Veli!
Kirjeesi sain 31 p. tammikuuta. Minä luin sen ilolla,
eikä kumma, kun me melkein vuoden olemme olleet erillään
ollenkaan kirjoittamatta toisillemme. Mutta enhän minä
olekaan tiennyt missä sinä olet ollut, ja hauskaa on oleva
kuulla matkakertomuksesi; minulla ei ole mitään kerrottavana
kokonaisesta vuodesta elämääni.
Niinkuin sinulle on ilmoitettu, asun minä todella Siuntiossa eikä
sen pitäisi olla tuntematonta tuttavilleni kaupungissa; sillä
joka kerta kun veljeni on käynyt siellä, on hän myöskin tavannut
Holmstenin. -- Osan kesää oleskelin saaristossa ja voin hyvin.
Muutoin olen terve ja reipas ja asun nyt paikassa, jonka nimi on
Qvarnby ja jonka omistaa tilanhaltija Wiens. Neljästä ruplasta
kuukaudessa on minulla kaikki tarpeeni. Selvää on siis, että minä
-- koska toimeentulo täällä on niin halpaa ja koska minä täällä
voin toimittaa mitä olisi tekeminen kaupungissakin, nimittäin
uudistaa (upparbeta) Kullervoa -- mieluummin oleskelen vielä
jonkun ajan maalla.
Olen vähän miettinyt mimmoinen nyt mahtaa olla asemasi valtiossa.
Kirjoitat kesällä oleskelleesi Orivedellä, mutta nyt olet
Skatalla.[8] Luultavasti on kuitenkin kaikki hyvin, tulee ainakin
hyväksi.
Sinä kirjoitat kirjeessäsi: "Jos jollakin tavoin olen loukannut
sinua, niin kaiketi annat sen anteeksi"; semmoisista lauseista,
sanotut enemmän pilalla kuin todella, luonnollisesti emme välitä;
sillä me olemme ystäviä, eikä mikään valta voi katkaista niitä
siteitä, jotka yhdistävät meitä. -- Mutta sinä sanot myös,
että rouva P. ajattelee samoin suhteestani häneen. Olisiko hän
loukannut minua anteliaisuudellaan ja hyväntahtoisuudellaan?
Muuta en ole saanut kokea häneltä. Kumminkaan en usko hänen
todella niin ajattelevan; ja esitä sinä hänelle sydämelliset
terveiseni. On oleva hauska hetki syksyllä, kun minä jälleen saan
nähdä hänen avonaiset, iloiset ja raittiit kasvonsa. --
Sano terveisiä kaikille ystävilleni kaupungissa, varsinkin
niille, joista puhut kirjeessäsi.
En tiedä mitä enempää kirjoittaisin sinulle, vaan päätän
toivossa että tapaamme toisemme syksyllä Helsingissä, ja jonakin
iltahetkenä totilasin ääressä vaihdamme ajatuksia ja aatteita;
mutta sitä ennen on meidän kuitenkin silloin tällöin annettava
tietoja toisillemme. -- Vastaa tähän kirjeeseeni niin pian kuin
aika myöntää, enkä minä puolestani myöskään unohda tehdä samoin,
kun vuoroni taas tulee. Jos tahdot että kirje tulee nopeasti
perille, niin jätä se postikonttoriin kirjoituksella: seuraa
possessionaatti J. Stenvallin [Wiensin?] sanomia. -- Voi hyvin!
Alexis Kivi.
5.
Siuntiossa u p. heinäkuuta 1863.
Veli!
Kiitos kirjeestäsi ja vaivastasi rahakirjeen kanssa, jonka olen
saanut.
Paikka missä asun on nimeltä Fanjunkars; mutta sitä ei tarvita
päällekirjoituksessa, vaan on semmoinen osoite kuin viime
kirjeessäsi riittävä. -- Kotikyläni nimi on Palojoki, ja on se
ensimäinen kylä, joka tiellä Porvoosta Turkuun kohtaa sinua
sitten kun olet tullut Nurmijärven alueelle. Veljeni omistaman
paikan nimi taas on Myllymaa ja on se kaksi (venäjän) virstaa
kirkolta. Käy ensin hänen luonaan sekä sitte hänen seurassaan
vanhempieni kodissa.
Muutoin tahdon, edeltäpäin sanoa sinulle, ettei Nurmijärvellä
ole mitään taiteen eikä luonnon puolesta, joka voisi sinua
erityisesti miellyttää: ei näköaloja eikä ylänköjä ja laaksoja
romanttisissa ryhmityksissä; ja kuitenkin ovat nämät seudut
minulle ihanimmat maan päällä; semmoinen taikavoima on lapsuuden
muistoilla. Paljaita ahoja olet sä näkevä, ykstoikkoisia metsiä
ja metsien keskellä jonkun tiheästi rakennetun kylän.
Kirkko on sinusta oleva hyvin vähäpätöinen: mutta huomaa
kuitenkin tornin tasaiset suhteet, kellojen syvämielinen
sointu, saarnastuolin, mutta varsinkin alttarin symmetria ja
yksinkertainen sulous, mystillinen majesteettisuus Kristuksen
kuvassa, kun hän väikkyy pilvissä taivaaseen astuessaan. Huomaa
myöskin neitsyt Maaria, lapsi sylissä: hänen kasvonsa ovat
minusta aina olleet naiskauneuden ihanteena, varsinkin kun
katselee etäältä. Minun mielestäni neitseellisyys ja äidillisyys
niissä yhtyvät mestarillisella tavalla. -- Jos haluaa ruveta
hieman haaveksimaan ja lapsettelemaan, niin voisi itseksensä
huudahtaa: millä suloisuudella nukahtaisi tuolla rinnalla! Mutta
arvostele itse kaiken tämän nähtyäsi; minä olen kenties liian
puolueellinen ja puolueellisiahan enimmiten ollaan asioissa,
jotka koskevat kotiseutua ja lapsuutta.
Minun pistää vihaksi, etten voi viettää tätä kesää sinun
kanssasi. Olisi omituisen suloista niin suuressa arvossa pidetyn
ystäväni keralla, pyssy olkapäällä, vaeltaa kotimetsissä,
esimerkiksi lempiseudussani Kanaanissa, jossa lapsena olen
paimentanut isäni lehmiä, virittänyt satimia ja pauloja sekä
vanhempana aina syksyllä metsästänyt. Siellä istuisimme
jonkun korkean männyn juurelle, sytyttäisimme piippumme,
sepustelisimme runoja ja filosofeeraisimme. Se olisi hauskaa.
Minä puolestani olen lujasti päättänyt, että me kerran, ennenkuin
nuoruudenpäivämme ovat menneet, nautimme tätä huvia. -- Ilmoita
minulle kuitenkin, mihin aikaan tulet oleskelemaan Nurmijärvellä;
sillä me voisimme mahdollisesti tavata toisemme siellä.
Eräässä kirjeessäsi minulle näytit sinä toivovan, että
asuisimme yhdessä Helsingissä; se olisi minunkin hartain
toivomukseni. Voisimme syksyllä ruveta asuintovereiksi,
jollei sinun olosuhteesi jo ole muuttuneet niin, että se on
mahdotonta. Kaikesta tästä voit minulle kirjoittaa. Jatkakaamme
kirjeenvaihtoa sittenkin kun olet asettunut maalle. Lähetä kirje
vain Appelrotille; kyllä se sieltä saapuu tänne.
Voitko lainata minulle muutamia vihkoja Shakespearea (ei
kuitenkaan 4:ttä vihkoa eikä sitä, joka sisältää Timon
Ateenalaisen, ne on minulla itsellä, toiset on lainassa
Nurmijärvellä ja Helsingissä) ja jättää ne, hyvässä kääreessä,
Weckströmille. Varsinkin toivoisin saada ne, jotka sisältävät
Hamletin, Kaksi nuorta herraa Veronasta sekä Henrik 4:nnen.
Minä lukisin niitä ääneen muutamille naisille täällä, vaikka
tietysti täytyy jättää pois paljon. Se olisi luullakseni hyvin
terveellistä minulle. Siis: jos voit toimittaa mitä pyydän, niin
tee se.
Kiitos Suomen lipusta: minä pidän siitä paljon ja pitäisin
enemmänkin, jos se olisi yksinkertaisempi ja jos sillä olisi
perinnäinen merkitys oletellun sijasta. Sen pitäisi olla symboli
jostakin omituisesta suomalaisesta kansakunnassa taikka Suomen
luonnossa. Mikä kansa ei ole vuodattanut verta ja mikä kansa
ei olisi valmis puolustamaan isänmaatansa? -- Muutoin voisivat
minusta punaiset tilkut kulmissa olla poissa, niin olisi lipun
miellyttäväisyys puhtaampi ja yksinkertaisempi. Mutta olkoon
tämän laita kuinka tahansa. Pääasia on että saamme oman lipun.[9]
Voi hyvin ja kirjoita pian minulle.
A. Kivi.
P.S. Sydämellinen tervehdys herra Weckströmille ja hänen
rouvalleen. Minä uskallan myöskin lähettää kunnioittavan
tervehdyksen Albina Palmqvistille.
6.
Helsingissä 16 p. kesäkuuta 1864.
Veli!
Kiitos kirjeestä, johon vihdoinkin ryhdyn vastaamaan, minkä, paha
kyllä, olen liian kauan laiminlyönyt.
Minua ilahduttaa suuresti, että elämä pohjoisessa on sinusta
enemmän miellyttävä kuin päinvastoin. Toivon että nyt rauhassa
voit työskennellä tulevaisuutesi ja onnesi eteen, joka tähän
saakka ei vielä ole suonut kummallekaan meistä hymyileviä
katseitaan. Minä onnittelen sinua myöskin yhä lähempään ja
lähempään tuttavuuteen jonkun seudun "musikaalisen tyttären"
kanssa!
Minun tulostani teidän seuduillenne en vielä voi sanoa mitään,
mutta että minä kerran tulen käymään Hyrynsalmella sekä myöskin
saamaan tuntea tuulahduksen Lapin taikailmasta, sen olen varmasti
päättänyt.
Muutoin kirjoitan minä vielä novelliani, jonka minä -- niinkuin
sinä muistaakseni jo tiedät -- aion myydä följetongiksi
suomalaiseen lehteen Maiden ja Merien takaa. Kullervoa painetaan
paraikaa, ja kesäkuun lopulla taikka heinäkuun alulla on kirja
ilmestyvä.
Vasta nyt ovat valtiopäivät kokonaan lopussa; ja hauska oli aika,
jolloin ne oli olemassa. Enimmin ylentävää ja ihanaa niihin
nähden oli säätyjen kaunis yksimielisyys. Talonpoikaissääty
lienee kuitenkin ollut se sääty, joka enimmin veti yleisön
huomiota puoleensa. Minäkin pidin enimmin siitä säädystä. Se
herätti toivorikkaita ajatuksia Suomesta ja sen tulevaisuudesta;
kumminkin on muistaminen että siinä oli valittuja yksilöitä.
-- Mutta olkoon miten tahansa; varmaa on kuitenkin, että
valtiopäivät jättivät miellyttäviä muistoja.
Minä matkustan pian Siuntioon, kesä-olopaikkaani. Kun taas olet
hyvä ja kirjoitat minulle, niin lähetä kirje mainittuun pitäjään.
Ja kirjoita niin pian kuin voit; minä lupaan vastedes tavallista
nopeammin vastata kirjeisiisi. Ole varma siitä. Kirjoita vähän
tarkemmin olosuhteista pohjoisissa metsissä: esim. mitä lajia
riistaa siellä eniten tavataan, oletko nähnyt karhuja taikka
peuroja, mitä lintuja siellä useimmin näkee, onko jäniksiä
runsaasti j.n.e. Jos haluat, niin kuvaa minulle joku seutu
siellä, semmoinen, joka sinusta on enimmin pohjoinen ja jylhä.
Suuresti minua huvittaisi, jos sinä myöskin antaisit muutamia
piirteitä kansan tavoista ja luonteesta.
Mutta nyt täytyy minun päättää ja toivottaa sinulle onnea ja
menestystä.
Varmuuden vuoksi ilmoitan tulevan osoitteeni: Helsinki, Siuntio,
jätetään Bollstadin kestikievariin.
Ystäväsi
Alexis.
7.
Helsingissä 3 p. maaliskuuta 1865.
Veli!
Kiitos kirjeestäsi. Se saapui käteeni vasta viimeisenä päivänä
helmikuuta tänä vuonna, vaikka se oli päivätty 12 p. joulukuuta
1864.
Onnittelen sinua varsinaiseksi forstmestariksi! sillä olen nähnyt
että olet siksi ehdotettu.
Kirjeessäsi kuvaat Pohjan luontoa hyvin viehättäväksi; jotenkin
siihen tapaan olen minäkin kuvitellut ylhäistä Pohjaa. Kuvauksesi
kiihoitti halua käydä luonasi Hyrynsalmella; kumminkaan ei
tänä vuonna vielä tule mitään matkasta, mutta kenties ensi
vuonna. -- Olen mielissäni että jo vähän olet perehtynyt
suomenkieleen, ja minä toivon, että me pian voimme kirjoittaa
toisillemme äidinkielellämme. -- Palmqvist on naimisissa erään
mamsellin kanssa Ruotsista nimeltä Ryling; kuitenkin on hänen
kansallisuutensa vaivoin määrättävissä, sillä hänen isänsä
kuuluu olevan tanskalainen ja äiti saksalainen. Muutoin sanotaan
Edmundin katseiden loistavan autuudesta. Vahinko vain, ettei muut
voi olla yhtä onnellisia.
Minä kirjoittelen viisinäytöksistä näytelmää, jonka toivon
saavani valmiiksi ensi jouluksi. -- Ahlqvist on julmasti
haukkunut Kullervoa kriitillisissä kirjoituksissaan
Suomettaressa. Mutta hyvä on, että täällä yleiseen nauretaan koko
arvostelulle. Vielä on hänellä Nummisuutarit jälellä, ja olen
kuullut hänen aikovan vielä pahemmin pidellä sitä kappaletta.
Minä lähden nyt Siuntioon, mutta tulen toukokuulla takaisin pian
jälleen palatakseni samaan paikkaan. -- Voi hyvin! sitä toivoo
veljesi
A. Kivi.
8.
Helsingissä 5 p. tammikuuta 1868.
Veli!
Ensiksi toivotan sinulle hyvää uutta vuotta sekä terveyttä että
iloa! ja käyn sitten kohta varsinaiseen kirjeeni aiheeseen.
Jos voit, niin auta minua kovasta pulasta ja lainaa minulle 60
markkaa. Minun on maksettava korkoja; mutta jollen voi, niin
täytyy takausmiesteni maksaa, ja sitä en mitenkään tahtoisi.
Täällä on hirveän vaikea saada rahoja enkä tiedä mistä nyt saisin
kysymyksessä olevan summan, ennenkuin taas saan vähäsen töistäni.
Vaikea on kai rahapula sielläkin, mutta sinä olet kumminkin yksi
niitä onnellisia tänä aikana, sinä olet virkamies; ja tiedän,
ettet sinä kieltäydy antamasta minulle mitä minä sinulta pyydän.
Helmikuun alussa menen postiin ja kysyn -- vakuutettua kirjettä
minulle. Osoitteeni on: Kirjailija A. Stenvall, Helsinki. Jos
saan rahat, niin lähetän kohta velkasitoumuksen niistä, takaus
alla.
Kuinka pitkä aika onkaan kulunut siitä kun me viimein kirjoitimme
toisillemme! Minä olisin ehkä vieläkin jonkun ajan ollut
kirjoittamatta, jollei tämä taloudellinen aihe kirjeeseen olisi
ilmaantunut. Kumminkin olen aina ollut aikeessa jälleen alkaa
kirjeenvaihtomme, jopa entistä vilkkaamman. Pian me myöskin
voimme kirjoittaa toisillemme äidinkielellämme!
Olen usein haaveksinut matkaani Hyrynsalmeen, joka tapahtuisi
meritse Tornioon, mutta rahanpuute on aina pakottanut lykkäämään
sen tuonnemmaksi. Mutta kerran on matka tapahtuva. Et voi
uskoa kuinka minä ikävöin nähdä vilahduksen Lapin luontoa sekä
hengittää tuulahduksen sen taikailmaa. Monta kerjäävää vaeltajaa
Kajaanin seuduilta olen tavannut, ja ne ovat viehättäneet
minua suuresti, muiden muassa eräs Paavo Karjalainen ja Eljas
Sigfrinpoika Pesonen, jotka eivät kuitenkaan olleet kerjäläisiä,
vaan hakivat työtä. Heidän kotonsa oli vain pari peninkulmaa
Hyrynsalmesta, mutta eivät he tunteneet sinua mieskohtaisesti,
vaikka olivat kuulleet puhuttavan sinusta. Näitä muuttolintuja
kohtaan olen aina ollut hyvin kyseliäs sekä koettanut kestitä
niitä niin hyvin kuin olen voinut. Saatan sanoa menneellä
vuodella Siuntiossa, missä olen oleskellut, nähneeni edustajia
kaikista Suomen seurakunnista käyvän paraadissa ohitseni.
Muutoin olen täysin terve ja reipas, vaikka "olen raivonnutkin".
Mutta viime aikoina olen taas viettänyt melkein spartalaista
elämää ja niin tulen jatkamaan Tuonelan portille saakka; sillä
monenlaisissa oloissa voi olla onnellinen ja iloinen, mutta
onnellisin kieltäymyksessä ja kohtuullisuudessa. Vaikeinta on
ollut luopua tupakanpolttamisesta, joka jo oli 18-vuotinen
intohimo; mutta nyt en enää kaipaa sitä.
Minulla on nyt valmiina suurin teos, jonka tähän saakka olen
kirjoittanut, nimittäin Seitsemän veljestä, lähes 600 sivua
pitkä, mutta se ilmestyy vasta ensi jouluksi. Mutta sitäpaitsi
saan pian valmiiksi 5-näytöksisen murhenäytelmän, joka tapahtuu
Italiassa Arnon rannalla. Se tulee ehkä pian painetuksi. Jos niin
tapahtuu, niin on minulla halu postissa lähettää sinulle yksi
kappale.
Muuten ei minulla ole mitään tärkeää kerrottavana. Yleisesti
mieltäkiinnittävän olet nähnyt sanomissa.
Ystäväsi
A. Kivi.
9.
Siuntiossa 12 p. kesäkuuta 1868.
Veli!
Kiitos rahoistasi, jotka lähetit minulle, ja anna anteeksi, että
olen niin kauan laiminlyönyt toimittaa sinulle velkakirjan, joka
nyt vihdoin seuraa tämän muassa. Muistan nyt vasta, että päivä
oikeastaan olisi pitänyt olla 8 helmikuuta. Mutta toivon ettei
mitään laillisia toimenpiteitä tässä kohden tule kysymykseen! --
Minä oleskelen Siuntiossa, mutta syyskuulla olen Helsingissä,
ja luultavasti painetaan silloin "Seitsemän miestä". Se on
luultavaa; mutta pimeältä näyttää nykyään kirjailijoille.
Se kappale, jonka mainitsin viime kirjeessäni, on riippuva
epämääräisestä tulevaisuudesta. -- Oli minulle ilahduttavaa
kuulla, että sinä pidät suomalaisesta kansasta; ja siis voin
toivoa, että sinä pian opit sen kieltä, sekä kirjoittamaan että
puhumaan. Muista, että se joka ei ole täysin yhdenvertainen
suomalaisten kanssa on aina tunteva heidät enemmän heidän
huonolta kuin hyvältä puoleltaan (kommer alltid att känna dem
mera till deras nack- än fördel). -- Myötäseuraavan velkakirjan
tähden täytyy minun nyt lähettää sinulle tämmöinen lappu-kirje.
Mutta kenties voin kuitenkin odottaa sinulta vastausta tähän.
Mutta liukkaampi olen vastedes oleva. Jos kirjoitat ennen
syyskuuta, niin on osotteeni: Helsinki, Siuntio, Bollstadin
kestikievari.
Voi hyvin.
A. Kivi.