Harjur-Rehki joutui Jokapaikkaan,
heti taloon toi hän toimen raikkaan,
viilsi viirut virmaan orhivarsaan.
Vaimo vaan se heitti katseen karsaan
kuohuriin, kuin ois hän turha tuohi,
vaikka juuri äsken karjun kuohi.
Emäntä se taikinaansa vastaa,
isäntä se haastaa, kieltään kastaa:
»Rehki, ensin kannu pohjaan keikkaa,
sitte miehuuteni merkit leikkaa.
siit' ei emäntä sua varmaan soimaa,
en käy niinkuin hiiva, joss' on voimaa,
en oo aituri, en turhanheikko,
enkä naapureiden napaveikko,
eukko kuurna on, ma turha tappi,
kieltää multa sen, min myönsi pappi,
kun ma polvistuen vihkipalliin
vannoin rakkauden valan kalliin.»
Emäntä ei katso kuohiniekkaan,
joka mieheen iskee katseen viekkaan,
silmää iskee, ilkkuu: »pois se meistä,
mik' on pahaksi... nyt tahkoon veistä,
teen kuin käsket, kun et tuskaa pelkää.»
Emäntä vain kärttyy, kääntää selkää,
leipoo pirtin päässä taikinata,
koukussaan kun kiehuu hernepata,
tyrtyy, työntää uuniin leipäluutaa,
katsoo läättiin, jossa karju huutaa
luona porsasparven saparoiden.
Harjuri nyt pistää niinkuin pilkkaan,
emäntä saa silmiin välkkeen vilkkaan,
lippoo, leipoo, lappaa tuppisuuna,
harjun kuin työssä miesnä muuna
leveänä lattialla keikkaa,
veistä sylkee, jotain tyhjää leikkaa,
pitää kiinni miehen kantapäistä,
sieppaa jotain jonnin ympyrkäistä,
minkä karjult' äsken pois hän piirsi,
sen nyt penkille hän syrjään siirsi,
virkkoi: »veikko, oot kuin silmäpuoli,
sokkona on vasta hullun huoli,
puhko silmä, jos sen synnit loistaa,
synnin sokeutta ei saa toistaa!»
Jotain läiskyy pitkin pirtinnurkkaa,
äksy emäntä nyt taakseen kurkkaa,
iskee Rehkiin leipälapiolla,
tukkaan käy ja huitoo: »anna olla,
kurja kuohiniekka, lemmon loinen,
heitä, hurja, säästä toki toinen,
voithan miehen ihan tautiin tappaa!»
Taikinalla Rehkin päähän nappaa,
pihaan kyörää, heittää jälkeen luudan:
»jollet joudu, rengit apuun huudan!
— — Isä, ällös kaiva kaikenmoista,
mit' on silmä ilman silmää toista!»
Mies vain salaa nauraa, pihaan kyrrää,
hyvillänsä siellä hiljaa hyrrää,
haastaa harjurille: »palkan annan,
kunnialla miehuuden nyt kannan,
ken on narri luontoansa vastaan,
pilkan palkakseen saa ainoastaan,
mikä sopii pilaks possun laskuun,
ei se sovi miehen kyläkaskuun!»