Mikään korvaus ei tule kysymykseen tästä vähäpätöisestä työstä.
Olen päinvastoin tyytyväinen että voin olla Sinulle avuksi. --
Kiitos kirjasta! Matkani on myöhästynyt muutamia päiviä. Tervehdi
vaimoasi ja au revoir.
Helsingissä lauantaina 20 p. marrask. 1886.
Harras
Albert Edelfeltisi.
V:n 1890 vaiheilla Edelfelt palaa historiallisiin aiheisiin ja ensin
uskonnollisiin. Tämän uuden kehitysjakson alulta on minulla pari
erittäin arvokasta taiteilijan teosta: harjotelma Mataleenan kuvaa
varten suuressa taulussa "Jesus ja Mataleena" sekä "Porilaisten
marssi".
Edellisen ostin suorastaan Edelfeltin atelierista täällä Helsingissä,
ja kertoi hän siitä seuraavaa. Viettäessään kesäänsä huvilassaan
Porvoon tienoilla hän oli malliksi saanut merimiehen morsiamen, jonka
sulhanen vähän ennen oli hukkunut. Joka kerta kun puheeksi tuli tämä
onnettomuus, tyttöparan silmät täyttyivät kyynelillä, ja Edelfelt
saattoi siten aivan luonnon mukaan maalata naisen, jonka sydän on
surusta pakahtua. Todellisuudessa onkin harjotelma välittömämmin
suoritettu ja vaikuttavampi kuin valmis Mataleenan kuva.
"Porilaisten marssin" synnystä taasen taiteilija jutteli, että hän
johtui siihen yhdessä niistä jättiläiskonserteista, joita Suomen
asevelvollisten pataljoonain yhdistetyt soittokunnat talvella
1892 toimeenpanivat. Kun eräässä konsertissa Palokunnan talolla
soitettiin Porilaisten marssia, voimalla joka ehdottomasti tulistutti
kuulijoita, taiteilija yht'äkkiä sisässään näki sen kuvan, jonka hän
sitte kohta jälestäpäin maalasi. Sommitelma on maalattu paperille,
ja nähtävästi oli Edelfeltin aikomus ensin tehdä vain harjotelma,
jonka hän sitten suorittaisi kankaalle; mutta teos näyttäytyikin niin
hyväksi, että olisi ollut ilmeinen vahinko ruveta sitä uudestaan
maalaamaan. Tosiaan maalaus onkin mestarin kaikkein etevimpiä, enkä
tiedä onko yksikään muu hänen suurempia teoksiaan niin välittömän
innostuksen leimaama.
Vielä on minulla tältä samalta ajalta eräs akvarelliharjotelma, joka
esittää nuoren tytön pään ja on tehty Vaasan kirkon alttaritaulun
neitsyt Marian kuvaa varten. Sen taiteilija minulle lahjoitti
"vanhan ystävyyden" osotteeksi jouluna 1896, ja kertoi hän
maalanneensa sen erään 15-, 16-vuotiaan tytön mukaan, joka kävi
suomalaista tyttökoulua ja jonka hienot, henkevät kasvonpiirteet
näyttivät hänestä sopivan Marialle. Että Edelfelt valitsi mallinsa
suomalaisesta koulusta, johtui siitä että hän tahtoi maalauksessaan
noudattaa moderneja perusohjeita eikä tavottaa mitään alkuperäisen
historiallista, joka tietenkin olisi vaatinut juutalaisia malleja.
Mutta tämä alttaritaulu vaatii näissä muistelmissa oman lukunsa,
sillä sen johdosta jouduin pitkälliseen kirjeenvaihtoon taiteilijan
kanssa.