Illan rusko kajastelee Mäenpään tuvan ikkunasta vastakkaiselle
seinälle, väreilee astiakaapilla ja siirtyy siitä nurkkaukseen, jossa
vanha könniläinen mittaa verkalleen aikaa.
Juho istuu ääneti pöydän päässä. Hän on äsken saanut sanoman,
että Tuomas on kaatunut. Sanan on lähettänyt vanha rovasti, jolle
ilmoitus on tullut. Kirje on vielä Juhon kädessä. Loppuun oli vanha
rovasti liittänyt osanottonsa ja valittelunsa. Viimeisenä oli pari
raamatunlausetta:
»Kiitetty olkoon Herra, joka panee kuorman meidän päällemme, mutta
auttaa myöskin meitä.