Se ei tapahtunut tänä vuonna, vaan jonakin edellisenä. Semmoisena
vuotena, kun kykeni peltoja kyntämään huhtikuun lopulla. Silloin se
tapahtui eräässä pitäjässä, jonka nimeä on vaarallinen mainita näinä
ahtaina aikoina, kun ihmiset ovat kauhean riitaisia, ja asianajajia on
yhtä paljon kuin voimassa olevia asetuksiakin. Papin nimeä on myös
vaarallinen mainita, mutta Matti Mönkkönen ei kaihdi rehellistä
nimeään, jonka siis saatan huoleti ilmaista.
Matti Mönkkösen pelto ulottui maantiehen asti. Vähän matkan päässä
siitä oli kappalaisen pappila. Kappalainen oli päässyt toiseen pitäjään
kirkkoherraksi ja oli ajellut jättämässä hyvästiä entisille
uskollisille sanankuulijoilleen. Nyt hän ajoi kotiinsa maantietä
myöten. Mönkkönenkin joutui samassa vakonsa päähän, ja pappi pysähtyi
häntä puhuttelemaan.
"Jumalan rauha, isäntä Mönkkönen!"
"Antakoon!"
"Meillä on nyt kaunis ilma, jumalalta."
"On!"
"Kun maamieskin ottaa ajasta vaarin, niin jumala maan kasvulle
siunauksen antaa."
"Sietäähän tässä leivän jatkoa puuhata, että haju housuissa pysyisi."
"Jokahisella on omat toimensa ja puuhansa. Minäkin, niinkuin isäntä
Mönkkönen tietää, olen saanut oman seurakunnan ja tulen täältä nyt
muuttamaan poijes, jumalan avulla."
"Hyvin se ilahuttaa minua ja monta muuta täällä, että pastori olette
saanut oman pitäjän. -- Onnea vaan!"
"Mutta kuulkaattenpas, isäntä Mönkkönen! Yhtä minä Teiltä pyydän: ei
mitään läksiäisiä eikä kalaasia, ei mitään lahjotuksia! Se on vaan
kulutusta köyhälle seurakunnalle, enkä minä ole niitäkään ansainnut,
kaikki tulee ylhäältä. Jos minun sanani täällä ovat mitämaks jollekulle
olleet rakennukseksi, niin se on minulle suurin kunnia ja kiitos, mutta
se ei ole ollut minun omassa voimassani."
"Olkaa huoletta, pastori! Ei suinkaan taida tulla mitään läksiäisiä
eikä kunnialahjoja, ei ainakaan minun toimestani. -- No, ruuna, jopa
tässä on levätty! Täytyy kunkin pitää huoli työstään. -- Hyvästi vaan,
pastori! Varsin hauskaa, että pääsette toiseen pitäjään!"
Matti Mönkkönen käänsi hevosensa ja alotti uuden vaon; pastori jatkoi
matkaansa pappilaan päin. Edellinen myhäili partaansa ja maiskutteli
suutaan hevoselle. Pastori ajatteli uskollista laumaansa, joka hänen
nyt täytyi jättää, jumalan tahdosta.