuotiin esiin mitä selvästi huomattiin niihin kuuluvaksi; 16. Ja
monen muutoksen alaiseksi jouduttuaan seisahtui tragedia, kun oli
omituisen luonteensa saanut. 17. Ja Aiskhylo oli ensimäinen, joka
saattoi näyttelijäin lukumäärän yhdestä henkilöstä kahdeksi, ja joka
vähensi laulajiston lauluja sekä antoi puheenvaihtelolle ensimäisen
sijan; vaan kolme näyttelijää ja näytelmäpaikan maalaamisen toimitti
ensin Sofokles. 18. Mitä sen suuruuteen tulee, niin kohosi se
vasta myöhään arvoonsa noista pienistä jumalaissaduista ja
naurattavasta lausetavastaan, se kun, näet, oli saanut alkunsa
ilkkurunoudesta; ja runomitta muuttui nelimittaisesta jambiseksi.[34]
19. Ensiksi käytettiin, näet, nelimittaista, syystä että runous oli
ilkku-aineinen ja tanssiin enemmin sovitettu; mutta kun haastelo
ilmausi, keksi luonto itse soveliaan runomitan, sillä kaikista
runomitoista on jambinen puheenvaihteloon sopivin. 20. Todistus
siihen on se, että me jokapäiväisessä puheessa keskenämme parhaasta
päästä puhumme jambeja; mutta kuusmittaisia harvoin ja ainoastaan
poikettuamme tavallisen puheen soinnusta. 21. Sitten [keksi luonto]
myös joukon välikertomuksia ja muuta semmoista, kuten kaikkien näiden
koristeiden kerrotaan vähittäin järjestyneen.[35] 22. Näistä olkoon
nyt näin paljon sanottu, sillä paljon olisi työtä kutakin tarkoin
seurata.