Appivanhempani, Gabriel ja Amanda Revell, halusivat Vaasan kaupungin
kirkkoon lahjottaa alttaritaulun, ja heidän puolestaan ryhdyin
minä 1890--91 keskusteluihin Edelfeltin kanssa. Hän oli kyllä
viehättynyt semmoisesta tehtävästä, mutta ennenkuin ratkaiseva
päätös syntyi, meni kuitenkin aikaa. Helsingissä tuumattiin
alttaritaulun tilaamista uuteen kirkkoon, ja toimeenpantiin sitä
varten kilpailukin. Jos taulu olisi tilattu Edelfeltiltä, niinkuin
yhteen aikaan luultavalta näytti, niin hänen olisi täytynyt lykätä
Vaasan taulu tuonnemmaksi; vasta kun selvisi, että aie Helsingissä
oli raukeava tyhjiin, taiteilija tarjosi Vaasan kirkkoa varten
useita eriaiheisia luonnoksia. Jouluaamu eli paimenten kumarrus,
Jesus Getsemaneessa, Jesus kantaa ristiänsä ja Ylösnousemus, joista
ensinmainittu katsottiin muita otollisemmaksi.[41] Ennenkuin Edelfelt
oli työhön käsiksi käynyt, kuoli kuitenkin appi-isäni. -- Kuinka asia
sitten kehittyi, näkyy seuraavista taiteilijan kirjeistä minulle.
Otan ne tähän, koska ne sisältävät kaikenlaista mieltäkiinnittävää
ja erittäinkin näyttävät, kuinka erinomaisen tunnollinen Edelfelt
työssään oli.
Hanko 27 p. heinäk. 92.
Veli Eliel Aspelin.
Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi ja tarkotuksesta toteuttaa
suunnitelma alttaritauluun nähden, vaikka appi-isäsi on
kuollut. En ollut lukenut kuolemantapauksesta, sillä olen vain
poikkeukselta nähnyt suomalaisia sanomalehtiä kolmikuukautisen
ulkomaallaoloni aikana.
Palasin kotimaahan viime sunnuntaina, ja minun täytyy viipyä
täällä Hangossa muutamia päiviä, osaksi nähdäkseni vaimoani ja
lastani (vaimoni tulee luultavasti oleskelemaan täällä koko kesän
parannuksilla), osaksi lepuuttaakseni aivan liiaksi kiihtyneitä
hermojani. Rydbergin muotokuva oli nimittäin väsyttävimpiä mitä
olen yrittänyt, osaksi sentähden että malli on ylen vaikea
esittää semmoisena kuin hänet kuvittelee hänen teostensa
mukaan, osaksi senvuoksi että ilma oli niin kauhean synkkää ja
olin valinnut auringontehon à la Rembrandtin Faust. Sitäpaitsi
olin läpi vilustunut noina 14 päivänä Djurholmilla. Kumminkin
matkustan perjantaina Porvooseen tervehtiäkseni äitiäni, ja sen
jälkeen tulen Vaasaan muutamaksi päiväksi. En pyydä parempaa kuin
alottaa taulun, minkä aiheen valitsenkaan. Porvoosta kirjoitan
tai sähkötän Sinulle joku päivä ennen lähtöäni.
Rydberg kirjoittaa Kristuksesta ja Magdaleenasta ensi vuoden
Sveaan [kalenteriin]. Hän tahtoo sentähden kerätä kaikki
ainekset mitä saa, sekä [legendaa esittävän] runon että muita
keskiaikaisia runoja esim. Klaus Kurjesta [s.o. Elinan surma].
Hän lupasi sen ohella nyt taas alkaa tutkia Kalevalaa, jonka hän
muutoin tuntee aika hyvin Zach. Cajanderin ja Julius Krohnin
kautta, jonka jälkimäisen kanssa hän on ollut kirjeenvaihdossa.
Pyydän Sinua auttamaan minua lähettämässä V[iktor] R[ydbergille]
kirjoja ja aikakauskirjallisia kirjoituksia, jotka voivat olla
hänelle hyödyksi. Me tapaamme siis toisemme pian, toivon minä.
Tällä hetkellä olen aivan mahdoton, niin väsynyt kuin en pitkiin
aikoihin ole ollut ja kykenemätön perusteellisesti asettumaan
mihinkään uuteen aatesuuntaan. Olen tekevä uuden Getsemaneen,
niin myöskin ristiänsä kantavan Kristuksen. V[iktor] R[ydberg]
keskusteli melkein joka päivä minun kanssani näistä tulevista
tauluista. Hänestä oli ei ainoastaan hyvin mielenkiintoista, vaan
myöskin esimerkiksi soveltuvaa, että yksityiset henkilöt meidän
aikaan ajattelevat kirkkojen kaunistamista. Uhden uusi suunta oli
erityisesti hänen ajatuksissaan ja tämä uskonnollisen maalauksen
uudestasyntyminen näyttäytyi hänelle yhdeksi merkillisimmistä
ilmiöistä viimeisellä vuosikymmenellä, joka oli niin täynnä
elämää ja aatteita.