_Verner von Heidenstam_
Tuli peikon tyttären tyköä Tjalve,
palas loikaten kotiin ja laumaansa etsi,
mutta säikkyi ja putosi polvillensa.
Tor itse, hänen herransa,
leveänä rinnaltaan, istui kalliolla
ja vuoli paimensauvaa
ja hymyili punaiseen partaansa.
»Orja», sanoi hän, »älä pelkää!
Unohdettu on vasarani,
sillä kevättä kukkivat kankaat.
Jotta kaikki kävis vihreän maan päällä
kuin tulee, ja kukin sais osansa
ja nuoret sydämet lyödä vastakkain,
me, ankarat urhot, mielellämme
joskus paimennamme vuohia.»