Mimmoisia on kuvaileminen.
Mutta koska kuvailijat kuvaelevat toimivaisia, ja näiden täytyy olla
joko arvoisia tahi halpoja (luonteet jakauvat, näet, melkeen aina
näihin yksistään; sillä luonteensa puolesta eriävät kaikki paheen
ja hyveen kautta), niin [täytyy heidän kuvailla] joko parempia
tahi huonompia taikka samankaltaisia kuin me, niinkuin esimerkiksi
maalaajat [tekevät]; 2. sillä Polygnoto kuvaili parempia, Pausoni
huonompia, Dionyso samankaltaisia kuin me.[12] 3. Selvä on, että
mainituilla kuvailuksilla[13] jokaisella myöskin on nämä samat eroitukset,
ja että jokainen niistä muuttuu toisenlaiseksi sitä myöden kuin
se mainitulla tavalla kuvaelee erilaatuisia esineitä. 4. Sillä
myöskin tansissa ja huilun- sekä kitaran-soitossa saattavat nämä
erinkaltaisuudet ilmaantua, 5. niinkuin myös suorasanaisissa
teoksissa ja soitannottomissa sankarirunoissa.[14] Niin esimerkiksi
Homero toi esiin parempia, Kleofoni[15] samanlaatuisia, vaan
Hegemoni Thasolainen,[16] joka oli ensimmäinen ivamukausten tekijä,
sekä Nikokhares,[17] joka on sepittänyt "Delias"-runoelman, huonompia
kuin tavalliset ihmiset. 6. Samalla tavalla sopii myös kuvaella
dityrambeissa ja nomeissa, niinkuin Timotheo ja Filoxono ovat tehneet
runoelmissaan "Persialaiset" ja "Kyklopit".[18] 7. Sama eroitus on myös
tragedialla ja komedialla; jälkimäinen, näet, tahtoo kuvaella huonompia,
edellinen parempia kuin mitä todellisuudessa on olemassa.