Ja oli akka, maassa missään ei sen vertaa,
hän ukon hirteen oli saattaa monta kertaa,
mut ukko keinon keksi, mairi akkaa,
vei hiidensuolle, mikä kasvoi lakkaa,
ja aukolle, min salasammal peitti,
miss' asui itse irnu, iso piru.
Hän sinne herjan valtaan häijyn heitti
ja virkkoi: »viime päiviin siellä viru!»
Ja piru suostui saaliin saatuaan:
»ei täältä paha pääse milloinkaan,
siks, ettes akkas sieluparkaa säästä,
saat arkun kultaa kolmen päivän päästä!»
Ei oltu päästy päivän päähänkään,
kun ukko aukkoon laski köydenpään
ja kiskoi, kiskoi, kiskoi iltaan saakka,
kuin raskas synti painoi kallis taakka,
niin hiljaa nousi pahan pohjasakka,
sen kanssa ponnahti nyt maalle akka
ja kiljui: »kuolemakses kiusan tein mä
ja itse pirultakin sisun vein ma».
Huus ukko: »sielua ei sulla sirukaan,
ei kanssas toimeen tullut pirukaan!