_Hugo von Hofmannsthal_
Hän, tyttö, kantoi maljaa kädessään
-- kuin puna viinin, hohde poskipään --,
niin oli tyynen kevyt kulkeissaan:
ei vuoda maljakosta pisarkaan.
Myös poika oli varma voimastansa,
hän saapui orhillansa ratsastain
ja kädenliikkein tyynen arvokkain
hän seisomahan sai sen paikoillansa.
Mut tytön kädestä kun tavoittaa
hän tahtoi maljaa, siitä juodakseen,
se oli heille liian vaikeaa:
niin kohta kumpikin he vapisivat,
ett' turhaan kädet toistaan tapailivat
ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen.