Albert Edelfeltiltäsi.
Lupauksensa mukaan Edelfelt sitte kävikin Vaasassa. Hän tahtoi näet
nähdä kirkon ja minkälaiseen valoon alttaritaulu oli asetettava, ja
teki väriluonnoksen itse paikalla, jotta hän osaisi oikein virittää
maalauksen väriasteikon. Samalla sovittiin myöskin lopullisesti
aiheesta. Niinikään otti Edelfelt itse toimittaakseen taululle
kehyksen, joka mainittakoon sentähden että siitä paljon puhutaan
kirjeissä.
Parisi 5 p. kesäk. 1893.
Torstaina toukokuun 25 p. lähetettiin Bon Marché'sta kankaat,
jotka olin ottanut valitakseni sinulle.[42] Koko siitä suuresta
paljoudesta kuoseja, jotka näin, olivat nämä kauneimmat ja
tyylikkäimmät. Tosin oli huokeampiakin kretonneja, mutta värit
ja kuosit olivat paljon huonompia. Kaikki yhteensä maksaa 118
fr. 25 cent. niinkuin myötäseuraava lasku osottaa. Omin luvin
panin kääryyn myöskin pienen harmaan puvun pojalleni, ja pyydän
sinua hyväntahtoisesti maksamaan etukäteen tullin, joka ei voi
olla erittäin korkea. Kirjeesi mukaan 30 p:ltä maalisk. olen
ottanut 20 metriä raitaista, viheriään vivahtavaa kangasta, 25
samankuosista, mutta punertavaa, uutimiksi, sekä 20 varalle. Olen
harvoin nähnyt kauniimpia ja tyylikkäämpiä kretonneja kuin nämät,
ja toivon että olet niihin tyytyväinen.
Tahdon lyhyin piirtein kuvata omituisen Parisissaoloni tällä
kertaa. Saavuttuani 15 p. maalisk. alan kohta tehdä harjotelmia
alttaritauluun, malli joka päivä -- teen 2 suurta harjotelmaa
madonnaa varten -- 25 p. valittu jurymieheksi Marskentän
[näyttelyä varten] -- menetän sen johdosta aikaa ja saan
ikävyyksiä-- häiriinnyn työssäni. Piirustan alttaritaulun
äärettömän suurelle kartongille -- sairastun influenssaan 10 p.
huhtik. -- sairas ja mahdoton työhön koko huhtikuun -- ryhdyn
jälleen työhön toukokuun alussa, sitte kun lääkäri oli tuominnut
minut täydelliseen toimettomuuteen ja vegeteeraavaan elämään
maalle 5:ksi päiväksi. Vernissagepäivä 9 p. toukok. Sparre
tulee 13 p. Münchenistä, asettuu asumaan atelieriini. Sairastuu
kovasti keuhkokuumeeseen (lungkongestion) 14 p. Hoidan häntä
viikon päivät täällä kotona, vien hänet sitte, lääkärin neuvosta,
sairaalaan, jossa hän oleskelee 10 päivää -- kuljetan hänet 1 p.
kesäk. maalle, erään ystäväni luokse -- ja toivon, että hän nyt
toipuu lopullisesti.
Sinä näet etten ole _voinut_ maalata alttaritaulua, niinkuin
olisin tahtonut. Olen kuitenkin tehnyt huolellisia harjotelmia
kaikkiin kuviin ja toivon, että itse maalaaminen sen kautta on
tuleva helpoksi. Kehys on tuottanut minulle paljo huolta. Olen
kääntynyt 2 arkkitehdin puoleen, mutta _en_ ole tyytyväinen
heidän työhönsä. Asia on niin, että 5,5 metrin korkuinen
goottilainen kehys on jotain mieletöntä, samoin kuin _iso_
taulu goottilaisessa kirkossa on jotain mieletöntä -- sillä
suurin, puhtaasti goottilainen maalaus, jonka olen nähnyt, on
"das Dombild" Kölnissä, jossa henkilöt eivät ole luonnollista
kokoa. Ajattele Van Eyckiä, aina pieniä tauluja! ajattele
Memlingiä! Olen sentähden miettinyt, että _en_ teetä kehystä,
joka on varustettu huipuilla ja kukkakoristeilla (sitä vähemmän
kuin työn täytyy olla _erinomaista_, ettei se olisi kömpelöä),
juuri sentähden että tämä muoto tavataan [ainoastaan] vähemmässä
mitassa taikka kivessä. Sitä vastoin olen jäljentänyt useita
_pyörö_kaarisia, mutta kuitenkin goottilaisia kehyksiä Cluny'stä
[museosta], ja mietin antaa piirustaa nämä suureen kokoon.
Memlingin pyhäinjäännöslippaassa Brüggessä nähdään sivuseinissä
puhtaita puolipyöröjä ja olen hämmästyksellä huomannut
senaikaisissa italialaisissa ja flamilaisissa kehyksissä
runsaasti _puhtaita puolipyörökaaria_, joita solakat goottilaiset
pylväät kannattavat. Suippokaarta on näet mahdoton päättää
ylhäälläpäin ilman kukkakoristeita ja niitä on hirmuisen vaikea
saada _hyvin_ tehdyiksi suuressa mitassa. Tiedät paremmin kuin
minä, että kaikki taikka miltei kaikki goottilaiset taulut
olivat kolmijakoisia [triptykoita] ja alttarikaapintapaisia.
Ei Louvressa eikä Clunyssä eikä täkäläisissä vanhoissa
goottilaisissa kirkoissa ole ainoatakaan _isoa_ goottilaista
kehystä. Champs Elysées salongissa on Roybet'lla äärettömän
iso taulu: Kaarle rohkea toimeenpanemassa verilöylyä eräässä
kirkossa. Kehys on goottilainen fialeilla [koruhuipulla]
varustettu, ja juuri se, miten kallis ja hyvätekoinen se liekään,
on paremmin kuin mikään muu osottanut minulle, että koko tämä
koristus terävine kulmineen, kukka- ja kiekurakoristeineen
suuressa määrässä häiritsee maalausta.
Eräs arkkitehti, Bastien Lepage, maalaajan veli, oli myöskin sitä
mieltä, että kaksi suippokaarta (akkunan ja taulun sen alla) ei
tekisi hyvää vaikutusta. Olen itse tehnyt ehdotuksen, jossa on
suippokaari sisällä, mutta suorakulmainen kehys yläpuolella.
Tukholmassa ja Kööpenhaminassa aion edelleen pyytää neuvoa
arkkitehdeiltä. _Kaikki_ yhdestä suusta sanovat, että akkuna
takana on _peitettävä_. Useimmat ystäväni pitävät luonnoksista ja
harjotelmista. -- Kumminkin huomaan nyt, kuinka vaikea on tehdä
jotain niin suurta. Itse aineellinen työ vie paljon enemmän aikaa
kuin olen arvioinut. Kun kerran on kysymys semmoisista suhteista,
tulee kaikki suunnattomaksi -- värin paljous -- jopa kangas
maksaa jo 200 frcs. Lähtien määrätystä leveydestä 2,27 on korkeus
laskettava vähintään 5 metriksi.
Olen tekevä kaikki niin hyvin kuin voin ja suoritan taulun
kotona Suomessa, jonne matkustan Kööpenhaminan ja Tukholman
kautta. Viimemainitussa kaupungissa on minulla onneton Rydbergin
muotokuva viimeisteltävänä. Minua värisyttää kun sitä ajattelen.
Pää, joka ei herätä mielenkiintoa, maalattu ilman innostusta,
ja tämä surkeus on ikuisina aikoina riippuva museon seinällä
kertomassa ihmisille, kuinka kehno minä _saatoin_ maalaajana
olla. Porilaisilla on niinkuin näet ollut suuri menestys
Ruotsissa. Olen siellä pyytänyt taulusta 2,500 kruunua. Jollen
saa sitä hintaa, on maalaus sinun omasi, sopimuksen mukaan, ja
kaupanpäälliseksi saat vielä Blanchin teettämän kauniin kehyksen.
Jonkun päivän päästä matkustan Berliniin (yhdeksi päiväksi
nähdäkseni näyttelyn) ja sitte Kööpenhaminaan. En voi vielä sanoa
milloin tulen kotia.
Toivotan sinulle iloista ja kaunista kesää uudessa Tusculumissasi
ja esitä kunnioittavat tervehdykseni vaimollesi ja anopillesi.
Hyvästi ja voi hyvin. Jos tahdot kirjoittaa sanan, niin on
osotteeni _Pietro Krohn_, Marstrandsvej 4, Rosenvaenget,
Kjöbenhavn.
Vanha ystäväsi
Albert Edelfelt.
Porvoo, Haikko 24 p. elok. 93.
Veli Aspelin.
On hauskaa kuulla, että "Porilaisten marssi" vahingoittumatta
on saapunut sinulle. Raha-asialla ei ole kiirettä. Tee niinkuin
sinulle on paras ja mukavin. Olen iloinen että taulu jää sinun
luoksesi ja Suomeen.
Norjassa en ole tehnyt erittäin paljon. Muutamia
tunturiakvarelleja ja yhden nuoren, vaaleaverisen
Gudbrandinlaakson tytön (Harald Kaunotukan jälkeläinen, selitti
hän itse) -- taulu, jonka luullakseni nimitän Solvejgiksi. Siinä
kaikki. Menee aina aikaa, ennenkuin oikein perehtyy kokonaan
vieraisiin oloihin.
Täällä on minulla tekeillä kartongi alttaritaulua varten. Saat
nähdä sen Helsingissä. -- Minä käännyin arkkitehti A. Lindegrenin
puoleen Tukholmassa -- (saman, joka on niin oivallisesti
uudistanut Upsalan tuomiokirkon sisäpuolelta) -- kehysasiassa.
Hän otti piirustuksen ja valokuvan, teki joitakuita kyhäelmiä
-- mutta kun hän oli matkoilla nyt toisen kerran käydessäni
Tukholmassa, niin en saanut tietää, kuinka kauas työ oli
edistynyt. -- Hänen mielestään oli koko akkuna peitettävä, ei
kankaalla vaan lautaseinällä, joka muodostaisi jonkunlaisen
alustan taululle. Hän sanoi, että semmoinen lautaseinä oli aivan
välttämätön yksistään käytännöllisistä syistä, sillä muuten
aurinko 10 vuoden kuluessa polttaisi yläpuolen kangasta hajalle.
Hän ajatteli, että kehys voisi osaksi olla maalattu, niin
että taulun yläpuoli, enkelit, voitaisiin maalata tyylitellen
yläpuolelle hienoa goottilaista holvia. -- Niin, se oli vain
yksi aate niistä monista, jotka hänellä oli. Mutta akkuna _on_
peitettävä, se oli hänen a ja o:nsa. Toivon pian saavani hänen
piirustuksensa.
Pietro Krohnille osottamasi kirjeen olen aivan oikein saanut --
kiitos siitä. Hän kirjoitti minulle nykyisin Münchenistä, että
hän sattumalta oli Saksassa tavannut tanskalaisen meriupseerin,
joka sanoi olevansa malli erääseen Takasen tekemään lapsen
rintakuvaan -- tiedätkö mitään siitä?[43]
Vaikka viivyn täällä maalla niin kauan kuin suinkin voin,
käyn luultavasti Helsingissä jonakin päivänä syyskuulla ja
toivon silloin tapaavani sinut. Minä asun yhä huvilassa 12 B,
Kaivopuistossa, ja olemme siis yhä edelleen naapureja.