_Verner von Heidenstam_
Ihme ihmehistä suurin,
tutkimattomin ja korkein!
Suden luola ei sun kodiksesi
tullut eikä meren syvyys.
Synnyit ihmiskarkelossa
kultaisessa kulkemahan.
Veli, sisar, joka vielä
maamme tähtösellä taivallat,
lyhyt elon tie on, ilta joutuu,
leppeä ja kiitollinen sentään oo.
Taistele, kun taisto käy, kun lepo on, niin leiki.
Etsi taiten rauhas hyväin luota,
huima nuorna ole, viisas vanhuudessa.
ja kun pääsi kallistuupi,
ylistele ihmettä, mi loi sun
ihmishahmoon jumalaiseen.
Ihme ihmehistä suurin!