Se alkuteksti, jonka olen pannut käännöksen perustukseksi, on Didot'n
suuri kollektioni-painos kreikkalaisista mestariteoksista: "Scriptorum
Graecorum Bibliotheca. Parisiis, Editore Ambrosio Pirmin Didot,
Instituti Franciae Typographo", jonka kauniin ja kalliin
keräelmä-painoksen neljä ensimäistä niosta sisältää Aristoteleen opera
omnia, ja tuli ulos, ensimäinen nios 1848, toinen 1850, kolmas 1854
ja neljäs 1857. Tämä teksti, jota kehumisella mainitaan useimmissa
oppineissa aikakauskirjoissa (ks. nykyään esm. Revue Critique 1870
N:o 10), noudattaa niin tarkkaan kuin mahdollista käsikirjoituksia,
turmeltuneissa paikoissa näitä parantaen parhaitten lähteitten
perustuksella. Yhtäpitäväisyyden puolesta lähestyy teksti Bokkerin
mainiota imperiali-painosta, jota se paikoittain korjaa.
Mitä käännökseen tulee, olen koettanut niin uskollisesti kuin
mahdollista seurata alkutekstin, ei ainoastaan sanoja ja lauseita,
vaan lauserakennustakin. Tällä luulen voittaneeni sen, että käännös
parhaiten kuvastelee alkuperäisen omituista luontoa, joka usein
ilmaupi määrättynä välistäpä melkein karkeanakin lyhyytenä ja
teeskentelemättömänä suoruutena.
Perustukseksi pantua tekstiä olen ylipäänsä noudattanut. Ainoastaan
semmoisissa paikoissa, joissa se joko ei anna mitään taikka minun
mielestäni väärää käsitystä, olen kääntänyt muiden lukulajien
mukaan, joita lukulajeja itsekussakin paikassa aina mainitsen.
Koska sen ohessa olen tarkoittanut antaa jonkunlaista yleistä
käsitystä lukulajien monenkaltaisista erilaisuuksista, olen
tärkeimmissä paikoissa maininnut toisistaan enimmiten eroavaisia
lukulajeja. Erittäin olen aina maininnut Bekkerin ja Hermannin
lukulajeja, koska nämä voivat olla esimerkkeinä suurimmasta
varovaisuudesta ja suurimmasta rohkeudesta alkutekstin muuttamisen
suhteen.
Käännökseen sovitetut muistutukset ovat parhaasta päästä
asiain-selityksiä, jotka tarkoittavat selväksi tehdä runousopin
ja sen kanssa yhteydessä olevain asiain eri kohtia, jotta myöskin
ne, jotka eivät ole muinaisuuteen erittäin tutustuneet, voisivat
hyödyksensä lukea Aristoteleen runousoppia. Käännös tehtiin jo
moniaita vuosia sitten. Vaikka muutetut tieteelliset harrastukset
ovat estäneet minua varsinaisesti seuraamasta tähän kuuluvaa
kirjallisusutta, on tämä viivytys kuitenkin ollut sille suureksi
hyödyksi, koska teos nyt ilmestyy melkoisessa määrässä uudistuneena.
Yliopiston kirjaston hoitajan suosiollisen avun kautta olen
ollut tilaisuudessa saamaan hyväkseni käyttää erään nykyisimmän
Aristoteleen-tutkijan, G. Teichmüller'in, erityis-tutkiutoja tästä
kirjasta. Nämä varsin arvokkaat tutkinnot ovat vakuuttaneet minua
siitä, että viime-aikuiset ahkerat tutkimukset, kuinka paljon uutta
ne muutoin ovatkin ilmi saaneet, eivät kuitenkaan pää-asian suhteen
ole saaneet mitään muutosta toimeen Aristoteleen runousopin
käsittämisessä.