Päivä tuli, toinen meni ja viikot vierivät vierimistään. Hääpäivä
läheni. Usein oli pehtoori käynyt sillä välillä Klaaraa tervehtimässä.
Asiat olivat entisellään. Pirttiahon talossa oli hääpäiväksi määrätyn
päivän edellisinä päivinä hääritty ja pyöritty, keitetty, paistettu,
ommeltu ja leikattu. Kaikki häätarpeet olivat hankitut ja valmistetut.
Vihdoinkin koitti Elokuun 27 päivä. Kello rapsutteli edestakasin ja sen
viisarit edistyivät edistymistänsä. Jo oli kello kuusi iltaa.
Häävieraita tulvaili Pirttiahon taloon oikealta ja vasemmalta.
Vieraiden kestitsemisen perästä puuhattiin vihkimistä. Julle meni
morsiantansa noutamaan, vaan ei löytänyt häntä kamaristaan, jonka
tähden hän palasi takasin ilmoittaen, ett'ei morsian vielä ollut
pukeutunut. Vieraiden ko'olla ollessa oli Klaaran käytös tullut
ihmeelliseksi. Hän käveli rauhattomasti korvan aikaa kamarinsa
laattialla sanaakaan sanomatta edestakaisin, väliin luoden katseen
maantielle. Väliin hän juoksi ulos ja taasen sisälle. Hänen kasvonsa
osoittivat sydämessään riehuvaa kovaa taisteloa, vaan kohta olisi se
loppuva. Silmänräpäykset olivatkin todella Klaaralle kalliit. Hän,
näet, odotti Edvardia, vaan turhaan. Siinä syy hänen rauhattomuuteensa.
Kumminkin hän rauhottui ja puki päällensä hienosta pilkko mustasta
kankaasta tehdyn hääpukunsa. Vielä kerran hän katsahti maantielle,
vielä kerran hän juoksi ulos. Juuri sillä aikaa oli Julle häntä käynyt
tapaamassa.
Klaara huomasi odottamisensa turhaksi ja astui äitinsä seuraamana
saliin, jossa vihkimys piti toimitettaman. Klaaran sisään tultua,
tekivät etenkin naiset, muistutuksen Klaaran mustan puvun suhteen ja
muutamat taasen hänen itkun paljoudesta punottavista silmistänsä sekä
keltasen vaaleista kasvoistansa.
Pappi alkoi vihkimisen.
Vihkimisen puolivälissä kuului ulkoa kärrien kolinaa. Kärrien edessä
valjaissa olevat vaahtoiset hevoiset seisahdutti niiden ajaja pihaan.
Sukkelana kuin orava, viskautti nuori, pitkän solakka mies itsensä
kärryistä alas ja astui kiireillä askeleilta porstuaan, jossa
seisovalta pojalta hän kysäsi, missä Klaara on tavattavana.
Vastaukseksi tuo pienokainen sanoi:
"Pehtoori vei Laalan suureen saliin ja Laala seisoo pehtoorin linnalla
papin edessä ja pappi on jo kauvan aikaa heille lukenut ja antanut
Laalan sormeen suulen kulta solmuksen,"
"Vai niin," jupisi nuorukainen ja hänen huulensa vapisivat. "Minä
kuulen pojan puheista, että olen myöhästynyt. Hevois-konit olivat
laiskat. Se viivytti tuloani. Mitä on nyt tehtävä? Ei mitään. Oi,
sydäntäni! Oi, lemmitty Klaarani! Jo olet toisen vaimo. Jo olet sille,
jota et rakasta, vannonut ijäistä uskollisuutta." Hänen kasvonsa
vetäytyivät hirmuun ja hänen kätensä haparoivat jotakin hänen yllänsä
olevasta takin lakkarista. "Kestoa!" sanoi nuorukainen, kiristäen
hampaansa yhteen. "Minun täytyy tavata Klaara. Täytyy vaikka se
maksaisi henkeni." Sen sanottua nuorukainen pani pienen paperiliuskan
polvellensa ja kirjoitettuaan lyijykynällä muutamia riviä, jätti sen
kolmikolkkaiseksi käärittynä pojalle, annettavaksi Klaaralle. "Muista,"
vakuutti nuorukainen, "että jätät tämän paperin Klaaralle paikalla, kun
vihkiminen on päättynyt."
Nuorukainen nousi sen jälkeen taasen rattaille ja meni menojaan,
niinkuin oli tullutkin. Heti olivat he näkymättömissä. Äänetöinnä istui
nuorukainen kärryissä nojaten päänsä vasten oikeaa kättänsä ikäänkuin
lapsi, joka vaivoistaan väsyneenä istuvillaan nukkuu.
Hevoset juoksivat kovaa vauhtia.
"Minne asti ajetaan? Hevosten pitäisi saada ruokaa", kysäsi vihdoin
kyytimies.
"Missä asti jo ollaan?"
"Puolamäen rinteellä".
"Anna hevoisten seisahtua, laske minut tähän ja aja tästä vähän matkan
päässä olevaan torppaan, jossa saat syöttää hevoisia, ja odota siellä
tuloani! Jos joku kysyisi: minne menet, niin vastaa 'Oinolaan'. Ja jos
tiedusteleisivat, miksi hevoset ovat märkänä ja ketä olet kyydinnyt,
niin sano, että kuljetat erästä kirjettä Oinolan herralle. Ymmärrätkö?"
"Ymmärrän," kuului kyytimiehen kuiva vastaus.
"Hyvä! Te'e niinkuin olen käskenyt!"
Jättäkäämme nuorukainen hetkiseksi aikaa Puolamäen rinteelle ja
palatkaamme päätaloon tietääksemme, mitä siellä tapahtuu ja
seuratkaamme Klaaran toimia.