Kirgisejä koskevista tiedoista kertovat useat vanhempien vallankäytöstä

avioliittoasioissa. Yleensä tunnettua on, että heillä ainakin

aikaisemmin kihlattiin lapsia, vieläpä syntymättömiäkin, ja otettiin

vaimoja alaikäisille pojille. Morsiamen valinnan suoritti useimmissa

tapauksissa isä tahi perheen pää. Samanaikaisesti mainitaan kosinnan

kirgiseillä ja turkmeneilla tapahtuvan itsensä sulhasen tahdon

mukaisesti. Itse avioliittopäivänä kysyy _mollah_ morsiamen ja sulhasen

suostumusta avioliittoon. Baskirien kertoo Lepehin pitävän

välttämättömänä myöskin naimisiinjoutuvien, varsinkin morsiamen

suostumusta. Häämenoissa kysyy isä syrjäisten henkilöiden läsnäollessa

morsiamelta, miellyttääkö tätä sulhanen. Tämän jälkeen lukee isä

rukouksen ja nuoret asetetaan kahden kesken esiripun taa. Samalla

kerrotaan kuitenkin baskirien sopivan lasten avioliitoista niiden vielä

kehdossa ollessa.

Vaikkakin siis useimmissa tapauksissa etupäässä vanhempien määräysvalta

on voimassa, kuuluu avioliittomenoihin julkinen morsiamen tahi

molempien naimisiinjoutuvien suostumuksen kysyntä. Tämän kaksinaisuuden

selittämisessä on islamin opin säännökset naimaoikeudesta otettava

huomioon.

_Sariatin_ määräykset suovat varsinkin naimisiinjoutuvalle naiselle

melkoisen itsemääräysoikeuden. Kaksitoista vuotta täyttäneellä naisella

tulee olla oikeus mennä omasta tahdosta naimisiin, häntä ei voida antaa

naimisiin vastoin tahtoaan. Koranissa luetellaan erilaisia tapoja,

joilla neito kosittaessa saattaa osottaa myöntymyksensä tahi

kieltäytymisensä. Avioliiton perustana tulee olla miehen ja vaimon

välinen sopimus. Muhamettilaiseen vihkimiseen kuuluukin sen vuoksi

molempien puolten julkinen suostumuksen kysyntä ennenkuin vihkimäkaava

(_nikah_) luetaan.

Vertailu tsheremissien kihlauksen julkisen suostumuksen kysynnän ja

viimeksimainituilla kansoilla esiintyvien kihlauksen ja avioliiton

vahvistusmenojen välillä tuo esiin huomioonotettavia yhtäläisyyksiä,

Molemmilla tahoilla on sillä juhlallisen toimituksen luonne ja siihen

liittyy uskonnollisia menoja.

Samalla on kuitenkin huomioonotettava, että kreikkalais-katolisen

kirkon vihkimäseremoniaan kuuluu samaten sulhaselle ja morsiamelle

tehty kysymys, menevätkö he omasta tahdostaan avioliittoon. Niinikään

tapahtuu vihkimisessä kolminkertainen naimisiinjoutuvien välinen

juonti. Verrattaessa esim. Wichmannin kuvausta viimeksimainittuun

vihkimäseremoniaan, käy niiden läheinen yhtäläisyys ilmi. Julkinen

suostumuksen kysyntä ei tsheremisseillä kuitenkaan aina ole muodostunut

tällaiseksi uskonnollisia ja muita avioliiton vahvistusmenoja

sisältäväksi toimitukseksi.

Mitä turkkilais-tatarilaisiin kansoihin tulee, näyttää puheenalainen

meno heillä perustuvan islamin opin määräyksiin. Se enemmän tahi

vähemmän tosiasiallinen itsemääräysoikeus, jota naimisiinmenijät sen

mukaan nauttivat ja joka osottaa toista kantaa kuin useat muut

kysymystä koskevat tiedot, saattaa suurelta osalta olla tältä taholta

peräisin. Tällöin saa selityksensä se seikka, että silloinkin, kun

vanhemmat itse asiassa määräävät lastensa avioliitosta, näiltä silti

kihlauksessa ja avioliiton toimeenpanossa virallisesti kysytään

suostumusta.

Tsheremissien suostumuksen kysyntä erikoisena menona esiintyessään

osottaa silminnähtävää yhtäläisyyttä varsinkin edellä tarkasteltujen

turkkilais-tatarilaisten avioliittomenojen kanssa. Wichmannin

kuvauksessa esiintyvä meno taasen liittyy yksityispiirteiltään

etupäässä kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan. Viimeksimainittu

on muuallakin saattanut vaikuttaa tsheremissien tapoihin; monessa

tapauksessa lienee kuitenkin vaikeaa päättää, kummaltako taholta nämä

tsheremissien tavat ovat saaneet vaikutuksia.

Kihlauksen vahvistusmenona tapahtuvan eri puolten välisen yhteisen

syönnin tahi juonnin suhteen on huomattava, että se paitsi

vanhempien tahi heidän edustajiensa kesken, tapahtuu ensi sijassa

naimisiinjoutuvien itsensä välillä. Niinpä olemme nähneet

juontiseremonian usein tapahtuvan ensiksi jälkimäisten ja sitten

vanhempien ja muiden molempien puolten edustajien kesken. Samoin on

yhteisen syönnin laita. Vallitseva naimaoikeudellinen käsitys ilmenee

näissä toimituksissa sen mukaisena, jommoiseksi se aikaisemmin

esiintuotujen seikkojen nojalla on osottautunut.

Edellä olemme maininneet parin tiedonannon mukaan avioliittomenot Ufan

läänissä alotetun rauhallisella kosinnalla, mutta jatketun

naisenryöstöä jäljittelevillä menoilla. Prof. Paasosen kuvauksessa

esiintyvätkin mainitun läänin Birskin piirin kosintamenot tämän seikan

yhteydessä huomattavasti toisenlaisina kuin edellä tarkastellut.

Sulhasen suoritettua välittäjän avustamana morsiamen tarkastuksen,

saapuu puhemies uudelleen yksin morsiamen kotiin tiedustamaan,

annetaanko tytär miehelään ja paljonko vaaditaan lunnasrahaa (_olan_).

Jos vanhemmat ovat suostuvaisia, lausuvat he: "_jumo pujaremgen naleda!

üdar reza lijeshken_" (jos jumala on määrännyt, ottakaa, jos tyttö on

suostuvainen). Puhemiehen (_temtshe_) on vaimoineen koetettava

taivuttaa morsianta ja sitten ilmoitettava sulhaselle. Tämän jälkeen

saapuu sulhanen uudelleen jonkun ystävänsä kanssa morsiamen kotikylään,

asettuen täällä ensiksi _temtshen_ luo. Täältä mennään morsiamen

kotiin, jossa vieraita kestitetään sillä aikaa, kun morsian pitää

erikseen juhlaa toisessa huoneessa. Juhlan jälkeen lähdetään _temtshen_

kotiin, mistä sulhanen vie morsiamensa omaan tahi naapurikylään,

sijoittaen hänet aluksi jonkun sukulaisen tahi ystävän luo. Seuraavana

päivänä lähettää sulhanen morsiamen vanhempien luo lähettilään

ilmoittamaan että on vienyt heidän tyttärensä. Lähettiläs pyytelee

anteeksi morsiamen vanhemmilta sanellen: "No, langot, teidän on miekka,

minun kaula, tyttärenne olemme ottaneet." Paikotellen ei sulhanen

käykään morsiamen kotona, vaan tuo _temtshe-vate_ morsiamen yöllä

salaisesti sulhasen luo, muka salaa vanhemmilta.

Kihlauksen ja häiden väliajalle kuuluvat yhtymykset.

Sekä mordvalaisten että venäläisten kosinnassa nähtiin molempien

sukujen välillä yhtymyksiä, joissa useammassa kuin yhdessä havaittiin

kihlausmenojen luonteisia toimituksia ja joiden välillä tahi jälkeen

saattoi tapahtua n.s. katsojaistoimituksia. Tsheremissien kosinnan

yleiskulku osottaa kosinnan päätösjuhlia tavallisesti olevan vain

yhden. Täälläkin tavataan kuitenkin ennen avioliiton toimeenpanoa

yhtymyksiä, joissa sen perustana olevat sopimukset täytetään.

Kasanin läänissä matkusti sulhanen tahi hänen isänsä kolme päivää

kihlauksen jälkeen morsiamen kotiin _pundzhal puash_ määräaikaa

asettamaan. Tällöin sovittiin häiden ajasta ja niistä lahjoista, joita

morsiamen sulhasen suvulle oli annettava. Arbanskin volostissa, jossa

kihlauksen ja häiden väliaikaa oli viikosta yhteen kuukauteen, tehtiin

käynti päivää tahi kahta ennen häitä, Prof. Wichmannin mukaan käydään

parin kolmen päivän perästä kihlajaisista morsiustalossa sopimassa

myötäjäisistä, nuodejoukon määrästä ja häiden ajasta. Rush-rodassa

saavutaan pari kolme päivää kihlajaisten jälkeen morsiamen kotiin

sopimaan yksityiskohtaisesti lunnasrahan ja myötäjäisten suhteesta

toisiinsa. Lunnasraha suoritetaan tavallisesti tässä tilaisuudessa. Osa

siitä saattaa toisinaan jäädä hääpäivänä suoritettavaksi. Käyntiä

nimitetään _pundzhal puash_ 'määräajan asettaminen'. Vjatkan läänin

Urzhumiu piirissä kävi sulhasen isä viikon perästä kihlauksesta

sopimassa häiden ajasta y.m. seikoista. Staryj Torjalissa ja Lastikissa

tapahtuu _pundzhal puash_-matka samassa tarkoituksessa ja samalla

tavoin kuin edellisten kuvausten mukaan. Ensinmainitussa kylässä

saatetaan käynti uudistaa, niin että morsiamen kotona voidaan käydä

viisikin kertaa. Ufan läänissä muodostuu Mendiarovin mukaan kihlauksen

ja häiden välinen aika pitemmäksi ajanjaksoksi, jona sukujen väliset

selvitykset, ensi sijassa lunnasrahan suoritus, tapahtuvat. Lunnasraha

voidaan maksaa määrättyinä ja määräajoin suoritettavina osina. Kuuden

tahi seitsemän kuukauden jälkeen kihlauksesta on morsiamen kotona

juhla, jossa sulhanen maksaa loput lunnasrahaa ja suorittaa muut

morsiamelle annettavat tavarat. Birskin piirissä tapahtuu lunnasrahan

suorituskäynti edellisestä eroavalla tavalla. Täällä lähtevät morsiamen

vahemmat _sulhasen kotiin_, jossa määrätyksi päiväksi on varustettu

lunnaat (rahat, turkit j.n.e.). Vieraiden saapuessa _sulhanen

piilottautuu_ naapurin luo tahi eri huoneeseen. Sulhasta vaaditaan

nähtäväksi. Morsiamen luo, hänen väliaikaiseen olinpaikkaansa

lähetetään lähettiläs kysymään, onko hän suostumuksesta mennyt

naimisiin ja antaako hän vanhemmilleen luvan ottaa itsestään

lunnasrahaa. Luvan saatua, käydään yksityiskohtaisesti sopimaan

lunnaista. Jollei päästä sovintoon, matkustavat morsiamen puolelaiset

kotia ja sulhasen on isineen käytävä morsiamen kotona maksamassa

lunnaat. Morsiamen puolelaisia nimitettiin tällä matkalla _pokten

tolshavlak_ 'takaa-ajajat', mikä selvästi osottaa näiden tapojen

kehittyneen naisen ryöstöstä, johon koko tällä paikkakunnalla

noudatettu kosintamenettelykin viittaa. Morsiamia ryöstettäessähän,

kuten aikaisemmin olemme nähneet, morsiamen sukulaiset ajoivat

ryöstäjiä takaa, tahi saapuivat morsiamen sukulaiset ryöstäjien luo

tilinteolle, jolloin usein syntyi sovinto lunnasrahan pohjalla.

Häät.

_Sulhastalossa ennen nuodematkaa_ tapahtuvista häävalmistuksista ja

toimituksista puhuttaessa kerrotaan useimmissa kuvauksissa nuodejoukon

valitsemisesta, jonka tavallisesti sulhanen vanhempiensa johdolla ja

osotusten mukaan toimittaa. Kuten mordvalaisissa ja venäläisissä

häissä, tavataan tsheremisseilläkin vanhempi virkahenkilö, häiden

kunniajohtaja (_süan-vui_ 'häiden pää', _kart, süan-kart_). Varsinaisia

toimivia johtajia ovat taasen _kugu_ ja _izi vena_ 'iso ja pieni vävy'

sekä _saus (sagus, savus)_. Näitä paitsi tavataan _kiamatlak l.

kiamat-atsha ja -ava_, pariskunta, joilla häissä ja koko avioliiton

toimeenpanon aikana on jonkunmoisen suojeluspatronan asema

naimisiinjoutuvaan pariskuntaan nähden. He auttavat häiden aiheuttamien

kulunkien suorituksessa ja heitä nimittää naimisiinjontuva pariskunta

koko elämänsä ijän isäksi ja äidiksi. Joskus nimitetään heitä _vui

pultsaza-atsha ja -ava_ 'pään pukija isä' ja 'äiti', ja kuuluu tällöin

viimemainitun tehtäviin pukea morsiamen päähän naineen naisen päähine.

Vielä kuuluu nuodejoukkoon eräitä toimihenkilöitä, joilla on joku

erikoistehtävä (esim. morsiamen seuraneito _ondzats-koshsha_,

viralliset tanssijat _kushtaza_) sekä säännöllisesti häämusiikista

huolta pitävät _süvarza_, rakkopillinsoittaja ja _tümarza_,

rummunlyöjä.

Tshuvassien huomatuimmat häiden virkahenkilöt ovat _toj-boze_ 'häiden

pää', _mun kerü_ 'iso vävy' sekä _kisen kerü_, 'pieni vävy'. Näillä on

samanlainen tehtävä kuin vastaavilla tsheremissiläisillä, _saus_ on

luultavasti turkkilais-tatarilainen lainasana.

Tshuvassien avioliittotavoissa tunnetaan myös samanlainen suojelija- ja

kunniapariskunta, jommoinen tsheremissien _kiamatlak- l. kiamat-atsha

ja -ava sekä vui-pultsaza_-pariskunta ovat. Kasanin läänin Jadrinskin

ja Kozmodemjanskin piirien tshuvasseilla ovat häiden arvokkaimpia

virkahenkilöitä _hyjmatlyk_-pariskunta. He joutuvat aviopariin lähes

samanlaiseen asemaan kuin vanhemmat, ja heitä nimitetään isäksi ja

äidiksi. Prokopevin mukaan toimii _hajmatlyk_ avustajana morsiamen

ryöstön ohella noudatettavissa avioliittomenoissa. Prof. Paasonen

mainitsee tshuvasseilla olevan tapana valita apen ja anopin sijainen

("stellvertretender schwiegervater" ja "stellvertretende

schwiegermutter"), joita sittemmin puhutellaan _hejmatlek_-apeksi

ja -anopiksi tahi h.-isäksi ja -äidiksi: viimeksimainitut taas

nimittävät avioparia vävyksi ja miniäksi. Tatarit nimittävät morsianta

saattavaa kaasoa _(svaha) kiamatlyk l. kiamatshe_.

Eakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä ovat kaikkialla ja säännöllisesti

esiintyviä tsheremissien häiden toimihenkilöitä. He kulkevat

nuodejoukon ja morsiussaattueen etunenässä ja ovat mukana aina kun

hääjoukkue liikkuu menojen eri kohdissa sekä säestävät häätansseja ja

lauluja. Tshuvassien häissä tavataan rakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä

yhtä välttämättöminä ja yleisinä toimimiehinä. Ne kuuluvat myöskin

tatarien häiden virkahenkilökuntaan. Turkkilaisissa häissä pidetään

hääsoitosta huolta rummulla (_davul_) ja huilulla (_surna_).

Hääaattopäivän valmistuksiin sulhastalossa kuuluu myös n.s. _shilak_

(l. _shelak_) -laitoksen valmistaminen. Shilakiksi nimitetään majaa, joka

syntyy niin, että pihamaalle asetetaan laudoista valmistettuja penkkejä

tahi lautoja siten, että niiden keskelle muodostuu neliskulmainen

ala. Tämän sisäpuolelle asetetaan tavallisesti kaksi pöytää

kestitysaineineen ja pöytien viereen levitetään huopamattoja. _Shilak_

valmistetaan myöskin morsiustalossa, jossa tapahtuvien menojen aikana

se on sulhasjoukon tyyssijana.

Samanlainen häämaja on yleinen tshuvasseilla, jotka niinikään aitaavat

sulhastalon ja morsiustalon pihoille laudoista laadituilla penkeillä

neliskulmaisen alan, jonka sisäpuolelle juhlapöydät pystytetään. Sen

nimenä on täällä _shylyk_.

Nuodejoukkoa käyvät sulhaspojat ratsain, nagaikat kädessä kutsumassa

nuodematkalle lähtemään. Kussakin talossa pitävät he seremoniallisen

kutsumapuheen. Häihin kutsuminen tapahtuu tshuvasseilla samalla

tavalla.

Ennen nuodejoukon lähtöä tapahtuu sulhastalossa rukous- tahi

siunausmenoja, joissa pyydetään korkeiden voimien apua ja suojelusta.

Niittytsheremisseillä piti _kart_ nuodejoukon kokoonnuttua rukouksen,

pyytäen jumalilta terveyttä, onnea ja rikkautta sekä suojelusta

noidilta, pilaukselta, pedoilta j.n.e. Rukouksen jälkeen _kart_

kestitsi kutakin vierasta pöydän ääressä oluella. Ufan läänissä lukee

_saus_ ennen lähtöä rukouksen, jossa kääntyy jumalan, profetan sekä

ilman, veden, maan, meren ja pakkasen äitien puoleen, pyytäen näiltä

onnea nuorelle parille. Rukouksen aikana seistään.

Paikotellen rukousmenot kohdistuvat erikoisesti sulhaseen, esiintyen

viimemainitun siunaamisena. S. Mihailovin mukaan siunasivat vanhemmat

_shilakissä_ huopapeitolla istuvaa sulhasta morsiamen noudantaan

lähtemään. Lastikissa ja Birskin piirissä, tapahtuu sulhasen

siunaaminen seremoniallisen kestittämisen (_tshaza kutshash_ 'maljan

piteleminen') yhteydessä. Edellisessä paikassa panee sulhasen isä

leivälle, jota sulhanen pitelee, ruplan rahan, lausuen samalla

siunauksensa. Jälkimäisessä tarjoo sulhanen _kugo venan ja sausin_

avustamana leipää ja olutta ensiksi vanhemmilleen, sitten muille heidän

sijallensa asettuneille. Vanhemmat panevat maljaan rahan, lausuen

samalla siunauksensa. Sernurissa siunaa sulhasen isä poikaansa ja

nuodeväkeä pyhäinkuvalla, jonka sitten antaa pääjohtajalle. Staryj

Torjalissa asettuvat sulhasen vanhemmat _shilakissä_ huopapeitolle

istumaan ja antavat neuvoja ja ohjeita lähtijöille. Arbanskin

volostissa asettuu sulhanen jonkun sukulaisneitosen kanssa seisomaan

pirttiin ja kumartuu polvilleen maahan levitetylle huiville

vanhempiensa edessä. Nämä sekä vieraat antavat sulhaselle neuvoja

tulevan elämän varalta; vierellä seisoo ristiäiti suolaa ja leipää

pidellen.

Sulhasen siunaamisessa on huomattava morsiamen sijaisen esiintyminen,

josta viimemainitussa kuvauksessa kerrotaan. Tämä näyttäisi olevan

siirtynyt tähän häämenojen kohtaan myöhemmin seuraavista menoista,

joissa tällaiset siunaukset ovat tavallisia. Puheenalaisessa

kuvauksessa esiintyvä suolan-leivän käyttö siunattaessa samaten kuin

Sernurissa tapahtuva pyhäinkuvalla siunaaminen ja sen luovuttaminen

nuodejoukon johtajalle viittaavat venäläisiin tapoihin.

Ufan läänin menoissa havaitaan vielä ennen matkalle lähtöä nuodejoukon

kolminkertainen pöydän ympäri kulkeminen soiton soidessa. Yleensä

osottavat tähän häämenojen kohtaan kuuluvat tavat ja menot läheistä

yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassilaisten kanssa. Rukousmenot,

seremonialliset kestitsemiset, siunaukset ja tanssimiset soitantoineen

ovat viimeksimainitulla kansalla yhtä yleisiä ja tapahtuvat yleensä

samalla tapaa kuin tsheremisseillä.

Nuodematka.

Nuodematkalle lähdetään usein myöhään iltasella tahi yöllä, niin että

morsiustaloon saavutaan aamuyöstä tahi aikaisin aamulla, Matka tapahtuu

lauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Paikotellen

pysähdytään puolitiessä ja juodaan mukaanotettua olutta. Naiset ovat

ajoneuvoissa matkan aikana seisoallaan, tahi nousevat he perille

saavuttaessa seisoalleen ja laulavat lauluja, heilutellen molemmin

käsin edessään levällään kirjavia liinoja.

Morsiamen kotikylässä poikkeaa nuodejoukko puhemiehen taloon, jossa

_kart_ joskus pitää rukouksen. Tällä aikaa käydään morsiamen kotona

suorittamassa mahdollisesti maksamatta oleva osa lunnasrahaa. Ennen sen

suoritusta eivät morsiamen vanhemmat anna nuodejoukolle lupaa tulla

kotiinsa. Jos näissä asioissa syntyy erimielisyyksiä, on nuodejoukon

koko aika viivyttävä "edelläkulkijan" talossa, kunnes kaikki on

selviytynyt. Tällä aikaa viettää nuodejoukko juhlaa edelläkävijän

talossa, johon sitä varten on varattu kestitystarpeita.

Muutamat näiden tapojen kohdat osottavat yhtäläisyyttä vastaavien

tshuvassilaisten sekä eräiden muiden turkkilais-tatarilaisten kansojen

tapojen kanssa. Tshuvassit juhlivat samaten puhemiehen talossa, jolla

aikaa nuodejoukon johtaja käy morsiustalossa ottamassa selvää, onko

kaikki naimasopimuksen kohdat täytetty ja suoritettu. Myöskin kirgisit

juhlivat ensiksi _bulush-ujn_, s.o., sen morsiamen naapurin talossa,

joka esiintyi avustajana kosinnassa ja jonka välityksellä sulhasen

käynnit morsiamen luona kihlauksen ja häiden väliaikana tapahtuivat.

Samoin ajavat tshuvassilaisenkin nuodejoukon naiset ajoneuvoissa

seisoallaan, kirjailtuja liinoja edessään heilutellen. Matka tapahtuu

lauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Kisilin tatareilla

kulkee hääsaattueen edessä laulajia, jotka pitelevät levällään

kirjailtuja liinoja. Muulloinkin heiluttelevat häälaulujen laulajat

tatarien häissä käsissään kirjavia liinoja.

Morsiustalossa.

_Nuodejoukon vastaanotossa_ noudatetuista tavoista puhuttaessa

mainitaan parissa kuvauksessa portin sulkemisesta joukon lähestyessä ja

lunnaiden maksamisesta portin aukaisemisesta. Yleisempää leviämistä ei

tällä tavalla näytä olevan.

Useissa kuvauksissa kerrotaan erilaisista ympärikulkemisista

nuodejoukon morsiustaloon saavuttua. Vuoritsheremisseillä ajoi

nuodejoukko pihamaalla kolmasti _shilakin_ ympäri. Jakovlevin mukaan

ajoivat nuodemiehet kolmasti myötäpäivään pihan ympäri. Sulhasen

ohiajaessa astui morsian, olutlasi kädessä, joka kerran vankkurien

jäljelle. Rush-rodassa ajetaan kolmasti _shilakin_ ympäri ja morsian

"tallaa sulhasen jäljen", polkemalla jalallaan vankkurin jälkeä.

Samoin tapahtuu Staryj Torjalissa. Parissa kuvauksessa puhutaan

ruokatavaroiden esilletuonnista ja Arbanskin volostissa tapahtuu

vastaanotossa sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen juonti.

Näissä menoissa esiintyvä kolminkertainen häämajalaitteen ympäri

kulkeminen on yleinen vastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa.

Morsiamen osanotto vastaanottomenoihin on sen sijaan tsheremissiläinen

erikoispiirre, joka ainakaan yleisempänä ei esiinny heidän lähimpien

naapuriensa tavoissa.

_Nuodejoukon vastaanoton jälkeen_ noudatettavien menojen suhteen on

huomattava, että ne yleisesti, ja varsinkin niiden alkuosa, tapahtuvat

_kahdessa leirissä_. Vastaanoton jälkeen asettuu nuodejoukko

_shilakiin_ ja alkaa viettää juhlaa kestityksineen ja tansseineen

siinä, samalla kun morsian joukkueineen juhlii pirtissä. Menot

tapahtuvat tällä tavoin kahdessa leirissä lähdön edellä suoritettaviin

toimituksiin saakka.

Tällainen oli S. Mihailovin mukaan vuoritsheremissien tapa. Morsian ei

näyttäytynytkään nuodejoukkolaisille. Vasta loppupuolella lähetti

morsian kutsumaan vanhempiansa pirttiin, siunaamaan häntä lähtöön.

Samalla hän kutsutti sisälle nuodejoukon naiset ottamaan osaa

kestitykseen.

Samanlaista tapaa noudattavat G. Jakovlevin kuvauksen mukaan

niittytsheremissit. Morsian on täällä kyllä nuodejoukkoa vastassa,

mutta juhlii joukkueineen erikseen pirtissä. Sulhasen joukkueeseen

kuuluvia ei pirtissä tapahtuvassa juhlassa ollut ketään läsnä,

lukuunottamatta eräitä nuodejoukon virkahenkilöltä. -- Tämä piirre

havaitaan myös Rush-rodan ja Staryj Torjalin tavoissa. Morsian

pysyttelee lähdön edellä tapahtuviin toimituksiin saakka pirtissä,

jossa muutamat menot erillään _shilakissä_ tapahtuvista suoritetaan.

Mendiarovin Ufan lääniä koskevasta kuvauksesta käy niinikään selville,

että häämenot morsiustalossa tapahtuivat kahdessa osassa, miesten ja

naisten viettäessä niitä erikseen. Nuodeväen saapuessa oli morsiamen

seurueineen oleskeltava erillään joko toisessa pirtissä tahi aitassa.

Hän oli tällöin myös hunnutettuna. Paasosen kuvauksen mukaan viedään

morsian siitä talosta, jossa hän kihlauksesta saakka on oleskellut,

nuodeväen saapuessa johonkin naapuritaloon, jonne nuorisoa keräytyy

juhlimaan. Täällä käy nuodeväki kolmasti morsianta tervehtimässä. Vasta

kolmannella kerralla viedään morsian juhlasaatossa häätaloon. Yhteyttä

nuodejoukkolaisten ja morsiamen puolen etenkin miespuolisten

häävieraiden kanssa on kuitenkin huomattavissa jo vastaanotosta alkaen.

_Shilakissä_ istuu nuodejoukon saapuessa pari vanhempaa morsiamen

puolen miestä ja nuodejoukon kanssa juhlivat siinä tavallisesti myös

morsiamen vanhemmat.

Yhteyttä pirtissä juhlivan morsiamen seurueen ja _shilakissä_

oleskelevan joukkueen välillä pitävät joskus yllä erikoiset

lähettiläät. Morsiamen seurueella ovat omat soittajansa, rummunlyöjä ja

rakkopillinsoittaja.

Lastikissa on tämä morsiamen eristäytyminen vähemmin huomattava. Täällä

esiintyy morsian _shilakissä_, muun juhlaväen joukossa. Puheenalainen

piirre muistuttaa huomattavasti vastaavia tshuvassien, tatarien ja

kirgisien häätapoja. Ensinmainituilla on morsian nuodejoukon saapuessa

useimmiten naapurin luona. Kotiin tultuaan asettuu hän toiseen pirttiin

kuin missä hääväki on. Jos taas pirttejä on vain yksi, menee hääväki

siitä ulos, ja se jaetaan esiripulla kahteen osaan, joista morsian

joukkueineen asettuu toiseen. Tatarien ja kirgisien häät tapahtuvat

kahdessa leirissä. Sulhasta ja hänen joukkuettaan varten pystytetään

joko erityinen teltta tahi oleskelevat sulhasen jä morsiamen joukkueet

eri huoneissa, toisinaan eri taloissakin. Yhteys eri puolten välillä

tapahtuu lähettiläiden välityksellä. Vihittäessäkin joskus tiedustetaan

morsiamen suostumusta välittäjän kautta. Morsiamen ja naisten

joukkueella ovat omat laulajansa ja soittajansa.

Vastaanottoa seuraavat tässä häämenojen kohdassa lähinnä _rukousmenot_.

Niihin liittyy monesti häävieraiden keskinen yhteinen syönti tahi

juonti ja muistuttavat ne konaisuudessaan tsheremissien uhrirukouksia,

joissa ruoan ja juoman seremoniallinen nauttiminen rukouksen ohella on

tavallista. Tshuvassien vastaavassa kohdassa noudattamat rukousmenot

osottavat läheistä yhtäläisyyttä tarkasteltujen tsheremissien menojen

kanssa.

Seuraava yleinen meno on "maljanpitely" eli _seremoniallinen

kestittäminen_. Rush-rodassa toimittaa sen morsian "edelläkävijäneidon"

avustamana, kunnioittaen kutakin nuodemiestä tarjoamalla maljan viinaa,

samalla kun edelläkävijäneito ojentaa/maljan, jossa on leipä.

Rush-rodassa seuraa seremoniallista kestittämistä "ohukaisten

ulostuonti" (_melnä lukma_), "piiras-tynnyrin avaaminen" (_püras-petska

poslana_) ja "sulhasen syöttäminen" (_katsam pukshama_). Lastikissa

tapahtuu _shilakissä_ sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti

heidän istuessaan liinakankaalla päällystetyllä penkillä.

Lähdön edellä tapahtuviin menoihin kuuluu jonkun _miehen pukeutuminen

morsiamen vaatteisiin_. Jakovlevin mukaan vietiin morsiuspirtissä

morsiamen vaatteisiin puettu nuorukainen siihen pirttiin, missä muu

hääjoukko juhli, ja kuljetettiin kolmasti pöydän ympäri.

Rush-rodassa tapahtuu morsiuspirtissä _üdar tshiktama_ 'morsiameksi

pukeminen'. Pirttiin saapuu jo hääaattona määrätty nuorukainen

(_tshavan tshiza mari_ 'kauhtanaan pukeutuja') sekä muutamia muita

omankyläläisiä nuoria miehiä. Nuorukaisen päälle puetaan morsiamen

verkakauhtana ja häähuntu (_vürgentsak_), jonka jälkeen tanssitaan.

Lopuksi puetaan morsian itse kauhtanaan ja revonnahkalakkiin

(_ravazh-upsha_) ja tuodaan häähumuilla peitettynä _shilakiin_.

Urzhumin piirissä kuljetetaan morsiamen pukuun pukeutunutta

mieshenkilöä pirtissä kolmasti pöydän ympäri. Paitsi valemorsiamen

esiintymisessä tavattavaa pöydän ympäri kulkemista, havaitaan Rirskin

piirin menoissa pöydän ympäri kulkeminen sellaisessa muodossa, että

sulhanen, "suuri vävy" ja _saus_ kulkevat kolmasti pöydän ympäri, jonka

takana morsian istuu. Kolmannella kerralla sulhanen tempaa morsianta

kolmasti jalasta, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle.

Lähdön edellä toimittaa morsian vielä lahjojen jaon vanhemmilleen ja

sukulaisille. Paikotellen käy morsian vielä häähunnulla peitettynä

hyvästeillä sukulais- ja naapuritaloissa.

Itse _matkalle lähtöön_ liittyy eräitä tapoja, joita seuraavassa

tarkastamme. Parissa kuvauksessa puhutaan morsiamen kantamisesta tahi

kädestä taluttamisesta matkalle lähdettäessä. Yleinen on tapa, ettei

morsian ajoneuvoihin asettuessaan astu niihin suoraan, vaan peräytyy

kolmasti. Tämän yhteydessä morsianta lyödään ruoskalla. Jakovlevin

mukaan löi _süan-savus_ morsianta kolmasti ruoskalla selkään, jonka

jälkeen tämä istuutui ajoneuvoihin. Rush-rodassa lyö sulhanen morsianta

piiskallaan. Urzhumin piirissä löi sulhanen morsianta kolmasti

hiljalleen ruoskalla, lausuen: "Elä kutsu mukaasi keremetiä!"

Kozmodemjanskin piirissä ajettiin ennen matkallelähtöä kolmasti

_shilakin_ ympäri.

Kolminkertainen peräytyminen tahi istumaan painaminen ja

ruoskallalyönti tavataan matkallelähdössä tshuvasseilla, jota paitsi

ruoskallalyönti tunnetaan myöskin venäläisten tavoista.

Morsusmatka ja vastaanotto sulhastalossa.

Lähtövalmistusten ja morsiusmatkan aikana on morsiamen pää häähunnulla

(_vürgentsak_) peitettynä. -- Niittytsheremissit pistivät ensimäisen

pellonveräjän pieleen neulan ja lausuivat: "Jääköön tähän noituus ja

kaikki raskaus!" Sulhasen kotiporttiin pisti _savus_ taas neulan,

sanoen: "Tulkoon tähän rautainen portti, jotteivät pahat ihmiset ja

noidat voisi sisälle tulla." Rush-rodassa vetää morsian lähdettäessä

neulalla toisesta portinpielestä toiseen. Urzhumin piirissä tehtiin

neulatemppu sulhastalon portilla.

Rirskin piirissä pysähdytään puolitiessä ja toimitetaan _kindam

tshoklash_, leivän kanssa rukoileminen. Lastikissa pysähdytään sulhasen

kotikylän rajalla, noustaan ajoneuvoista ja syödään _tuara_-kakkuja.

Ufan läänissä ajoi morsiussaattue kolmasti sulhastalon pihan ympäri.

Yleinen on tapa, ettei morsian laskeudu alas ajoneuvoista, ennenkuin

sulhasen isä on luvannut lahjaksi miniällensä jonkun pään karjasta tahi

määrännyt perintöosuuden uudelle perheelle. Analoginen tapa esiintyy

vastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa. Lahjansaajana on nuorikko,

jolle lahjoitettu lehmä Milkovitshin mukaan talutettiin esille. Kasanin

läänin tshuvassit tuovat vastaanotossa esille vanhempien sulhaselle

lupaaman hevosen.

Ruokatavaroiden tahi oluen esilletuominen vastaanotossa on verrattain

yleistä. Vuoritsheremisseillä olivat morsiussaattuetta vastassa

sulhasen vanhemmat rasvaisten vehnäkakkujen kanssa. Jakovlev mainitsee,

että morsiussaattuetta oltiin portilla vastassa vehnäkakun,

juustopiirakan tahi voin kanssa. Arbanskin volostissa ottivat vanhemmat

vastaan suolalla ja leivällä. Rush-rodassa syö morsiuspari ajoneuvoissa

sulhastalon portilla leipää ja juustopiirakkaa.

Yleiseksi vastaanoton piirteeksi on katsottava sitä, että morsian

laskeutuu ajoneuvoista huopamatolle tahi muulle vaatekappaleelle. Tälle

on toisinaan asetettu raha tahi sormus. Rahan päällä pyörähtää morsian

kolmasti ympäri ja heittää sen joskus katolle tahi katon yli.

Pirttiin meno tapahtuu paikotellen siten, että morsiussaattueen jäsenet

pitävät kiinni kukin edelläkulkevan vaatteen liepeestä. Birskin

piirissä knlkee _saus_ ensimäisenä ja lakaisee tietä luudalla.

Sulhastalossa vastaanoton jälkeen.

Sulhastalossa vastaanoton jälkeen tapahtuvien menojen suhteen huomataan

paikotellen, joskaan ei yleisenä, sama ilmiö, mikä morsiustalossa

noudatettavissa tavoissa oli havaittavissa, nimittäin morsiamen

eristäminen muusta hääjoukosta. Kasanin läänin vuoritsheremissien

hääjoukon tyyssijana oli sulhastalossakin pihalle rakennettu _shilak_,

mutta morsian vietiin aluksi pirttiin, jolloinka kaikkien vanhempien

mieshenkilöiden oli siitä poistuttava. Niittytsheremissit vievät

paikotellen morsiamen vastaanoton jälkeen aittaan, jossa tapahtuu

hiuslaitteen ja päähineen muutto. Vasta tämän jälkeen ottaa morsian

osaa alkavaan häämenojen sarjaan.

Varsinaisista tähän häämenojen kohtaan kuuluvista menoista mainittakoon

ensiksi _morsiamen tutustuminen sulhasen vanhempiin_. Se tapahtuu

kestitsemisen ja lahjojen jakamisen muodossa. Lahjoja saavat paitsi

vanhemmat, usein muutkin sukulaiset. Paikotellen tapahtuvat lahjojen

jakaminen ja kestitseminen myöhemmin erillisinä toimituksina tahi

muiden menojen yhteydessä. Moniaiden kuvausten mukaan on avioparin

välinen yhteinen syönti ensimäisiä sulhastalossa tapahtuvista menoista.

Vuoritsheremisseillä tapahtui se samalla lusikalla, niittytsheremissit

nauttivat samaa kakkua. Sekä vuori- että niittytsheremissit toimittavat

sen yhteydessä morsiushunnut poiston, itäisillä tsheremisseillä yhtyy

siihen rukousmenoja. Sen yhteydessä noudatetaan seremoniallista

kolminkertaisuutta.

_Häähunnun poisto_ tapahtuu jonkun välittävän esineen avulla.

Vuoritsheremissit poistavat hunnun piiskanvarrella. Ufan läänissä

toimitetaan se kepillä, morsiamen ja sulhasen seistessä pirtin

keskellä. Arbanskin volostissa poistetaan huntu piirakalla.

_Rukousmenoihin_ liittyy täällä, kuten yleensä muissakin häämenojen

kohdissa, yhteisiä syönti- ja juontimenoja. Niitä on paitsi avioparin

välisiä, myöskin laajentuneita, vanhempien, sukulaisten ja avioparin

välillä tapahtuvia. Rukouksen saattaa toimittaa sulhasen isä, mutta

myöskin erikoinen hengellisten menojen suorittaja. Rukoiltaessa

pyydetään tavallisesti ennen kaikkea onnea (terveyttä, tyyntä elämää,

lapsia: 9 poikaa, 7 tytärtä, karjan lisäytymistä, leivän lisäytymistä

j.n.e.) vastanaineille.

Sernurissa tapahtuu vastaava uskonnollinen toimitus vanhempien

toimittamana siunausmenona, joka osottaa selviä venäläisiä piirteitä.

Orenburgin läänissä toimittaa rukouksen _mollah_, joka samalla

kysyy naimisiinmenevien vanhemmilta, ovatko nämä suostuvaiset

naittamaan lapsensa ja onko _kadym_ maksettu. Samanlainen kysely

(naimisiinjoutuvien isien ja heidän omasta suostumuksestansa,

sekä _kadymin_ suorituksesta) kuuluu tatarien ja kirgisien

vihkimätoimitukseen.

_Päähineen ja hiuslaitteen muutto_ tapahtuu Rush-rodassa aitassa

lahjojen jaon jälkeen. Staryj Torjalissa viedään aviopari yhteisen

syöntimenon jälkeen hääsoiton soidessa aittaan, jossa _vui pütarza

vata_ pukee morsiamen päähän naineen naisen päähineen. Sernurissa

tapahtuu päähineen muutto tanssien ja juhla-aterian jälkeen.

"Päänpunoja" ja "edessäseisoja" vievät morsiamen tätä varten soiton

soidessa aittaan. Lastikissa tapahtuu päähineen muutto niinikään

hääaterian ja tanssien jälkeen aitassa. Jakovlevin kuvauksen mukaan

suoritetaan päähineen muutto aitassa yhteisen syönnin jälkeen, ennen

vedelläkäyntiä.

Viimeisiä tähän häämenojen kohtaan kuuluvista toimituksista ovat

_vedelläkäynti ja liemen keittäminen_. Ne saattavat tapahtua joko

ensimäisenä hääpäivänä tahi sitä seuraavana päivänä. Niihin kuuluvat

menot yhtyvät siten toisiinsa, että morsian valmistaa vesipaikalta

tuodusta vedestä _laska_-lientä tahi _salma_-kokkareita, joilla

kestitsee sukulaisia ja häävieraita.

Vedelläkäynnissä on yleistä, että vesipaikkaan heitetään raha tahi

helmi, ja että vettä heitetään neljälle ilmansuunnalle tahi kolme

ämpärillistä kolmelle suunnalle. Rush-rodassa morsian lausuu

heittäessään rahan: "Milloin tahansa luoksesi tulen, myöhään illalla

tahi puoliyön aikana, elä säikähdytä minua!" Lastikissa taasen: "Veden

emonen! Aamullako vai illalla vedelle tullen, elä kiellä vettäsi."

Urzhumin piirin tavoissa on huomattava vielä _puimatantereelle vienti_.

Shestakov mainitsee nuorikon viedyn päähineen ja hiuslaitteen muuton

jälkeen puimatantereelle, jossa hän asettui polvilleen ja saattomiehet

kulkivat kolmasti hänen ympärinsä. Staryj Torjalissa vietiin morsian

vanhempaan aikaan vastaanoton jälkeen karja-aitaukseen (_toshkem_),

jossa ensiksi sulhanen astui morsiamen jalalle, sitten morsian sulhasen

(3 kertaa).

Birskin piirissä kulkee koko saattue heti juhlahuoneeseen sisälle

tultuansa kolme kertaa pöydän ympäri.

Paitsi morsiamen vastaanoton jälkeen toimittamaa vanhempien ja joskus

sukulaisten lahjomista, jakaa morsian häämenojen lopulla lahjoja

sulhasen sukulaisille ja häiden virkahenkilöille, jonka ohella vielä

saattaa tapahtua yleinen seremoniallinen kestittäminen.

_Aviovuoteelle asettaminen_. Makuuhuoneeseen vienti tapahtuu

seremoniallisessa saattueessa, hääsoiton soidessa. Saattueen edellä

kannetaan olutastiaa ja avioparia kestitetään makuuhuoneessa oluella.

Morsian painetaan kolmasti vuoteelle, hänen yrittäessään yhtä monta

kertaa nousta ylös. Morsianta tahi sekä sulhasta että morsianta lyödään

vuoteelle asetettaessa ruoskalla. Birskin piirissä saattajat pitelevät

toisistaan kiinni samalla tavoin kuin morsiustaloon sisälle tultaessa,

_saus_ kulkee kolmasti morsiamen ympäri ennen vuoteelle painamista ja

lyö ruoskalla. Lastikissa asettuu vuoteelle ennen avioparia eräs häiden

virkahenkilö ja paikka on lunastettava häneltä rahalla.

Tarkastelunalaiseen häämenojen kohtaan kuuluvat vielä käynnit sulhasen

sukulaisten luona. Ne tapahtuvat seuraavana tahi jonakin hääpäivää

lähinnä seuraavista päivistä. Vuoritsheremisseillä jakelee nuorikko

kussakin talossa voikakkuja ja hänen miehensä tarjoilee olutta.

Tätäpaitsi annetaan isäntäväelle rahoja.

Kokonaisuudessaan osottavat tämän häämenojen kohdan tavat, sen lisäksi

mitä jo edellä tässä suhteessa on käynyt selville, huomattavaa

yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Nämäkin vievät

morsiamen aluksi aittaan tahi erityiseen pirttiin. Nuorikon ensimäinen

esiintyminen tapahtuu hänen tutustuessaan appivanhempiin jakaessaan

näille lahjat. Hääjoukon paikoilleen asetuttua rukoillaan olutkauhoja

ja leipäviipaleita käsissä pidellen. Muutamien kuvausten mukaan

toimittaa rukouksen uhripappi _jomsa_. Edelleen tapahtuvat avioparin

väliset yhteiset syönti- ja juontimenot tshuvasseilla vastaavassa tämän

ryhmän menojen kohdissa. Vedelläkäyntimeno siihen liittyvine tapoineen

osottaa lähintä yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa.

Tuodusta vedestä keittää nuorikko _laska_-lientä tahi _salma_-keittoa.

Votjakit.

Morsiamen hankkiminen.

Votjakkien avioliittotavoista ovat muutamat kahdeksannentoista

vuosisadan etnografit antaneet tietoja. Puhuessaan votjakkien

monivaimoisuudesta ja naisesta maksettavasta lunnasrahasta, mainitsee

G.F. Müller, ettei morsiamia kuitenkaan aina hankittu lunnasrahalla.

"Ne, joilla ei ole varaa maksaa lunnasrahaa, hankkivat morsiamia

väkivallalla. Tätä varten he sopivat muutamien ystäviensä kanssa,

pyytäen näitä avustamaan yrityksessä, tunkeutuvat väkivallalla

morsiamen asuntoon ja vievät hänet pois. Tämän ohella votjakit,

tehdäkseen yrityksen vaarattomaksi sekä saaliin varmemmaksi,

todistajien läsnäollessa ryhtyvät sukupuoliyhteyteen tytön kanssa."

Georgi puhuu samaten monivaimoisuudesta ja naisen ostosta. "Vaimoja he

ostavat, ja vaikka heille pakanallisessa taikauskossa pysyneinä ei

olekaan kiellettyä pitää niin monta kuin saattavat elättää, niin

kuitenkin on harvalla niitä kaksi tahi enemmän. Morsiamesta maksettava

lunnasraha, jota he nimittävät _jyrdun_ ja siitä sopimista _jeroshu_

[?], nousee tavallisesti viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, ja on

morsiamen myötäjäisten määrä suhteessa siihen. Avioliitossa he ottavat

huomioon vain taloudellisen puolen -- -- --".

Morsianten hankkiminen lunnasrahalla on votjakkien avioliittotavoissa

kiinnittänyt myös N. Rytshkovin huomiota. Hän asettaa kuitenkin

kysymyksenalaiseksi, onko tämä votjakkien tapa alkuperäinen vai ovatko

he ehkä lainanneet sen tatareilta. Neljäskin huomiontekijä, J.P. Falk,

puhuu naisen ostosta. Näin hankkivat vaimonsa ei ainoastaan

pakanalliset, vaan myöskin kristityt votjakit. Mutta naisia hankittiin

myöskin ryöstämällä, ja tällöin ei tyttö aina tehnyt neitseenä matkaa

sulhasen kotiin.

Myöhemmät votjakkien avioliittotapojen kuvaukset kertovat kauttaaltaan

saman suuntaisesti kuin vanhempien etnografien tiedot kahdenlaisesta

avioliiton solmimismuodosta: kosintaan perustuvasta avioliitosta, jonka

yhteydessä morsiamesta suoritetaan lunnasraha, sekä naisen ryöstöistä.

Kuten mordvalaisten ja tsheremissien, tapahtuivat votjakkienkin

naisenryöstöt eri olosuhteiden vallitessa. V. Behterev väittää

votjakkien neljättäkymmentä vuotta sitten yleisesti hankkineen

morsiamia ryöstämällä. Naisia ryöstettiin sekä väkivaltaisesti, ilman

ryöstettävän suostumusta, että jälkimäisen salaisen suostumuksen

nojalla. Kasanin läänin votjakkien mainitaan vielä verrattain hiljan

ryöstäneen morsiamia väkivaltaisesti. Ryöstäjä otti avukseen pari

toveriansa ja anasti mukaansa neidon metsästä tahi pellolta. Sulhasen

kotona teljettiin tyttö aittaan. Hän kieltäytyi usein nauttimasta

ruokaa, ollen syömättä kolmekin päivää, Tavallisesti meni ryöstäjä

sovinnoille tytön isän luo ja maksoi tälle lunnasrahaa. Eräässä Vjatkan

lääniä koskevassa kuvauksessa sanotaan naisenryöstön olleen ennen

votjakeilla yleisimmin levinneen tavan. Yritystä varten kokosivat

votjakit 10-15 henkeen nousevan joukon, joka yöllä tunkeutui uhrinsa

asuntoon. Tytön huudot herättivät kotiväen ja naapurit, ja tällöin sai

taistelu ratkaista asian. Loukkausta kärsineet eivät milloinkaan

kääntyneet tuomioistuinten puoleen valituksillaan. Ryöstöjä seurasi

kuitenkin rauhallinen sopimus ja lunnasrahan suoritus. Samanlaisissa

olosuhteissa tapahtuivat naisenryöstöt myös Malmyzin piirissä.

Ryöstäjät kokoontuivat yhteen varustautuneina seipäillä ja ruoskilla ja

tunkeutuivat yöllä majaan, jossa tyttö nukkui. Jolleivät sukulaiset

voineet saada ryöstäjiä peräytymään, ottivat nämä uhrinsa ja veivät

vankkureissa mukanaan. Tytön vanhemmat tulivat ryöstäjien luo,

jolloinka aikansa riideltyä sovittiin lunnasrahasta, joka maksettiin

morsiamen isälle. Glazovin piirissä varastivat morsiamia köyhät, joilla

ei ollut varaa maksaa lunnasrahaa. Isät valloittivat ankaran taistelun

jälkeen joskus takaisin tyttärensä. Sama tyttö saatettiin näin ryöstää

kolmeenkin kertaan. Toisen tiedon mukaan ryöstettiin morsian joko

väkivaltaisesti tahi hänen suostumuksellaan, jollei kosittaessa voitu

päästä yksimielisyyteen tytön vanhempien kanssa. Väkivaltaisesti

ryöstettäessä sitoivat ryöstäjät tytön kotiväen kiinni ja veivät neidon

vieraaseen kylään. Irti päästyään saapui morsiamen isä pyytämään

tyttärestään lunnaita.

Muutamat tiedot osottavat votjakeilla aivan viime aikoina tapahtuneen

naisenryöstöjä, joissa epäilemättä on käytetty ilmeistä väkivaltaa.

Vjatkan läänin Elabugan piiristä kerrotaan, ettei ryöstettävä neito

useinkaan tiedä, kenen luo häntä viedään, vaan saa vasta perillä selvän

kohtalostansa. Jottei hän karkaisi, suljetaan hänet aluksi kesällä

aittaan, talvella pirttiin. Jos ryöstetty karkaa, ryöstetään hänet

uudelleen. Kaiken tämän ohella tapahtuu "ryöstöjä" myös

naimisiinmenijöiden keskinäisen sopimuksen perustalla.

Monet naisenryöstökertomukset tekevät eron väkivaltaisten ja

ryöstettävän suostumuksella tapahtuvien ryöstöjen välillä. Useimmat

nykyaikaisista naisenryöstöistä ovatkin luettavat viimeksimainittuihin.

Tähän viittaavat suoranaisten tietojen ohella tiedonannot ryöstöjen

syistä sellaisissa kuvauksissa, joissa niiden laadusta ei ole tehty

selkoa. Sosnovin votjakeilla mainitaan "ryöstöjen" syyksi vanhempien

asettamat esteet naimisiinjoutuvien itsensä suunnittelemalle

avioliitolle sekä halu välttää hääkustannuksia. Ensiksimainittu syy

sekä liian korkea lunnasraha olivat M. Buchin mielestä naisenryöstöjen

aiheena. Gondyrin seudun votjakeilla ryöstivät morsiamia köyhät, joilla

ei ollut varaa pitää hääkemuja; samoin meneteltiin silloin, kun

morsiamen vanhempien puolelta oli odotettavissa vastustusta. Elabugan

piirissä "ryöstivät" votjakit neitoja sopimuksellisesti, välttääkseen

hääkustannuksia.

Ryöstökeinoon, niinhyvin väkivaltaiseen kuin sopimukselliseen,

turvauduttiin usein erikoistapauksissa, silloin kun avioliittoa

rauhallisella kosinnalla ja lunnasrahalla ei voitu aikaansaada.

Tällaiseksi syyksi mainitaan usein varattomuus ja vaikeudet lunnasrahan

suorituksessa. Morsiamia ryöstettiin väkivaltaisesti edelleen

sellaisissa tapauksissa, jolloinka leskimies kosinnan kautta ei voinut

saada morsianta. Myöskin pitkä kihlausaika saattoi olla syynä ryöstöön

ilman morsiamen suostumusta.

Suurimmalle osalle naisenryöstökuvauksia, niillekin, joiden mukaan

ryöstössä käytettiin selvää väkivaltaa, on ominaista se, että

morsiamesta jälkeenpäin maksettiin lunnasrahaa. Toiselta puolen

mainitaan liian korkea lunnasraha monesti ryöstön syyksi. Nämä

seikat puhuvat toisesta samalla aikaa vallinneesta morsiamen

hankkimismuodosta, jota vanhemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat

ovat pitäneet luonteenomaisena heidän tavoilleen, nimittäin naisen

hankkimisesta lunnasrahalla. Tämän kanssa ovat läheisesti yhteydessä

paitsi muutamat äsken tarkastellut naisen ryöstön seikat, useat muut

votjakkien avioliittotapojen ilmiöt.

Lunnasrahan (_jyrdun, kalym, kulym_) suorittaminen on viime aikoihin

saakka ollut votjakkien sopimuksellisen avioliiton tärkeimpänä ehtona.

Sen määrästä antavat jo eräät vanhemmat kertojat tietoja. G.F. Müller

sanoo maksetun sitä 5-15 ruplaan. Georgin mukaan nousi _jyrdun_ 5-50

ruplaan, ollen suhteessa myötäjäisiin. J.P. Falk mainitsee neidosta

maksetun, siihen nähden miten arvossapidettyä ja varakasta sukua hän

oli, 5-60 ruplaan, osaksi rahana, osaksi karjana.

Myöhäisempien tiedonantojen mukaan nousee lunnasraha paljoa

huomattavampiin summiin. Rahana saatetaan morsiamen suvulle suorittaa

sataviisikymmentäkin ruplaa, jotapaitsi annetaan karjaa ja siipikarjaa.

Lunnaiden suuruus riippuu morsiamen mukana annettavista myötäjäisistä,

hänen ijästänsä, kauneudestansa, arvokkaisuudestansa ja vanhempien

varallisuudesta.

Myötäjäisten ja lunnasrahan välisestä suhteesta on olemassa tietoja,

jotka ovat osaksi ristiriitaisia. Myötäjäisillä mainitaan usein

nimenomaan olevan morsiamen yksityisomaisuuden luonne, jotenka niitä ei

voida pitää sulhasen suvulle lunnasrahasta tulevana vastaavana

korvauksena.

Ikäsuhteista.

Votjakkien avioliittojen ikäsuhteet ovat kiinnittäneet lukuisien sekä

vanhempien että nykyaikaisempien heidän tapojensa kuvaajien huomiota.

G.F. Müllerin mukaan eivät votjakit ennen kahdettatoista ikävuotta

naittaneet poikiaan. Georgi taasen mainitsee, etteivät he milloinkaan

naita poikia ennen kymmentä ja tyttöjä ennen viidettätoista ikävuotta.

Viimeksi esitetyssä tiedossa on jo havaittavissa se suhde, mikä

myöhäisempien tiedonantojen mukaan esiintyy paljoa silmiinpistävämpänä,

nimittäin että naimisiinjoutuva nainen on miestä tuntuvasti vanhempi.

Otetaanpa joskus alaikäiselle poikalapselle täysikasvuinen nainen

vaimoksi. Aikaisemmin on tämä erotus ollut suurempi, niin että miehen

naimaikä oli alhaisempi kuin mitä fyysillisessä suhteessa voidaan pitää

normalisena. Viime aikoinakin on tässä suhteessa vallinnut pyrkimys

naittaa pojat heti, kun lain määräämät vuodet sen sallivat, kun sen

sijaan neitoja annetaan miehelään myöhemmällä ijällä.

Tämän ilmiön syyksi ilmoitetaan tarve saada perheeseen työvoimia. M.

Buch mainitsee, ettei tyttäriä mielellään naitettu nuorina, sillä ei

tahdottu menettää liian aikaisin työvoimaa perheestä; nuorukainen

naitettiin 18 v. nuorempana silloin, kun perheessä ei ole miehistä

isäntää, jotta taloon saataisiin emäntäkin. D. Ostrovskij mainitsee

syyksi naisen korkeampaan naimaikään sen, että isät tahtovat pitää

tyttärensä työjuhtina luonansa. N. Pervuhin sanoo morsiamen parhaana

ominaisuutena pidettävän hänen työkuntoisuuttaan. Siksi otetaan

mielellään vaimoiksi 25--26-vuotiaita naisia, joilla usein jo on

aviottomia lapsia.

Valintavapaudesta ja aloteoikeudesta.

Joukko sekä miehen että naisen naimaoikeudellista asemaa koskevia

tietoja puhuu vanhempien ja suvun vallankäytöstä avioliittoasioissa.

Permin läänin votjakkien keskuudessa mainitaan vielä hiljakkoin

vallinneen tavan kihlata alaikäisiä, jolloin naimisiinjoutuvien

tahdosta ei pidetty lukua. Pojan tultua naimaikään, alkaa isä etsiä

hänelle morsianta. Tässä tarkoituksessa hän saattaa kääntyä

tiedusteluilla sukulaisten ja tuttavien puoleen. Morsianta etsimässä

käy isä joskus useissa kylissä. Tällöin ei kiinnitetä huomiota siihen,

miellyttääkö valittu sulhasta, joka mahdollisesti ei lainkaan tunne

morsianta tahi ei ole häntä nähnytkään. Toisinaan käsitetään morsiamen

valinta suvun asiaksi ja siitä neuvotellaan suvun päämiehen kanssa.

Toisten tietojen mukaan pidetään naimisiinjoutuvan omaa suostumusta

tarpeellisena. Permin läänin votjakkien avioliittojen mainitaan

useimmiten tapahtuvan nuorten molemminpuolisesta suostumuksesta.

Kasanin läänin kristityt votjakit katsoivat 1880-luvulla avioliittoa

varten tarvittavan naimisiinjoutuvien suostumusta. Kosinnan toimitti

kuitenkin sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana. S. Baginin mukaan

menevät votjakkilaisnuorukaiset naimisiin omasta tahdostansa. Samalla

käyttivät joskus myös vanhemmat naitto-oikeuttaan. He toimittivat myös

morsiamen valinnan, mutta hankkivat tätä varten sulhasen itsensä

suostumuksen. Kosinnan alkuunpano tapahtuu heidän toimestaan. V.

Shestakov mainitsee alotteenteon ja morsiamen valinnan Glazovin

piirissä viime vuosisadan keskipalkoilla kuuluneen nuorukaiselle

itselleen.

Naisen suhteen osottavat eräät kosintatapojen piirteet ensiksi esitetyn

käsityskannan yleisesti olevan vallalla. Naimaesitys tehdään

vanhemmille ja heidän suostumuksensa hankkiminen on ensimäinen askel

avioliiton aikaansaamisessa. Tämän ohella ei käsitys naimisiinjoutuvan

naisen omasta määräysvallasta ole kumminkaan vieras, ainakaan siihen

määrin, että hänen suostumustansa kosittaessa kysytään. Mamadyshin

piirissä kysytään kosinnassa, sen jälkeen kun vanhempien suostumus on

saatu, itsensä neidon mieltä. Jos hän jyrkästi kieltää, eivät vanhemmat

anna lopullista suostumustansa. Glazovin piirissä voivat vanhemmat

kosittaessa viitata tyttärensä tahtoon (_afsyz nyl todoz_ 'itse neito

tietää'), jolloin kosijat kysyvät itsensä neidon suostumusta.

Kosinta.

Jo pari vanhinta kuvausta viittaa kosintaan erikoisena toimituksena

votjakkien avioliittotavoissa. Niinpä mainitsee G.F. Müller votjakkien

samoin kuin tsheremissienkin alottaneen avioliiton kosinnalla, jonka

sivullinen henkilö sulhasen isän toimesta suoritti. Pääasiana oli

kosinnassa lunnasrahasta ja myötäjäisistä sopiminen. Georgin

kuvauksessa taasen mainitaan nähtävästi erikoiseksi toimitukseksi

käsitettävä lunnasrahasta sopiminen, jota nimitettiin _jeroshu_.

Sopimuksellinen avioliitto alotetaankin kosintamenettelyllä, jonka

oleellisena osana viime aikoihin saakka on ollut sopiminen

lunnasrahasta ja sen yhteydessä olevista seikoista.

Myöhempien kuvausten nojalla on votjakkien kosinnan yleispiirteistä

merkillepantava ensiksikin se, että sen alottaa ja useimmiten myöskin

suorittaa loppuun sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana.

Naimatarjous tehdään siten, että kosijat valitsevat morsiamen

kotikylässä asuvan henkilön välittäjäksi eli puhemieheksi (_az-murt_

'esimies', _az-vetlis_ 'edellä kulkeva', _dentsi, demtsi, dimtsi_).

Kosintamatkalla pysähdytään ensiksi hänen luoksensa ja morsiamen kotona

tapahtuvat kosintatoimet suoritetaan hänen asunnostansa käsin. Tämä

välittäjä tekee usein myös naimatarjouksen morsiamen vanhemmille ja

toimii varsinaisten kosintamenojen aikana avustajana ja välittäjänä.

Ennen kosintamatkalle lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Mukaan

otetaan kestitysaineita tahi ruokatavaroita (tupakkaa, nuuskaa,

kumyshkaa; leipää ja hunajaa, leipää ja viinaa). Kestitysaineiden

nauttiminen tahi hylkääminen osottaa usein morsiamen vanhempien

suhtautumista naimaesitykseen.

Varsinainen kosinta ja kihlaus tapahtuvat useimmiten välittömästi heti

sen jälkeen, kun naimaesitykseen morsiamen puolelta on periaatteessa

suostuttu tahi annettu viittauksia tässä suhteessa olevista

mahdollisuuksista. Kaikesta sovitaan tällöin morsiamen isän kanssa.

Ensimäiseksi ratkaistaan kysymys lunnasrahasta. Tätä seuraa

tavallisesti joku kihlauksen vahvistusmeno. V. Behterevin kuvauksen

mukaan täytetään sen jälkeen, kun lunnasrahakysymys on tullut

ratkaistuksi, kaksi maljaa kumyshkalla, ja naimisiinjoutuvien isät

juovat ne puolilleen. Loput kaadetaan yhteen ja tästä juo morsian.

Yleisemmin kerrotaan molempien puolten välillä tapahtuvasta yhteisestä

syöntimenosta sekä lahjojen vaihtamisesta. Sulhaselle ja sulhasen

isälle morsiamen puolesta annettavilla lahjoilla näyttää erikoisesti

olevan kihlauksen vahvistuksen luonne.

Lahjojen antamisessa ja vastaanottamisessa noudatetaan seremoniaa, joka

muistuttaa yhteisissä syönti- ja juontimenoissa tavattavaa. Kasanin

piirissä on lahjalla kihlaukseen nähden sitova merkitys: sen

vastaanottajat eivät enää voi kieltäytyä morsiamesta. Arvaz Pelgissä

kantaa _dentsi_ kihlausmatkalta tultaessa lahjaesinettä vyössänsä

merkkinä kihlauksen tapahtumisesta. Karlyganissa on kihlaus saanut

nimityksensä lahjojen vastaanottamisesta (_arberi baston_ 'esineitten

ottaminen').

Yhteisen syöntimenon ohella toimitetaan toisinaan rukous. Glazovin

läänissä rukoilija hattu päässä kääntyy _vorshudien_ ja jumalan

puoleen, pyytäen onnea yhdistyville.

Useampien kuvausten mukaan ei morsian ainakaan kihlausmenojen alkuosan

aikana ole läsnä, vaan on poissa tahi istuu ystävättärineen aitassa.

Votjakkien kihlaus saattaa tapahtua ensimäisellä matkalla, heti sen

jälkeen, kun kosijat "edelläkuikijan" välityksellä ovat saaneet

morsiamen vanhempien periaatteellisen suostumuksen tahi luvan saapua

morsiamen kotiin kosintakeskusteluja jatkamaan. Paikotellen vaatii

kuitenkin tapa, etteivät morsiamen vanhemmat ensi kerralla anna

lopullista suostumustaan; Karlyganissa sanotaan: _vyi kudolen valez köi

luoz_ 'uuden _kudon_ ( = sulhasen isän) hevonen on lihava', jolla

tahdotaan viitata, että kosiomiesten on tultava uudelleen. Arvaz

Pelgissä ei tavallisesti lopullista vastausta naimatarjoukseen anneta,

ennenkuin kolmannella kerralla. Karlyganissa nimitetään ensimäistä

käyntiä _nyi inan_ 'neidon tiedustaminen' ja vasta toista (_arberi

baston_) pidetään varsinaisena kihlausmatkana. V. Behterevin mukaan

seuraa ensimäistä kosintayhtymystä, jossa kihlaus todellisuudessa jo on

tapahtunut, n.s. "suuri kosinta", johon ottaa osaa koko morsiamen suku.

Tällöin saattaa lunnasraha, josta edellisellä kerralla on sovittu,

vielä olla yksityiskohtaisen keskustelun alaisena. Samanlainen

uudistettu yhtymys havaitaan Glazovin piirin tavoissa.

Kihlaus jd avioliiton toimeenpano.

Kihlauksen jälkeen havaitaan votjakkien avioliittotavoissa kaksi

suuntaa. Georgi ja Rytshkov kertovat morsiamen, sen jälkeen kun

lunnasrahasta oli sovittu tahi se oli suoritettu, suuremmitta menoitta

viedyn sulhasen kotiin. Samanlaisesta tavasta puhuvat muutamat

myöhäisemmätkin tiedot. Sarapulin piirissä vietiin morsian kihlajaisten

jälkeen sulhasen kotiin. Sen talon isännän, johon sulhasen isä

kosintamatkalla pysähtyi, oli tällöin saatettava morsianta, jonka

mukana vietiin tavallisesti osa myötäjäisiä. M. Buchin mukaan seurasi

morsian, jos kosintatilaisuudessa päästiin yksimielisyyteen, heti

sulhasen kotiin. Vjatkan läänin kastamattomat votjakit veivät

lunnasrahan suoritettuaan morsiamen heti luoksensa. Kasanin läänin

kastamattomat votjakit ottivat kihlauksessa tapahtuneen lunnasrahan

suorituksen jälkeen morsiamen enemmittä menoitta sulhasen kotiin.

Avioliittomenot eivät useimpien kuvausten mukaan tällaisissa

tapauksissa loppuneet kuitenkaan tähän. Lyhyemmän tahi pitemmän

sulhasen kotona oleskelun jälkeen palasi nuorikko takaisin

synnyinkotiinsa, josta hänet erikoisia menoja noudattamalla jonkun ajan

kuluttua, uudelleen ja lopullisesti noudettiin miehensä kotiin.

Useiden muiden kuvausten mukaan ei morsianta kihlauksen tapahduttua

viedä sulhasen kotiin, vaan on kihlauksen ja avioliiton toimeenpanon

välillä pitempi tahi lyhyempi väliaika. Tämä väliaika saattaa joskus

muodostua huomattavan pitkäksi. Erään Vjatkan lääniä koskevan tiedon

mukaan toimeenpantiin avioliitto vasta 2-3 vuotta kihlauksen jälkeen.

Permin läänin votjakit vievät morsiamen sulhasen kotiin joskus puolen

vuoden perästä kihlauksen jälkeen, mutta toisinaan kuluu tällä välin

vuosi, pari, jopa kymmenenkin vuotta.

Tällä väliajalla saattaa sulhanen käydä tervehtimässä morsianta.

Avioliiton toimeenpanon ajan lähestyessä käydään sulhasen puolelta

morsiamen kotona häiden vieton ajasta sopimassa. Karlyganissa on

käynnin nimenä _buzou ponon_ 'määräajan asettaminen', s.o. morsiamen

tuontipäivästä sopiminen.

Jarashon ja suan.

Votjakkien avioliittotapojen huomattavimpia ilmiöitä on se jo

aikaisemmin mainittu tapa, että morsian ensimäisen sulhasen kotiin

tuonnin jälkeen palaa synnyinkotiinsa, josta jonkun ajan kuluttua

uudelleen ja lopullisesti noudetaan miehelään. Tällaista tapaa

noudatetaan ei ainoastaan silloin, kun morsian heti kihlauksen ja

lunnasrahan suorituksen tapahduttua viedään sulhasen kotiin, vaan

silloinkin, kun kihlauksen ja häiden välillä on olemassa väliaika.

Näihin suhteisiin on meidän ennen kaikkea koetettava etsiä valaistusta.

Georgi kertoo nuoren parin luo morsiamen sulhasen kotiin tuonnin

jälkeen saapuneen morsiamen isän ja tuoneen lisän myötäjäisiin.

Lähtiessään otti hän tyttärensä mukaansa muutamiksi kuukausiksi, jopa

koko vuodeksikin. Takaisin tuotaessa ja nukkumaan asetettaessa teki

nuorikko vastarintaa, kuten näidenkin aikana. Sulhastalossa pidettiin

tällöin juhla, jossa huviteltiin ja pidettiin kestejä vielä enemmän

kuin häiden aikana.

Morsiamen ensimäisestä tuonnista puhuu Georgi siis häiden

merkityksessä. Useiden myöhäisempien kuvausten nojalla onkin morsiamen

ensimäiseen tuontiin katsottava liittyvän häämenojen toimituksia, ja

monet kertojat antavatkin ensimäiselle morsiamen tuonnille häiden

merkityksen. Kun morsiamen toisen tuonnin ohella aina noudatetaan

yleisiä häämenoja, saattaa votjakeilla näin ollen tapahtua

kahdenkertaiset häätoimitukset.

Näistä ensimäiseen tuontiin liittyviä nimitetään tavallisesti

_jarashoniksi_, toiseen _suaniksi_.

Morsiamen synnyinkotiin palaamista vietetään paikotellen erikoisilla

morsiamen kotona tapahtuvilla juhlallisuuksilla. M. Buch nimittää

ensimaiseen morsiamen tuontiin liittyviä menoja kokonaisuudessaan

nimityksellä, joka on syntynyt morsiamen takaisin palauksesta ("_borys

vetlys_").

Sarapulin piirissä eroavat parin kuvauksen mukaan votjakkien tavat

siinä suhteessa huomattavasti niiden edellä esitetystä yleiskulusta,

että nuorikko palaa kahdesti syntymäkotiinsa.

Seuraavassa tarkastelemme, missä olosuhteissa ja mitä menoja noudattaen

cnsimäinen morsiitmen tuonti tapahtuu.

Kuten mainittu, tavataan useissa ensimäistä morsiamen tuontia

(_jarashonia,_) koskevissa kuvauksissa varsinaisiin häämenoihin

kuuluvia tapoja ja seremonioita. Ennen morsiustaloon lähtöä toimitetaan

sulhasen kotona rukous. Morsiamen kotikylässä poiketaan ensiksi

puhemiehen taloon, jossa paikotellen pidetään rukous. Morsiustalossa

tapahtuvina menoina huomataan rukousmenot yhteisine syönteineen,

juhla-ateriat kiitosmenoineen, kestitysmenot ja lahjojen jakaminen.

Morsian esiintyy hunnutettuna, ja ennen matkalle lähtöä kuljetetaan

häntä joskus kolmasti lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Matkan

yhteydessä noudatetaan tavallisia morsiusmatkan menoja. Sulhasen kotona

tapahtuvista mainittakoon vastaanottomenot, rukousmenot, aviovuoteelle

asettaminen siihen liittyvine menoineen sekä askaroittamismenot

(vedelläkäynti, _sherbet_-juoman valmistaminen ja lattian

lakaiseminen).

Morsiamen heti kihlauksen tapahduttua seuratessa sulhasen kotiin, ei

morsiustalossa nähtävästi tapahtunut suurempia menoja kuin mitä

kosintajuhlissa on tavallista. Morsianta viemässä ei myöskään ollut

erikoista nuodejoukkoa, vaan ottivat kosinnan toimittajat hänet muitta

mutkitta mukaansa.

Ensimäiselle morsiamen tuonnille onkin luonteenomaista se, ettei

morsianta ole hakemassa nuodejoukko virkahenkilöineen, vaan muutama

henki sulhasen lähimpiä sukulaisia.

Muutamien kuvausten mukaan tapahtui ensimäinen morsiamen tuonti

nimenomaan ilman erikoisia menoja, tahikka lopulliseen tuontiin

verrattuna pienempiä tahi vähäpätöisiä menoja noudattaen. J.P. Falk

antaa jälkimäiselle tuonnille häiden merkityksen. Sarapulin piirissä ei

Gr. Vereshtshaginin mukaan _jarashonia_ varten tehty erikoisia

valmistuksia, eikä sillä ollut häiden merkitystä. Morsiamen kotona ei

tapahtunut mitään erikoisia menoja. Sosnovin votjakeista kertoo sama

kirjoittaja, että morsian vietiin sulhasen kotiin _ennen häitä_.

Vihkimisen jälkeen palasivat sekä mies että vaimo kumpikin kotiinsa,

eikä tätä vielä pidetty häinä. Erään samaa piiriä koskevan tiedon

mukaan saapuivat sulhasen lähimmät sukulaiset morsiamen kotiin ja

vierailtuaan siellä pari päivää, veivät lunnasrahan suoritettuaan

morsiamen nähtävästi ilman erikoisia menoja sulhasen kotiin, jossa

morsian viipyi vihkimiseen saakka. A. Fuchs mainitsee, etteivät

votjakit nimitä morsiamen ensimäistä tuontia häiksi sen vuoksi,

etteivät niiden yhteydessä pidä pitkiä pitoja. J. Vasilevin mukaan on

_jarashon_ häämenojen ensi osa, _suan_ varsinaiset häät.

Toiselle morsiamen tuonnille on ominaista morsiamen nouto varsinaisella

nuodejoukolla, jossa on erikoisia virkahenkilöltä. Samanlaisina

esiintyvät häätavat niissä avioliittomenojen kuvauksissa, joissa

puhutaan ainoastaan yhdestä morsiamen tuonnista. Suurimmassa osassa

votjakkien häätapojen kuvauksia osottavat _suanin_ aikana noudatetut

menot suurempaa rikkautta ja vaihtelevaisuutta kuin _jarashonsssa_

esiintyvät.

Vaikkakin siis _jarashoniin_ liittyvät tavat saattavat sisältää

tavallisia ja yleisiä häämenojen toimituksia, näyttää mainittu

avioliittomenojen osa toiseen morsiamen tuontiin verrattuna

erikoispiirteitä, jotka oikeuttavat vertaamaan sitä kihlauksen

yhteydessä noudatettaviin.

Vielä on erikoisesti huomioonotettava ensimäisen morsiamen tuonnin

nimityksen merkitys ja etymologia. Munkácsilla tavataan _jarashon_

kihlauksen ja kosinnan (_verlobung, freierei_) sekä ensimäisten häiden

merkityksessä, _jarash-_ 'sich verloben; freien; die erste hochzeit

feiern'. Wiedemannin mukaan (Syrj.-deutsch. Wörterb.) on _jarashon_

Friede, Eintracht', _jarashtyny_ 'versöhnen', _jarashyny_ 'verloben,

verbinden', _jarashyskyny_ 'sich verloben'. Paitsi sitä, että

_jarashon_ siis esiintyy sekä kihlauksen että häiden merkityksessä,

näyttää se johtuneen merkitykseltään saman laatuisesta sanasta kuin

venäläisten ja mordvalaisten kosinta- ja kihlajaisjuhlien nimitykset

(vrt. _lad'amo, lady, ladynki, zgovor_ j.n.e.).

Kun tämän lisäksi tunnemme, että morsian muutamien tietojen mukaan heti

kihlajaisjuhlien jälkeen tuotiin sulhasen kotiin, ei liene epäilyksen

alaista, etteikö ensimäinen morsiamen tuonti juuri kihlajaismenoista

ole kehittynyt erikoiseksi ja itsenäiseksi häämenojen osaksi. Morsiamen

oli tässäkin tapauksessa tehtävä tuo tärkeä matka synnyinkodista

sulhasen kotiin, ja koko tapahtuma muistutti niin paljon varsinaista

avioliiton toimeenpanoa, että sen yhteydessä alettiin yhä enemmän

noudattaa varsinaisten häämenojen toimituksia.

Ajasta, jona morsian oleskelee sulhasen kotona ensimäisen tuonnin

jälkeen, käyvät tiedot kahtaalle. Toisten mukaan näyttää morsian

viipyneen sulhasen kotona verrattain pitkän aikaa. Sarapulin piirissä

oleskeli morsian appivanhempien luona epämääräisen ajan, joskus

muutaman kuukauden, jopa vuoden tahi parikin. Elabugan piirissä

tapahtui synnyinkotiin palaaminen kolmen, joskus kuuden kuukauden

kuluttua tuonnin jälkeen. Mamadyshin piirissä viipyi morsian sulhasen

kotona muutamia viikkoja. Kasanin läänissä kesti kysymyksessä oleva

oleskelu Pietarin päivästä viljankorjuuseen saakka.

Useat tiedot osottavat sen sijaan morsiamen viipyneen sulhasen kotona

verrattain lyhyen aikaa. Rytshkov mainitsee morsiamen oleskelleen

sulhasen kotona vain viikon ajan. Georgin ja J.P. Falkin kuvausten

mukaan ei tämä oleskelu myöskään näytä muodostuneen pitkäaikaiseksi.

Vjatkan läänissä muutti morsian isänsä luo heti häiden jälkeen, ja

saman käsityksen saa S. Maksimovin kuvauksesta. Sarapulin ja Kasanin

piireissä tapahtui nuorikon palaus muutamia päiviä _jarashonin_

jälkeen. Malmyzhin piirissä palasi morsian joko heti tahi muutaman

päivän kuluttua, Glazovin piirissä kolmantena päivänä tuonnin jälkeen.

Nuorikon vanhempiensa kotona oleskelu palaamisen jälkeen kestää

useampien tietojen mukaan verrattain pitkän aikaa. Monet sekä vanhemmat

että nykyaikaisemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat asettavat

tämän oleskelun lunnasrahan suorituksen yhteyteen. J.P. Falk kertoo,

että kun puolet lunnasrahasta oli suoritettu, vietiin morsian

appivanhempiensa luo, ja vasta sitten, kun loput oli saatu

suoritetuksi, vietettiin juhlalliset häät. Tällä välin piti morsianta

hänen isänsä kihlattuna kotonaan. N. Rytshkovin mukaan suoritti

sulhanen kwymyksessä olevana synnyinkodissa oleskelun aikana, joka

kesti kokonaisen vuoden, lunnasrahan. Georgi mainitsee nuorikon

viipyneen synnyinkodissaan muutamia kuukausia, joskus koko vuodenkin.

Samanlaisista suhteista puhuvat useat myöhemmät tiedot. V. Behterev

kertoo, että nuorikko pian ensimäisen tuonnin jälkeen lasketaan

takaisin isänsä luo, jossa hän viipyy koko talven tahi siihen saakka,

kunnes sulhanen on maksanut lunnasrahan. Samoin mainitsee S. Maksimov

sulhasen koettavan selviytyä lunnasrahasta sillä aikaa, kun morsian

oleskelee synnyinkodissaan sinne palanneena. Glazovin piirissä

päästettiin morsian häiden jälkeen takaisin isän kotiin, jossa hän

viipyi pitkän aikaa. Tällä välin rakensi mies itselleen uuden pirtin ja

maksoi vähissä erin lunnasrahan. Kasanin piirin votjakit maksoivat

loppuosan lunnasrahasta vasta toista kertaa nuorikkoa hakemaan

tultaessa. M. Buchin mukaan viipyi nuorikko isänkodissaan siksi, kunnes

sulhanen oli maksanut lunnasrahan.

Useampien tietojen mukaan muodostuu morsiamen synnyinkodissa oleskelu

noin puolen vuoden pituiseksi. Jos _jarashon_ on vietetty Pietarin

päivän aikana, tapahtuu _suan_ laskiaisen tienoilla tahi päinvastoin.

Georgi mainitsee morsiamen isän, tullessaan hakemaan tytärtänsä

takaisin, tuoneen lisän myötäjäisiin. Sarapulin piirissä annettiin

morsianta ensimäistä kertaa tuotaessa tavallisesti osa myötäjäisiä.

Koska myötäjäisten määrä tavallisesti riippuu lunnasrahan suuruudesta,

tuntuukin luonnolliselta, että niiden suoritus tapahtui vastaavassa

suhteessa jälkimäisen maksamiseen.

Nuorikon synnyinkodissa oleskelusta mainittakoon vielä, että hän koko

tämän ajan käyttää neidon pukua. Georgi mainitsee hänen tänä aikana

työskennelleen osaksi omaksi, osaksi vanhempiensa hyväksi. Joskus

mainitaan nuorikon synnyinkotiin palauksen tarkoituksena olevan hänen

osanottonsa syksyiseen viljankorjuuseen tahi peltotöihin keväällä, jos

_jarashon_ on ollut talvella. J. Vasilev sanoo nuorikon tuodun takaisin

suorittamaan keskenjääneitä töitä. Kokonaan maataloudellisten seikkojen

yhteyteen asettaa myöskin M. Haruzin kysymyksessä olevat nuorikon

olinpaikan muuttelemiset. Ensimäisen tuonnin tapahduttua laskiaisen

tienoilla, palaa nuorikko pian isänsä kotiin, jossa viipyy Pietarin

päivään saakka eli varsinaisen maanviljelystyöajan alkuun. Sulhasen

kotia palanneena viipyy nuorikko siellä peltotöiden loppuun saakka.

Palattuaan syksyllä uudelleen synnyinkotiin, ottaa nuorikko siellä osaa

töihin, kunnes hänet marraskuun 24 p. lopullisesti viedään miehensä

kotiin.

Sulhasen kotona oleskelun tarkoitukselle antavat Kasanin piirin

votjakkien tavat lisävalaistusta. Täällä saapuvat morsiamen vanhemmat

_jarashonin_ jälkeen sulhasen kotiin. Tällöin tapahtuu sulhasen ja

morsiamen sukulaisten kesken seremoniallinen väittely morsiamen

ominaisuuksista. Sulhasen puolelta esitetään morsiamen huonoja avuja ja

väitetään, että talossa kaikki on alkanut käydä onnettomasti nuorikon

tuonnin jälkeen. "Otettuamme tyttärenne on onnemme mennyt taapäin ja

karja alkanut vähentyä. Tyttärenne näyttää tuottavan onnettomuutta ja

olevan laiska; juuri hänen tulonsa jälkeen olemme köyhtyneet."

Morsiamen sukulaisten puolelta taasen vastaväitteitä tehden kuvataan

hänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään kotona ollessa. Tällainen

kiistely jatkuu seremoniallisen vuoropuhelun muodossa pitkän aikaa.

-- M. Buch käsittää morsiamen sulhastalossa oleskelun jonkunmoiseksi

kojeavioliitoksi ("_eine Ehe auf Probe_"). Samanlainen merkitys

(_probeehe_) on sillä Munkácsin votjakin kielen sanakirjan mukaan.

Häidenvieton aika.

Häidenviettokausia on votjakeilla kaksi: toinen kesällä heti Pietarin

päivän jälkeen, toinen laskiaisen aikaan, _jarashonin_ tapahtuessa

laskiaisen tienoissa, pidetään _suan_ Pietarin päivän jälkeen. Joskus

saattavat _jarashon_ ja _suan_ tapahtua päinvastaisessa

järjestyksessä.

Näistä molemmista kausista näyttää kesäinen olevan etusijalla, _suan_

varsinaisten häiden merkityksessä vietetään useimmiten kesän aikaan.

Tätäpaitsi mainitaan joskus erikoisesti kesä varsinaisena

häidenviettoaikana.

Käsitys kesästä häidenvietolle sopivana vuodenaikana tavataan näin

ollen votjakeillakin. Venäläiset kirkolliset suhteet ovat

silminnähtävästi aikaansaaneet sen, että heidänkin tavoissaan kesäinen

häidenviettokausi alkaa Pietarin päivästä ja talvinen sattuu laskiaisen

tienoille.

Häämenot.

Edellä olemme jo kosketelleet joitakuita varsinaisiin häidenvietossa

noudatettuihin tapoihin kuuluvia menoja. Ottaessamme ne seuraavassa

lähemmän tarkastelun alaiseksi, käsittelemme molempien morsiamen

tuontien yhteydessä noudatettavia tapoja ja menoja yhdessä, sikäli kuin

ne laadultaan ja merkitykseltään ovat yhteenkuuluvia eivätkä häämenojen

molempien jaksojen selvittelyn kannalta vaadi erittelyä.

_Sulhastalossa ennen nuodematkalle lähtöä_ tapahtuvista menoista ovat

huomattavimmat _rukousmenot_. Ne ovat ylipäätänsä saman laatuisia kuin

kosintamatkalle lähdettäessä noudatettavat. Huomattavaa niissä on

vainajien puoleen kääntyminen. Mamadyshin piirissä ottaa rukoukseen

osaa sulhasen sukulaisia. Rukouksen jälkeen heitetään leivänpaloja

uunin luo asetettuun astiaan ja lausutaan: "Vanhukset, elkää koskeko!

Sallikaa hyvin sinne saapua ja hyvin palata!"

Nuodematka.

Aikaisemmin olemme tehneet selkoa siitä erotuksesta, mikä nuodematkan

suhteen vallitsee _jarashonin_ ja _suanin_ välillä. Kuten mainittu,

noudetaan morsian lopullisesti miehelään nuodejoukon kanssa, johon

kuuluu erinäisiä virkahenkilöltä. Näiden joukossa havaitaan vanhempi

kunniajohtaja _kudo, l. bydzym kudo_ 'suuri _kudo_'. Vastaava

naispuolinen toimihenkilö on _tuklatshi_. M. Buchin mukaan ovat nämä

sukulaisia. J. Vasilevilla tavataan häämenojen johtajana ja

järjestäjänä _töre_ 'Vorsitzender'. _jarashonin_ aikana on sinä

morsiamen serkku, _suanin_ aikana sulhasen.

Näitä paitsi johtaa nuodejoukkoa kaksi nuorempaa toimimiestä, joiden

asema ja tehtävät muistuttavat venäläisillä, tsheremisseillä ja

tshuvasseilla tavattavien kaksoisnuodemiesten (_drushkain_, "suuren ja

pienen vävyn") asemaa häämenoissa. Heitä nimitetään _bydzym kazak_ ja

_poktshi kazak_ ('iso ja pieni k.') tahi _nyl vaisjos_ ('neidon

tuojat') ja ovat he votjakeillakin nuorempia miespuolisia sukulaisia.

Lisäksi saattaa häiden aikana toimia virkahenkilönä kosinnassa

esiintynyt _az-vetlis_ 'edelläkulkija' tahi _az-vorttis_ 'edelläajaja'.

Naispuolisista virkahenkilöistä on vielä mainittava morsiamen

seuralais- ja avustajaneito _nyl-biztis l. biztis-nyl tahi kazak-nyl_.

Prof. Wichmann esittää _kudo_- ja _tuklatshi_-sanat tshuvassilaisina

lainasanoina, edellisen merkityksessä _brautwerber, freiwerber, vater

des schwiegersohnes od. der schwiegertochter_. Muotonsa puolesta katsoo

hän _kudo_-sanan voivan yhtä hyvin olla lainatun tatarista kuin

tshuvassista, mutta merkitykseensä nähden on se lähempänä

tshuvassilaista.

_Kudo_-sanan merkityksen suhteen viittaamme siihen, mitä mordvalaisista

puhuttaessa on mainittu sen merkityksestä mordvassa ja tshuvassissa.

Mahdotonta ei olisi, että sana votjakin kielessäkin olisi saanut

naimisiinjoutuvien isien merkityksen venäläisestä vaikutuksesta.

Muutamat kuvaukset puhuvat sulhasen osanotosta morsiamen noudantaan

etenkin _suanin_ aikana.

Lukuisien toisten tietojen mukaan ei sulhanen sitävastoin ole mukana

morsianta noudettaessa, _jarashonin_ aikana hän useimmissa tapauksissa

jää pois nuodematkalta, ja _suanissakin_ hänen usein nimenomaan

mainitaan jäävän pois. Toisten kuvausten mukaan hän ei ylipäätänsä

esiinny näissä menoissa.

Tämän seikan yhteydessä tarkastelemme sulhasen asemaa ja esiintymistä

votjakkien avioliittomenoissa yleensä.

Aikaisemmasta on sulhasen syrjäinen ja passivinen asema kosinnassa

meille tunnettua. Häämenoissa ei niinikään useimpia kuvauksia

seuratessa tämä saata olla kiinnittämättä huomiota. Vielä

sulhastalossakin tapahtuvien menojen aikana pysyttelee sulhanen

syrjässä. Muutamien tietojen mukaan hän pakenee nimenomaan pois kotoa

morsianta tuotaessa. Eräässä Kasanhi lääniä koskevassa kuvauksessa

mainitaan, että sulhasen läsnäolo on avioliittomenoissa tarpeellinen

vain vihittäessä, milloin häiden yhteydessä on tapana vihittäytyä.

Eräässä kylässä sulhanen työskenteli metsässä nuodematkan aikana,

makasi lavitsalla toisessa pirtissä sillä aikaa, kun hänen kotonansa

pidettiin häitä. Sosnovissa pysyttelihe sulhanen morsiamen tuonnin

jälkeen piilossa seuraavan päivän iltaan saakka. Arvaz Pelgissä on

sulhasen häämenojen alkuosan aikana oleskeltava kotoa poissa, naapurin

luona. Hän saapuu salaisin puolin häätaloon vasta vähää ennen

aviovuoteelle asettamista, suoraan makuuaittaan.

Niiden kuvausten suhteen, jotka puhuvat sulhasen osanotosta

nuodematkaan, on huomattavaa, että useimmat niistä koskevat Glazovin

piiriä (Shestakov, Gavrilov, Mahaev, Luppov), jonka häätavoissa yleensä

näkyy selvä venäläinen vaikutus, niin että ne esim. siinä poikkeavat

votjakkien häämenojen yleisestä kulusta, ettei morsian palaa takaisin

synnyinkotiin. Sulhasen osanottoa nuodematkaan saatettaneen näin ollen

pitää myöhäsyntyisenä tapana.

Parin tiedon mukaan tulee nuodematkalle lähtijöitä olla epätasalukuinen

joukko. Karlyganissa lähdetään matkalle myöhään illalla tahi puolenyön

aikana. Kuten kosintamatkalla, pysähdytään hääretkelläkin morsiamen

kotikylässä välittäjän taloon, jossa juhlitaan ja pidetään joskus

rukous.

Morsiustalossa.

Käytettävinämme olevista kuvauksista puhuvat vain harvat jonkunmoisista

seremonioista nuodejoukon vastaanotossa, mutta yleensä ei vastaanotto

votjakeilla näytä muodostuneen säännöllisiä ja yhtenäisiä tapoja

sisältäväksi häämenojen osaksi.

Muutamissa kuvauksissa kerrotaan kuitenkin ruokatavaroilla

vastaanotosta. Glazovin piirissä ottaa vanhin morsiamen perheestä

ruokatavaroita (leivän, munakeittoa, juustokakkuja, voita ja suolaa)

sisältävän, karttuunihuivilla peitetyn maljan, hänen vaimonsa ja muut

naiset olutta ja kumyshkaa, ja tulee pihamaalle nuodejoukkoa vastaan,

pyytäen siihen kuuluvia nauttimaan kestityksestä. Pyyntöä noudattavat

ensiksi sulhanen, sitten muut nuodejoukkolaiset. Sarapulin piirissä

otettiin nuodejoukko vastaan pihalla, johon oli asetettu pöytä

leipineen, suoloineen, kumyshkoineen ja oluineen. Zavalovin volostissa

oli vastaanotossa käytännössä ruokatavaroita. Kasanin piirissä saapuu

morsiamen isä _az-vetlisin_ taloon mukanaan olutta, jolla kestitsee

nuodemiehiä, pyytäen heitä luokseen. Vieraita ei morsiustalossa

kuitenkaan aluksi päästetä sisälle, jonka vuoksi he tekevät pihalle

suuren nuotion. Sisälle astuttuaan he eivät saa mennä katon jakohirttä

kauemmaksi, vaan on heidän siinä odotettava lupaa saada yhtyä morsiamen

puolen vieraisiin.

Yleisenä votjakkilaisena tapana on pidettävä morsiamen piilottautumista

tahi kotoa poistumista nuodejoukon saapumisen ajaksi. Se esiintyy sekä

_jarashonissa_, että _suanissa_. Mamadyshin ja Glazovin piireissä hakee

nuodejoukko morsiamen piilokortteerista, mukanaan ruokatavaroita.

Edellisessä pidetään piilokortteerissa rukous, jälkimäisessä tapahtuu

morsiamen seremoniallinen ruokkiminen. Tätäpaitsi morsian Glazovin

piirissä kesken morsiustalossa tapahtuvien menojen piilottautuu

ystävättärineen ruispeltoon, josta nuodejoukko käy hänet etsimässä.

Edelleen huomataan näissä tavoissa sellainen piirre, että morsian

muutamien kuvausten mukaan oleskelee erillään varsinaisesta

hääjoukkueesta aina lähdön edellä tapahtuviin menoihin saakka. Tämän

tavan vaikutuksesta tapahtuu esim. lahjojen jakaminen joskus sukulaisen

välityksellä. Esille tuotaessa on morsian huivilla tahi morsiushunnulla

(_byrkentshik, shobyret_) verhottuna. Karlyganissa oleskelee morsian

naispuolisten vieraittensa ympäröimänä _kenosissa_, jossa hänen on

lauluilla ja kanteleen soitolla huvitettava vieraitansa. Tämän

aikaisemmin tsheremissien tavoissa esiintyneen piirteen yhtäläisyydestä

eräiden turkkilais-tatarilaisten kansojen tapojen kanssa olemme edellä

puhuneet.

Nuodejoukon saapumisen jälkeen tapahtuvista menoista ovat yleisimpiä

_rukousmenot_, joihin liittyy yhteinen (nuodeväen ja morsiamen

sukulaisten välinen) syönti. Sarapulin piirissä yhtyy rukoukseen

kolminkertainen kynttilän ympäri kulkeminen. Karlyganissa on sen aikana

käytännössä nuodeväen tuoma lahjaleipä (_salam_). Arvaz Pelgissä

toimittaa rukouksen morsiamen isä puurovatia kädessään pidellen.

Rukousmenoja seuraa usein yleinen juhla-ateria. Sen perästä tahi

välillä tapahtuneen lahjojen jaon jälkeen seuraavat n.s.

_kiitosseremoniat_, joille on ominaista se, että kunkin

nuodejoukkolaisen on polvistuneena runomuotoisesti tahi laululla

lausuttava kiitoksensa morsiamen vanhemmille, joskus jokaiselle

morsiamen sukulaiselle erikseen. Karlyganissa tapahtuu meno sellaisessa

järjestyksessä, että isäntäväki kiittää nuodemiehiä lahjaleivästä,

laulaen kunkin edessä polvillaan kiitoslaulun. Tämän tapaisia menoja on

turkkilais-tatarilaisten kansojen häätavoissa.

Glazovin piirin menoissa tavataan jo aikaisemmin puheenaolleen sulhasen

osanoton ohella _sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti_.

Erikoisesti huomioonotettavaa on tässä tapahtuva avioparin asettuminen

vaatealustalle, mikä samassa häämenojen kohdassa on osottautunut olevan

yleistä venäläisissä tavoissa. V. Behterevin kuvauksessa tavataan

ruoskallalyöntimeno, jonka toimittajana on sulhanen; kuvaus koskee siis

sellaisia häitä, joissa sulhanen on nuodematkalla mukana.

Edelleen huomataan _valemorsiamen_ esiintyminen Glazovin piirissä.

Samaten havaitaan sikäläisissä menoissa _pöydän ympäri kulkeminen_,

josta muissa votjakkien häätapojen kuvauksissa yleensä ei puhuta, mutta

joka varsinkin mordvalaisissa ja venäläisissä tavoissa vastaavassa

kohdassa ei ole harvinainen.

Kestitsemismenot ja lahjojen jakaminen tapahtuvat milloin aikaisemmin,

milloin lähdön edellä suoritettavina toimituksina.

Ennen matkalle lähtöä tapahtuvina toimituksina tavataan morsiamen

kuljettaminen synnyinkodin eri paikoissa (pirtissä, aitassa, vajassa,

navetassa j.n.e.) ja niiden hyvästeleminen. Ennen lähtöä itkee morsian

eroitkuja vanhemmilleen ja sukulaisilleen tahi hyvästelee muutoin

heitä. A. Fuchsin mukaan alkaa morsian itkeä jo silloin, kun nuodeväki

ympäröi hänet. Kun myötäjäisiä aletaan asettaa vankkureihin, ulvoo

morsian ääneensä ja jatkaa tätä, kunnes hänet on kannettu ulos pirtistä

ja asetettu vankkureihin.

Matkallelähdössä tapahtuu vielä ympärikulkemisia ja

ympärikuljettamisia. Yleisintä on morsiamen kuljettaminen

lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Karlyganissa kuljetetaan morsianta

kolmasti hääsaattueen ympäri. Glazovin ja Sarapulin piireissä tapahtuu

koko hääsaattueen ympärikulkeminen, ympärikulkijana joku häiden

virkahenkilö. Viimeksimainitussa piirissä vedetään tällöin

morsiussaattueen ympärille kirveellä viiva. Morsiamen on huudahdellen

hypättävä alas ajoneuvoista, ikäänkuin häntä vietäisiin väkisin. Vasta

kolmannella kerralla hän jää niihin istumaan. Kasariin piirissä morsian

istuuduttuaan nousee ylös ja istuutuu uudelleen (3 kertaa).

Karlyganissa hän kolmasti kohottautuu ylös, ikäänkuin pois noustakseen.

Morsiusmatka.

Useissa kuvauksissa mainitaan morsiamen matkalla sulhasen kotiin

itkevän ja valittavan. Mamadyshin piirissä vietiin morsian ratsun

selässä kylän ulkopuolelle. Noin sata syltä kylän reunasta edennyttyä

tehtiin saattajien ja hääjoukon välille veitsellä viiva ja asetettiin

morsian ajoneuvoihin, joissa hän jatkoi matkaansa. Sarapulin piirissä

heitettiin jokaisella pellonveräjällä vainajille leipää ja pyydettiin

niitä varjelemaan taudeilta. Glazovin piirissä oli morsiamen

välttämättömästi kylän ulkorajalla hypättävä pois ajoneuvoista ja

karattava takaisin kotiinsa. Kasanin läänissä hyppäsi morsian A.

Fuchsin kuvauksen mukaan kolmasti pois ajoneuvoista. Kasanin piirissä

hän kylvöpellon ohi ajettaessa nousee oman kylvöosuutensa kohdalla

ajoneuvoista ja kulkee sen poikki, jotta sukulaiset viljankorjuun

aikana näkisivät hänen jälkensä ja muistaisivat häntä.

Sulhastalossa.

Sulhastalossa morsiamen noudon jälkeen noudatetuista menoista antaa

Georgi eräitä yksityiskohtaisia tietoja. Morsian tuotiin sulhasen

kotiin hunnutettuna. Pukeuduttuaan eri huoneessa naineen naisen pukuun,

astui morsian juhlavieraiden joukkoon ja asettui oven luo levitetylle

verkapeitolle. Tällä aikaa uhrasi uskonnollistenmenojen toimittaja

("_Tor Kart_") lasin olutta ja kääntyi rukouksin jumalien puoleen,

anoen vastanaineille onnea elatuksen ja rikkauden hankkimisessa sekä

lasten synnyttämisessä. Tämän jälkeen tarjoili joku morsiamen

puolelaisiin kuuluva neitonen häävieraille mettä tahi olutta, jolloinka

morsian asettui kunkin eteen polvilleen, jääden siihen asentoon, kunnes

malja oli tyhjennetty.

Myöhemmissä kuvauksissa, jotka yksityiskohtaisemmin koskettelevat tätä

häämenojen kohtaa, puhutaan erikoisista menoista morsiamen ja

hääsaattueen vastaanottamisessa. Niiden yleisimmäksi piirteeksi on

katsottava ruokatavaroiden tahi kestitysaineiden esilletuonti pihalle

tahi portaiden eteen. Vastaanottajina ovat sulhasen vanhemmat. Myöskin

toimitetaan tällöin usein rukous ja nautitaan yhteisesti esilletuotuja

ruokia tahi juomia. Eräillä paikkakunnilla (Malmyzhin ja Kasanin

piirikunnat) esiintyy vastaanotossa myöskin sulhanen, jolloinka

tapahtuu avioparin välinen yhteinen syönti. Lukuunottamalla sen, mitä

aikaisemmin on käynyt selville sulhasen osanotosta häämenoihin yleensä,

sekä millaiseksi useimmat kuvaukset sen esittävät morsiamen tuonnin ja

vastaanoton aikana sekä sitä lähinnä seuraavien toimitusten suhteen, on

sulhasen esiintymistä vastaanotossa pidettävä sen votjakeilla

aikaisemmin vallinneen ja paikotellen vieläkin vallitsevan kannan

vastaisena, jonka mukaan sulhanen morsianta tuotaessa ei ole esillä

eikä usein kotonakaan. Puheenalaisissa kuvauksissa tavattava samalle

alustalle asettautuminen on samoilla edellytyksillä mahdollinen. Nämä

toimitukset lienevätkin tässä häämenojen kohdassa myöhäsyntyisiä.

Mordvalaisten ja venäläisten tavoissa yleinen leivällä ja suolalla

vastaanottaminen tavataan, paitsi Sosnovin votjakeilla, myös Glazovin

ja Kasanin piireissä. Näistä ovat kahden ensinmainitun paikkakunnan

tavat useissa suhteissa osottaneet erikoista venäläispiirteisyyttä.

Arvaz Pelgissä kuljettaa anoppi morsianta tämän ajoneuvoista

laskeuduttua kolmasti niiden ympäri, ja Kasanin piirissä kulkee morsian

niinikään kolmasti vankkurien ympäri. Vastaanoton jälkeen viedään

morsian tavallisesti aittaan.

Kuten muutamien kuvausten mukaan morsiustalossa tapahtuvien menojen

aikana, huomataan tarkastelunalaisessa häämenojen kohdassa eräänlainen

morsiamen eristäytyminen niiden alkupuolella. Vastaanoton jälkeen

aittaan mentyään tulee morsian esille toimittamaan kestitysmenoa tahi

lahjojen jakoa, mutta poistuu näiden jälkeen joskus uudelleen aittaan.

Arvaz Pelgissä oleskelee morsian aitassa, jossa hän kanteleen soitolla

säestää luoksensa kokoontuneitten nuorten tanssia. Tämä erilleen

leiriytyminen on kuitenkin paljoa huomattavampana ja selvempänä

esiintynyt tsheremissien tavoissa.

Vastaanoton jälkeen sulhastalossa tapahtuvat menot osottavat eri

kuvausten mukaan sangen suurta vaihtelevaisuutta. Paitsi sitä, että

tavat todella eri seuduilla vaihtelevat, on näiden suhteen, kuten usein

muulloinkin, eri huomiontekijöiden käsitys tapojen ja menojen laadusta

ja kulusta vaikuttanut heidän kuvauksiinsa.

Lähimpänä jatkona vastaanottomenoille on varmaankin pidettävä M. Buchin

kuvaamaa tulisijan ympäri kulkemista. Vaikkakaan sitä tämän muotoisena

ja tähän häämenojen kohtaan kuuluvana ei tavata muissa kuvauksissa, on

sille annettava yleisempi merkitys siksi, että morsiustalossa

tapahtuvana yleisemmin esiintyvä kynttilän ympäri kulkeminen on sille

läheisenä analogiana. Paitsi sitä, että ympärikulkeminen kumpaisessakin

tapauksessa esiintyy tulen ympäri kulkemisena, on sekä kynttilän että

tulisijan ympäri kulkemiselle yhteistä se, että meno tapahtuu

rukouslauluja laulaen ja että joka kerta pysähdytään pyhäinkuvien

edessä. Morsiustalossa on menon johtajana uskonnollisten menojen

toimittaja, sulhastalossa juohdemies.

Vaikkakin tulisijaan kohdistuvat menot ovat yleisimpiä eri kansojen

häämenoissa tavattavista seremonioista, sisältävät kysymyksessä

olevat votjakkien menot piirteitä, jotka viittaavat siihen, että

kirkolliset vihkimämenot ovat mahdollisesti niihin vaikuttaneet.

Kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan kuuluu papin ja avioparin

kolminkertainen kulku vihkimäalttarin (_analoj_) ympäri. Votjakkien

tavoissa esiintyvät puheenalaiset ympärikulkemiset kynttilän ja

tulisijan, siis tulen ympäri kulkemisena, jota ne kirkollisessa

vihkimäseremoniassa eivät ole. Mutta mahdotonta ei ole, että votjakkien

tapoihin vanhastaan kuulunut tulen ympäri kulkeminen kirkollisesta

vaikutuksesta on muodostunut tällaiseksi uskonnollista laatua olevaksi

menoksi.

Georgi puhuu kuvauksessaan avioparin _istuttamisesta yhteiselle

alustalle_. Siihen liittyi rukouksia ja siunatun oluen yhteinen

nauttiminen. Tälle menolle antaa Georgi varsinaisen avioliiton

vahvistusmenon merkityksen. A. Fuchs kuvaa menoa, joka muuten

yksityiskohtaisesti vastaa Georgin esittämää, paitsi että siinä vielä

kysyttiin naimisiinmenijöiden suostumusta ja mainittiin heitä nimeltä.

J.P. Falkilla tavataan niinikään kuvaus votjakkilaisesta

"vihkimäseremoniasta". Sen mukaan antoi hengellisten menojen toimittaja

avioparin maistaa siunattua leipää ja suolaa sekä olutta, lausuen

samalla rukouksen.

Näissä kuvauksissa on keskinäisen vertailun kannalta havaittavissa

siksi paljon yhteisiä piirteitä, että niiden on katsottava koskevan

pääasiassa saman muotoista menoa.

Kuten äsken puheenaolleille ympärikulkemismenoille, on tälle menolle

ominaista se, että sen suorittaa hengellisten menojen toimittaja.

Edelleen liittyy siihen rukouksia ja _siunatun_ juoman tahi

suolan-leivän ja juoman nauttiminen. Juoman ja ruoan yhteinen

nauttiminen on kyllä yleisimpiä eri kansojen avioliittotapojen

seremonioita ja tavataan useissa eri kohdissa votjakkien

avioliittotavoissa yksinkertaisessa muodossaan. Se saattaa semmoisenaan

näin ollen olla vanha vötjakkilainen tapa. Tässä kuvatussa menossa,

sitä kokonaisuudessaan tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin helposti

yhtäläisyyksiä kreikkalais-katolisen vihkimäseremonian kanssa.

Ensiksikin esiintyy se ennen kaikkea uskonnollisluonteisena

toimituksena, jommoista merkitystä yhteisellä syönnillä tahi juonnilla

yleisenä avioliiton vahvistusmenona tavallisesti ei ole. Tunnettua on,

että kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan liittyy kolminkertainen

avioparin välinen siunatulla vedellä sekoitetun viinin nauttiminen.

Tsheremisseistä puhuessamme olemme naimisiinmenijöiden suostumuksen

kysynnän, josta A. Fuchs votjakkien tavoissa puhuu, havainneet

yleisenä kuuluvan muhamettilaiseen vihkimätoimitukseen. Myöskin

kreikkalais-katolisessa vihkimisessä kysytään, menevätkö naimisiin

joutuvat omasta tahdostaan avioliittoon. Siihen kuuluu myöskin sulhasen

ja morsiamen nimeltä mainitseminen, josta A. Fuchs tarkastelunalaisessa

votjakkiiaisessa menossa puhuu. Georgin ja Fuchsin mainitsemalla

yhteiselle alustalle asettamisella, joka sekin muuten saattaa

kuulua yleisiin n.s. istuttamismenoihin, on vastaavaisuutensa

kreikkalais-katolisessa vihkimisessä.

Votjakkien "vihkimäseremonia" näyttää siis muodostuneen uskonnollista

laatua olevaksi juhlalliseksi avioliiton vahvistusmenoksi kirkollisesta

vaikutuksesta. Tämä ei kuitenkaan sisällä sitä, että siinä esiintyvät

yhteinen syönti ja juonti sekä yhteiselle alustalle asettuminen

olisivat votjakkien tavoissa täältä peräisin. Etempänä näemme niillä

niinkin hyvin tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kuin

avioliittotavoissa yleensä olevan paljoa laajemman merkityksen.

Muista tännekuuluvista tavoista on huomattava _valemorsiamen_

esiintyminen, joka tapahtuu sillä aikaa, kun morsiamen päähän aitassa

puetaan naineen naisen tahi nuorikon päähine. Valemorsiamena esiintyy

morsiamen vaatteisiin pukeutunut nainen, joka käy näyttäytymässä

hääväelle.

Erittäin runsaasti tavataan tässä häämenojen kohdassa rukousmenoja.

Paitsi aikaisemmin vastaanottoon, ympärikulkemismenoihin ja

"vihkimäseremoniaan" liittyviä rukouksia, pidetään usein pian

vastaanoton jälkeen erikoinen rukous pirtissä tahi _kualassa_;

tätäpaitsi yhtyy aviovuoteelle asettamiseen ja vedelläkäyntimenoon

rukousmenoja. Ruokatavaroiden (puuron, leivän, voin j.n.e.) käsissä

piteleminen rukousten aikana on yleistä. Glazovin piirissä tavataan

niiden sijalla siunausmenoja, joissa sulhasen ristivanhemmatkin

esiintyvät. Tässä suhteessa yhtyvät mainitun paikkakunnan votjakkien

tavat mordvalais-venäläisiin.

_Kestitysmenot_ saattavat votjakeilla tapahtua erillisinä toimituksina

eri kohdissa puheenaolevaa häämenojen sarjaa, tavallisimmin kuitenkin

ensimäisen hääpäivän loppupuolella, joskus seuraavana päivänä

askaroittamisseremonioiden yhteydessä. Kestitysmenoon yhtyy joskus

morsiamen toimittama lahjojen jakaminen sulhasen sukulaisille.

Molemminpuolinen tahi yksipuolinen _lahjoittaminen_ tapahtuu usein

kestitsemisen yhteydessä, joskus pian vastaanoton jälkeen tahi

häämenojen lopulla.

Askaroittamismenojen yhteydessä tapahtuvassa kestitsemisessä tarjoilee

morsian valmistamaansa _Sherbet_-nimistä mesijuomaa, josta koko meno on

saanut nimityksensä (_sherbet juon_). Juoman nimitys on saatu

turkkilais-tatarilaiselta taholta, _sherbet_ tavataan nimenomaan

hääjuomana esim. tatareilla, osmaneilla ja persialaisilla.

_Askaroittamismenoista_ on ensi sijassa mainittava vedelläkäynti, joka

suoritetaan tuontipäivän menojen loppupuolella, seuraavana päivänä tahi

joskus kolmantena päivänä. Useissa paikoissa jätetään veteen erilaisia

uhriantimia, jotka osotetaan veden haltijalle (_vu-murt_). Glazovin

piirissä kaadetaan vesipaikkaan olutta ja kumyshkaa veden haltijalle

sekä heitetään veteen rahoja. Bessermaninuorikko lausuu, heittäessään

vesipaikkaan kuparirahan: "Elköön vesi minua säikyttäkö vaan pesköön,

elköönkä _vu-murt_ minuun koskeko!" Wichmannin mukaan vievät

bessermanit vedelle sekä sulhasen että morsiamen, antaakseen heidän

"astua veteen". Morsian heittää veteen leivänkannikan ja voita lausuen:

"Elköön vesi-äiti peljästyttäkö karjaamme. Suojelkoon hän hyvin

(karjaa)!"

Ärvaz Pelgissä saa morsian lähteen reunalle pannun rahan, Karlyganissa

tyttönen, joka on tullut vesipaikkaa neuvomaan. Sarapulin piirissä

viedään vesipaikalle yksi leivistä, joka rukoiltaessa oli pöydällä;

vesiämpäriin pannaan raha.

V. Koshurnikovin mukaan pestiin morsian vesimatkalla joen rannalla

olevassa saunassa. Tuomallaan vedellä kestitsi morsian häävieraita.

Sarapulin piirissä otti sulhasen äiti vastaan vesipaikalla mukana

olleen leivän ja tuodun veden sekä antoi ne _törelle_, joka ripotteli

vedellä kaikkia läsnäolevia; tuodusta vedestä keitettiin myös puuroa.

Elabugan piirissä heittelevät vesimatkalla olevat nuoret vettä

toistensa päälle ja Arvaz Pelgissä koettaa morsian kastella

ammentamallansa vedellä mukanaolijoita, jotka puolestaan valavat vettä

kauhasta morsiamen päälle.

Vedelläkäyntiä seuraavat eräät muut askaroittamiset, joista edellisestä

tunnetaan _sherbet_-juoman ja puuron valmistaminen tuodusta vedestä.

Glazovin piirissä on morsiamen valmistettava puuroa tuodusta vedestä

sekä paistettava ohukaisia. Bessermanilainen morsian paistaa ohukaisia.

Elabugan piirissä sekä bessermaneilla on morsiamen laastava lattiaa.

Kasanin ja Glazovin piirien tavoissa on huomioonotettava edellä

puheenaolleen kylpemisen yhteydessä tapahtuva "neidon elämän

kadottamisen" itkeminen ja neidon päähineen poisanto, jotka tunnemme

yleisiksi venäläisissä neitoiltamenoissa noudatettaviksi seremonioiksi.

Morsiamen kylpeminen näyttää tästä päättäen tulleen votjakkien tapoihin

venäläiseltä taholta.

Arvaz Pelgissä viedään morsian hääpäivän iltana vedelläkäynnin jälkeen

ruispellolle. Täällä piilotetaan nuorikon päähine (_ashjan_) rukiiseen,

josta hänen on se apulaisneitosen avulla löydettävä.

_Aviovuoteelle asettamiseen_ liittyy rukousmenoja ja usein avioparin

välinen yhteinen syönti. Glazovin piirissä riisuu morsian sulhasen

jalkineet ja saa siitä häneltä rahan. Tämä on yleinen venäläinen tapa

aviovuoteelle asettamisessa.

Muista tämän yhteydessä olevista tavoista mainittakoon vielä, että

Glazovin piirissä makuuvuoteen yli levitetään suojuspeitto (_polog_) ja

että morsian Sarapulin piirissä vietiin makuuaittaan kantamalla.