Albert Edelfeltiltä.
Helsingissä 15 p. tammik. 94.
Hyvä veli!
Vihdoinkin toivotan sinulle ja vaimollesi onnellista uutta
vuotta. Olen jättänyt kirjoittamisen niin myöhäseen, koska
tahdoin voida ilmottaa sinulle, että taulu on 3/4:ksi valmis. Sen
minä nyt voinkin. Ainoastaan enkelit ovat jälellä, ja ne olen
maalannut eri kartongille, niin että ne ovat vain jäljennettävät
kankaalle. Vaikka minua on paljon häirinnyt appi-isäni kuolema,
vaimoni sairaus sekä viimeksi influenssanpuuska, josta en
vielä ole päässyt, on työ edistynyt reippaasti. Joulukuun 1
p. aloin maalata suurelle kankaalle: 5 metriä korkea, 2,20
leveä, luultavasti suurin taulu, mikä Suomessa on maalattu.
Sommittelu on osaksi parantunut, niin esim. on se paimen, joka
nähdään selänpuolelta, muutettu enemmän keskelle. Olen saanut
hyviä malleja. Tosin ne ovat puhtaasti suomalaisia, mutta ne
viehättävät sentään muutenkin kuin etnografisina tyyppeinä. Puvut
ovat ylen yksinkertaisia. Stigell, joka joku päivä sitten oli
luonani, sanoi: "Olet saanut siihen jotain hienoa firenzeläistä"
-- ja se ilahdutti minua paljon. Väri on freskontapainen ja
vaalea. Vuorion kanssa, joka on luvannut suorittaa vernissauksen,
olen sopinut, että hän käyttää himmeää ja samalla kestävää
vahavernissaa. Madonnan tyyppi on jotenkin sama kuin pienessä,
Parisissa tekemässäni luonnoksessa. -- Kolme enkeliä tulee
pitämään lausenauhaa, jossa luetaan:
Gloria in altissimis Deo, pax in terra hominibus,
bona voluntatis.
Tischendorfin painoksen mukaan Hieronymuksen käännöstä.
Kreikkalaisessa tekstissä kuuluu lause:
Doza en ufisiois Theo, kai epi gaes eirinae
en anthropois eudoxia. --
niinkuin näet ovat nämä tekstit vähän erilaisia, mutta olen
huomannut eroavaisuuksia kaikissa painoksissa. Ruotsalaiset
eroavat paljon toisistaan. Vanhoissa on "en god vilje", toisissa
"Guds välbehag", viimeisissä "åt menniskorna välbehag". --
Välimerkintä alkutekstissä on niinkuin ylempänä, s.o. ainoastaan
yksi pilkku lauseenosan jälkeen: kunnia olkoon Jumalalle
korkeudessa. -- No, tämä on vähäpätöistä ja voidaan vielä viime
minuutissa kirjoittaa niinkuin parhaana pidät -- pääasia on että
nuottikäärön sijaan on pantu tämä lausenauha raamatunsanoineen.
Enkelitkin saavat valonsa Kristuslapsesta. Itse tauluun olen
onnistunut saamaan enemmän yliluonnollista valoa kuin yhteenkään
luonnokseen.
Huolimatta rukoilevista kirjeistäni en ole arkkitehti
Lindegreniltä onnistunut saamaan uutta ehdotusta kehykseksi
enkä myöskään vanhoja piirustuksia. -- Sentähden teen minä itse
piirustuksen kehystä varten, käyttäen esikuvana firenzeläisiä
valokuvia. Tikkanen on ollut ystävällinen ja etsinyt minulle
sopivia aineksia, ja Gripenberg on luvannut oikaista mahdollisia
rakenne-virheitä. Nikkari Galetzki on luvannut tehdä kehyksen
tammesta, pannen kultausta sisimmälle. Olisiko Sinusta
täyskultaus parempi? Kun kehys tulee tämännäköiseksi, ovat
kulmat A. B. maalattavat. En ole vielä selvillä siitä mitä sinne
on maalattava. Tikkanen väitti olevan tyylinmukaisinta tehdä
2 profeettaa lausenauhoineen, Esaias ja Hesekiel, ne lauseet
nauhoissa, jotka ennustavat taulun ainetta. Taulu on valmis 3
viikon päästä, Jumalan avulla. Olen saanut maalata sen yliopiston
piirustussalin _uudessa_ huoneistossa, Elisabetinkatu 27, suurin
atelieri kaupungissa -- juuri niin korkea, että taulu mahtuu
sinne. Sekä Estlander että Ahlstedt ovat olleet hyvin avuliaita.
Ei kukaan muu maalaaja kuin Ahlstedt ole nähnyt taulua, Järnefelt
on kyllä pyytänyt saada tulla katsomaan sitä, mutta en tahdo
näyttää teostani hänelle ennenkuin enkelit, jotka muodostavat
niin tärkeän osan sommitelmaa, ovat maalatut. -- Tämä suuri taulu
on paljon viehättänyt minua, ja minä olen varma, että olen siitä
paljon oppinut. Se on ollut minulle suureksi hyödyksi tuleviin
yliopistomaalauksiini nähden ja on herättänyt minussa suurta
mielenkiintoa uskonnolliseen maalaukseen.
Ulkonaisesta maailmasta en tiedä kertoa mitään -- en näe ketään
paitsi Söderhjelmiä (hän oli täällä eilen) ja Otto Schaumania,
ukko parkaa, jonka luona käyn silloin tällöin.
Gallén, jota en ole nähnyt moneen aikaan, maalaa hyvin
kummallista taulua, symbolistista, luonnollisesti. Kajanus --
saarnaa Merikannolle, Sibeliukselle ja Gallénille. -- -- -- Hän
on näyttänyt minulle taulun, ja minä neuvoin häntä maalaamaan
sen uudestaan. -- -- -- En minä täysin ymmärrä tätä symbolismia,
mutta vika on kai _minussa_. Eivät Botticelli, Fr[ancesco]
Francia eikä Mantegna tarvinneet semmoisia keinoja saadakseen
esiin mystillisen ja runollisen tunnelman. Omituisinta on että
kaikki kuvatut ovat ihastuneita aatteeseen, joka heistä on
käänteentekevä. Järnefelt pysyttäytyy jotenkin skeptillisenä,
mutta maalaa siitä huolimatta itsekin symbolistista taulua. Arvid
J[ärnefeltin] tapaan silloin tällöin täällä Kaivopuistossa. Hän
tulee yhä enemmän tolstoilaiseksi, ja meidän kesken on ollut
pitkiä keskusteluja hänen mielipiteittensä toimeenpanemisen
mahdollisuudesta. Vastaiseksi hän tekee työtä erään sepän luona.
Juhani Ahon Papin rouvalla on ollut suuri menestys kaikkien
luona, jotka todella välittävät kirjallisuuden taiteellisesta
puolesta. Minä olen aivan ihastunut siihen.
Minulle on hyvin hauskaa, että tauluillani on ollut menestys
Berlinissä ja että pesijättäreni on siellä myyty. Kritikit, jotka
lähetit B. O. S[chaumanille], ja kaikki ne leikkelyt sanomista,
jotka Schulte on minulle lähettänyt, ovat niin kiittäviä, että
todella uskallan luottaa yleiseen tunnustukseen. Hyvästi ja
enemmän vastedes. Toivon että olet tyytyväinen työhösi ja ettette
ole kärsineet liiaksi pakkasesta, joka, Parisissa ainakin,
näyttää olleen siperialainen. Täällä on suvi-ilma, kosteaa,
sumuista ja pimeää. Esitä kunnioitukseni rouvallesi ja kirjoita
pari sanaa vanhalle ystävällesi
Albert Edelfeltille.
Parisissa 5 p. kesäk. 1894.
Vanha ystävä,
Kun saat tämän, on alttaritaulu, niinkuin toivon, jo asetettu
paikalleen Vaasan kirkossa. Vuorio on sanonut äidilleni, että hän
tämän kuun 2 p. aikoi matkustaa sinne taulun ja kehyksen kanssa.
-- Tämä kehys on tehty minun luonnokseni mukaan, jonka arkkitehti
Lindegren Tukholmassa on täydentänyt ja jota varten Ahrenberg on
tehnyt detaljipiirustuksia.
Olen varma siitä, että taulu on tekevä paremman vaikutuksen
kirkossa, oikeassa paikassaan, kuin missään muualla. Värit ja
sommitelma ovat kokonaan lasketut paikkaa varten.
Jos tapaat Vuorion, niin puhu hänen kanssaan vahavernissauksesta.
Jos hän luulee, että _toinen_ voi suorittaa sen, niin olisi ehkä
syytä lykätä se siksi kun itse olen nähnyt taulun ja tehnyt
(jota kuitenkin oletan tarpeettomaksi) jonkun korjauksen. Jos
sitävastoin hän yksin voi suorittaa vernissauksen, niin kysy
häneltä, enkö minä voisi sekoittaen _vahaa_ väriin jälestäpäin
tehdä mahdolliset, kevyet korjaukset.
Helsingissä taulu herätti mieltymystä. Tukholmassa teki
Kansallismuseo ja Taideakatemian praeses, parooni Nordenfalk,
monta yritystä saadaksensa minua panemaan taulun näytteille
siellä. Minä kielsin kuitenkin -- osaksi senvuoksi etten voinut
itse olla saapuvilla ylösasettamisessa, osaksi sentähden
että mielelläni samaan aikaan olisin tahtonut näytellä sitä
Kööpenhaminassa, eikä siellä ollut tällä hetkellä sopivaa
huoneistoa.
Kehys, tehty tammesta ja varustettu goottilaistyylisillä
kultauksilla, niin yksinkertainen kuin mahdollista, on maksanut
yli 1000 markkaa. -- Nähtyäni näyttelyt täällä ja mahdollisesti
Antverpenissä, palaan Lyybekistä taikka Kööpenhaminasta suoraan
Suomeen, jossa lienen noin 15--20 p. Jos mahdollista on, tulen
Vaasaan laulujuhlaan 18 p. -- -- -- On minulle ollut suuri
suru, etten ole saanut näytellä taulua täällä Champ de Mars
[salongissa] -- mutta onhan se mahdotonta, kun näyttely täällä
kestää aina 30 p:ään kesäk.
Koko kevään (huhti- ja toukokuun) olen tehnyt työtä maalaten
kreivitär Moltken onnetonta muotokuvaa. Kaikki ovat siihen
tyytyväisiä paitsi hänen miehensä, joka vielä kaipaa siinä
jotakin sielullista ("af det sjaelelige"). Hän ei vielä pidä sitä
valmiina ja minun täytyy matkustaa sinne _jos_ kerta syksyllä.
Muotokuvaajan (varsinkin ympäri matkustavan) leipä on kovaa
leipää, usko pois vaan.
Sitä vastoin olen iloisin mielin ja menestyksellisesti kymmenessä
päivässä toukokuulla tehnyt pastellimuotokuvan Tanskan
prinsessasta Mariesta, syntyään Orleansin prinsessa. Hän on
henkevä, taiteilija joka säikeessä, hyvä ja kiltti, ja olematta
kaunis on hänellä ihmeellinen, ylhäinen sulous. Aion panna tämän
muotokuvan ensi vuoden salonkiin. Toivoakseni tapaamme toisemme
pian. Jos sinä nyt jo olet Vaasassa, pyydän että hyväntahtoisesti
puhut taideyhdistyksen asiamiehen kanssa, että hän ottaa
tullista ja asettaa seinälle Parasken ja 2 akvarellia, jotka
Schulte pyynnöstäni on lähettänyt suoraan Vaasaan. Hyvä olisi,
jos voisit näille tauluille hankkia hyviä paikkoja näyttelyssä.
Jos akvarellein valkoiset kehykset ovat kovin pahoin pidellyt,
voitaisiin ne maalata himmeällä valkoisella värillä. En tiedä
kuka asiamies on, muuten kirjoittaisin hänelle. Pyydän Sinua
esittämään kunnioittavat tervehdykseni vaimollesi ja anopillesi
ja olen edelleen vanha, harras
Albert Edelfeltisi.
Täydentääkseni sen alttaritaulun syntyhistorian, jonka nämä
taiteilijan kirjeet sisältävät, tahdon siihen liittää otteen eräästä
omasta kirjeestäni B. O. Schaumanille, jossa aikoinaan kerroin taulun
vaikutuksesta, kun se oli paikalleen asetettu Vaasan kirkkoon.
"Taulu asetettiin paikalleen laulujuhlan lähinnä edellisinä
päivinä, ja oli se ensi kerran seurakunnan nähtävänä
lauantaina 16 p. kesäk., kun rippikoulunuoriso meni Herran
ehtoolliselle, ja 17 p., kun oli tavallinen Jumalanpalvelus
ja rippi. Itse juhlapäivinä -- maanantaista torstaihin --
oli oratoriokonserttien tähden kuoriin rakennettu lava, ja
se esti yleisön näkemästä taulun alempaa osaa. Kun laulajat
seisoivat lavalla, näkyi heidän päittensä yltä tuskin muuta kuin
enkelikuoro. Tämä ikävä seikka aiheutti, että vieraitten suuri
joukko ei saanut mitään tyydyttävää käsitystä maalauksesta.
Siitä huolimatta on merkillisenä tapauksena mainittava, että
etevin alttaritaulu, minkä suomalainen taiteilija on maalannut,
vihittiin sarjalla kirkkokonsertteja, jotka kokonaisuudessaan
myöskin voittavat kaikki mitä ennen on meillä siihen suuntaan
aikaansaatu.
Näin taulun sekä sunnuntaina että perjantaina aamupäivällä,
semmoisena kuin se nykyään aina näyttäytyy vaasalaisille.
Ensimäkien seikka, jonka huomasin, oli oivallinen sopusointu
maalauksen värityksen, yksinkertaisen mutta tyylikkään
goottilaisen tammisen kehyksen sekä kirkonseinien värien,
keltaisenruskean ja sinisen, välillä. Taiteilijan aikaisempi
käynti Vaasassa selittää, kuinka hän on osannut niin hyvin laskea
taulun värivaikutuksen paikan mukaan. Huolimatta epäedullisesta
molemminpuolisesta sivuvalaistuksesta on siis taulun vaikutus
hyvä, ja sen näkee selvästi kirkon etäisimmistä osista. Tähän
nähden on sekin eduksi, että tammisen kehyksen luonnonväri on
himmennetty tummemmalla vernissalla.
Mitä muuten maalaukseen tulee, en voi muuta kuin asettaa sen
hyvin korkealle taideteoksena. Herkkä aisti ja kunnioittava
hienotunteisuus, jolla taiteilija on osannut uudenaikaisesti
käsitellä muistoperäistä ainetta, on erittäin suuri. Siihen
nähden huomattakoon hengellistetty 'realismi' sekä madonnan että
paimenten hahmoissa. Ne ovat pohjoismaisia, jopa suomalaisia
tyyppejä, mutta ilman mitään uhmaavaa. Marian hiljainen sulous
ja paimenten innostunut hartaus on todellista laatua ja kohottaa
tyypillisen jokapäiväistä ja etnografista siksi korkeammalle,
että ainoastaan kriitillinen tarkastus huomaa alkuperän.
Härkä ja aasi tallissa ovat poistetut, sillä tuo ikivanha,
naiivi sommitelman piirre olisi häirinnyt hengellistetympää
käsitystapaa. Sitä vastoin taiteilija on säilyttänyt
yliluonnolliset piirteet, lapsesta lähtevän valaistuksen ja
enkelikuoron. Edellinen on hyvin onnistunut, lempeä valo kun
leviää etualan hahmojen yli, ilman että siinä enemmän kuin
muussakaan huomattaisiin tahallista tehovaikutusta. Enkeleistä
on muistutettu, että ne ovat liian suuria verrattuina muihin
henkilökuviin. Minua se ei ole häirinnyt. Päinvastoin tuntuu
minusta keskiaikainen motiivi -- laulavat enkelit lausenauhoineen
-- oleellisesti enentävän kohtauksen naiivia, raamatullista
tunnelmaa. Oikein arvostellakseen miten hieno ja hengellistetty
Edelfeltin käsitys tässäkin kohden on, verrattakoon hänen
tauluansa Correggion maailmankuuluun 'Pyhään yöhön'.
Jälkimäisessä tulvii aistillinen kauneus. Katso esim. enkeliä,
joka kääntää katsojaan päin pyöreät reitensä ja vielä muutakin
ja vertaa häntä kalpeihin, hurskaisiin, melkein askeettisiin
enkeleihin Vaasan alttaritaulussa. Ei tarvitse lisäksi tarkastaa
tunnetyhjää, jättiläismäistä paimenhahmoa taikka Marian
upeaa kauneutta Correggion taulussa, tunnustaakseen, että
Edelfeltin maalaus on edellistä melkoisesti korkeammalla ainakin
_hartauskuvana_. Ja sen luen taiteilijallemme ansioksi, sillä hän
on, sentähden loukkaamatta taiteellista omaatuntoaan, tahtonut
maalata ja todella maalannut taulunsa kirkkoa ja uskovaista
seurakuntaa eikä näyttely-yleisöä varten."
Edelfelt itse ei tullut laulujuhlaan, eikä hän tietääkseni koskaan
nähnyt tätä merkkiteostaan sen oikeassa ympäristössä. --
Päätän tähän kirjoitukseni taiteilijavainajasta ja ystävästä. Aikani
ei tällä kertaa myönnä jatkamista, ja tärkeimmät muistelmani olen
kumminkin esittänyt. -- Jonakin hyvästijättönä lisään vain seuraavan
piirteen. Eräänä iltana 1900 tai 1901 istui pieni taiteilijaseura
ja minä, ainoa ei-taiteilija, "Pirtissä" Vaasanpankin talossa.
Keskusteltiin tuosta silloin julkisestikin käsitellystä kysymyksestä
Suomen kansan muuttamisesta pois onnellisempaan maahan, missä se
saisi vapaasti elää ja kehittyä. Minusta oli ajatus kerrassaan
mahdoton toteuttaa enkä sentähden monellakaan sanalla ottanut
osaa väittelyyn. Kumminkin minä, muistellen Edelfeltin läheistä
suhdetta Ranskaan ja Ruotsiin, kysyin häneltä: "Jos olot todella
muodostuisivat semmoisiksi, että lähteminen kävisi välttämättömäksi,
mihin maahan sinä silloin mieluimmin asettuisit?" -- "Mihinkä minä
muuttaisin? en mihinkään, en koskaan, tänne minä kuulun ja tänne minä
jään!" Näin vastatessaan hänen silmissään välähti kirkas tuli, ja
koko turhanpäiväinen keskustelu päättyi siihen.