Kreikkalais-nimien, nomina propria'in, kirjoittamisessa olen
noudattanut sitä, jo melkein yleiseksi tullutta, kirjoitustapaa,
jonka likempiä perusteita selvitetään "Gruben kertomusten"
esipuheessa. Kreikkalaisen nimen Πλάτων kirjoitan siis Platoni
(genet. -in), Νηλεύς nimen Neley (gen. -eyn), 'Αιας Aias (gen. -aan),
Ζεύξις Zeyxis (gen. -iin), Πρίαμος Priamo (gen. -on), Mivως Minos.
(gen. -oon) j.n.e.
Muiden kreikkalais-sanain kieleemme sovittamisessa olen koettanut
mahdollisuutta myöden säilyttää alkuperäistä muotoa, sekä vartalon
että päätteen puolesta, missä vaan nämä soveltuvat kieleemme. Mutta
sen ohessa olen myöskin tarkoittanut sujnvaisuutta, karttamalla
raskaita päätteitä sekä vaariinottamalla mitä kielemme jo on
käytännön kautta itseensä sulattanut. Luonnollisena seurauksena tästä
on, etten ole voinut noudattaa jyrkkää johdonmukaisuutta. Mutta tästä
on mielestäni kielellemme vähemmin haittaa, kuin säälimättömästä
johdonmukaisesta kömpelyydestä. Tämmöisissä ei mikään kieli voikkaan
olla yhtämukainen. Olen siis esin. kirjoittanut parodia, harmonia,
tragedia (eikä: tragodia), elegia (eikä: elegeia), trokhaio, mutta
dityrambi (eikä: dityrambo), lyyrillinen (eikä: lyrillinen eikä
lyrallinen), mutta draamallinen (eikä: dramillinen, dramallinen).
Niin ikään olen kirjoittanut esthetika (eikä aisthetika, eikä
myöskään esthetiikki), mathematika (eikä mathematiikki), fysika
(eikä fysiikki), mutta kyllä musiikki, joka jo on kieleen perehtynyt
j.n.e.
Mitä Tiedesanojen (termini technici) käyttämiseen tulee, olen
niitä osittain kääntänyt suomeksi, missä tämä on haitatta voinut
tapahtua, osittain käyttänyt niitä semmoisina kuin ne vieraissa
kielissä ilmaantuvat, osittain käyttänyt suomen- ja vieras-kielisiä
nimityksiä rinnatusten. Jos toiselta puolen suomenkin kielen on
viljeleminen yleisiä muiden kielten käyttämiä viljely-sanoja, joilla
on historiallinen merkityksensä, niin toiselta puolen taas niiden
kääntäminenkin, jos se nimittäin on onnistunut, on suureksi hyödyksi
etenkin kansantajuisissa kirjoissa. Olen siis rinnatusten viljellyt
esm. sanoja tragedia ja murhenäytelmä, draama ja näytelmä, epopea ja
kertomarunoclma j.n.e.
Nämä perus-aattect tulevat näkyviin niissä luetteloissa,
jotka olen kirjaan liittänyt ja joista toinen on
kreikkalais-saksalais-suomalainen, toinen ruotsalais-suomalainen.
Edellinen sisältää Aristoteleen tässä kirjassa viljelemät
tiedesanat. Jälkimäinen sisältää sekä näitä että muistutuksissa ja
tässä esipuheessa käytetyitä esthetillisiä tiedesanoja niinkuin
myös muutamia muitakin, jotka kirjoittaessani ovat joutuneet
mieleeni. Minun ei tarvitse mainita ettei se pyydä olla millään
muotoa täydellinen. Ja vaikka kyllä tämmöiset luettelot aina
ovat epäsuosiollisen kritiikin kiitollisimpia esineitä, olen
kuitenkin tahtonut tämän luettelon kirjaani liittää, arvellen sen
jossain määrässä voivan -- joko sitten enemmän positivisellä taikka
enemmän negativisellä tavalla -- vakauttaa vielä vakaumattomia
kaunotieteellisiä tiedesanoja. Pikaisinkin silmäys luettelossa
tavattaviin sanoihin osoittaa, että sanat suurimmaksi osaksi
ovat kaikille nyky-ajan sivistyneille kielille yhteisiä, joita
ruotsinkielikin on lainannut. Suomenkieli on kyllä ruotsinkieltä
rikkaampi ja muutoinkin paljon viljeltävämpi, niin että helpommin voi
itselleen muodostaa uusia sanoja. Mutta vieraskielisten tiedesanain
ainainen kääntäminen on minusta, kuten sanottu, yhtä turha kuin
niiden ainainen viljeleminen. Kohtuus paras. Hyvän aistin, kieleen
soveltumisen ja käytännön tulee olla kohtuuden määrääjinä.
* * * * *
En ole voinut olla tuntematta niitä esteitä, joita tämä, esthetikan
alalla ensimäinen tieteellinen, yritys suomen kielellä, on tuottanut
varsinkin tiedesanojen suhteen. Paljon on ollut uusia aatteita, joille
oli vastaavia sanoja osittain keksiminen osittain määrääminen. Miten
olen onnistunut ei tule minun arvostella. Mutta siitä hyvästä, mikä
tässä kirjassa saattanee olla, tulee minun suurimmaksi osaksi kiittää
niitä ystäviä, jotka suosiollisesti ovat auttaneet minua kirjan
valmistamisessa. Erittäin on minun tässä kohden lausuminen syvää
kiitollisuuttani Saksankielen lehtoria, maisteri B.F. Godenhjelm'ia
sekä niin ikään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteeriä, maisteri
F.W. Rothsten'ia kohtaan.
Helsinki Marraskuussa 1870.
_Tekijä_.