Aristoteleen poetika jakaupi luonnonmukaisesti kolmeeu eri jaksoon.
Ensimaiseen jaksoon kuuluvat Luvut I-V, joissa Aristoteles puhuu
taiteesta yleiseen ja sen jakaumisesta eri taiteisin, ja erittäinkin
runotaiteen eri lajeista:
I. Taiteiden erilaisuudesta kuvailuskeinon, kuvattavan esineen ja
kuvailusmuodon mukaan, a) Kuvailuskeinot.
II. b) Kuvattavat esineet.
III. c) Kuvailusmuoto.
IV. Kuvailuksen synnyttämät syyt ja miten runous jakaupi
eri laljeihin.
V. Komediasta sekä kertomarunon ja murhenäytelmän erilaisuudesta.
Toisesssa jaksossa, Luvut VI-XXII, puhutaan murhenäytelmästä:
VI. Murhenäytelmästä ja sen kuudesta osasta: kantataru, luonne,
lausekeino, mielenparsi, näytelmällinen laiton ja laulanto.
VII. Tapauksien kokoonpanemisesta ja minlainen se oleman pitää.
VIII. Itse kantatarusta.
IX. Runoilijan tehtävistä ja mikä hänen eroittaa historioitsijasta.
X. Kantatarujen eri lajeista.
XI. Vastaiskäänteistä ja tuntemisvaihteista.
XII. Näytelmän ulkonaisista osista.
XIII. Mitä murhenäytelmän kokoonpanem isessa on vaariin otettava
henkilöiden suhteen.
XIV. Mitenkä peloittavia ja säälittäviä on hankkiminen.
XV. Mitä luonteisin tulee.
XVI. Tuntemisvaihteen lajeista.
XVII. Mitä murhenäytelmän itse kokoonpanemisessa on vaariin
otettavaa, sekä runoilijan omaisuuksista.
XVIII. Murhenäytelmän solmiskelemisesta ja kehittelemisestä.
XIX. Mielenlaadusta ja sen lajeista.
XX. Lausekeinosta ja sen osista.
XXI. Nimisanasta ja sen lajeista.
XXII. Lausekeinon kelvollisuudesta.
Kolmannessa jaksossa, johon kuuluu Luvut XXIII-XXVII, puhutaan
erittäin kertomarunollisuudesta.
XXIII. Kertomarunosta ja sen erinkaltaisuudesta historiallisen
kertomuksen suhteen.
XXIV. Kertomarunon yhteisyydestä murhenäytelmän kanssa sekä sen
erinkaltaisuudesta sen suhteen.
XXV. Miten runous paraiten voi käyttää perättömiä.
XXVI. Moitteista runoutta vastaan sekä miten niistä on pääseminen.
XXVIII. Miten kertomaruno eroaapi näytelmästä sekä mikä niistä
on arvoisampi.