II.

Mut pääni pyssyhyni painaen

jäin miettimään ma toisten jälkehen.

En enää lähtenyt ma seuraamaan

kuin toiset emää, joka varmaankaan

ei uroksestaan luopunut ois pois

jos ilman pentuja se ollut ois.

Sen tehtävä ne oli pelastaa

ja nälkää kärsimähän opettaa

ja välttelemään teitä kylien,

miss' asuu koirinensa ihminen,

jok' ajaa häntä orja-eläimin

ken metsäin herraks kerran luotihin.

Lyyra ja paimenhuilu: Runosuomennoksia · 第 37 / 39 题