Vuodenvaihe palauttaa aina mieleen onnettoman runoilijamme muiston,
joka vapautui elämän taakasta vuoden viimeisenä päivänä 1872.
Siitä on nyt vierinyt 34 vuotta. Tämä luku ei ole niitä tasaisia,
jotka tavallisesti antavat aihetta riemujuhliin ja muistelmien
esittämiseen, mutta kuitenkin tahdon kertoa muutamia piirteitä
Aleksis Kiven viime ajoista. Laatuaan ne ovat niin vähän riemullisia,
että niitä ei kannatakaan säästää riemuhetkeen, vaikka ne kenties
eivät sentään ole aivan arvottomia vainajan kokonaiskuvaan nähden.