Siperia on arvaamattomien mahdollisuuksien maa. Siperia on rikkauksien
maa. Siperia on tulevaisuuden maa. Niin sanotaan Siperiasta.
Siperia on myös kuolevien kansojen maa. Suuri osa Siperian
alkukansoista on varmaan vähitellen kuoleva sukupuuttoon. Ostjaakit,
voguulit, jakuutit, giljaakit, samojeedit, minkä nimisiä lienevätkin
nuo pohjoisen Siperian kansat. Taistelussa toisten voimakkaampien
kansojen kanssa ne varmaankin tuhoutuvat ja sortuvat ja häviävät. Miten
käynee Siperian mongoolilaisten kansojen kanssa, lähinnä kirgiissien ja
burjaattien. Heitä on kyllä paljon. Mutta he ovat ehdottomasti
paimentolaiskansaa, haluttomia maata viljelemään. Ja heissä on niin
vähän kansallistuntoa, vähän halua itsenäiseen, omintakeiseen elämään,
vähän halua sivistykseen ja edistykseen. Ainoastaan siinä tapauksessa,
että Kiinassa, Mongoliassa heidän heimolaisensa säilyvät omintakeisena
kansana, luulen Siperian mongoolilaiskansojen säilyvän.
Aivan toinen on Siperian aasialaisten tulokkaiden laita. Halveksittu,
vähän arvossa pidetty korealainenkin on "kulturträger" sivistyksen
edistäjä. Jos hän saa haltuunsa pienen koskemattoman maakaistaleen,
viljelee hän sen hyvin, tekee siitä puutarhan, tulee siinä hyvin
toimeen.
Kiinalainen on ahkera työmies, pystyy vaikka mihin työhön,
kaivostyöhön, kaikenlaiseen maatyöhön, käsitöihin, on väsymätön
kaupustelija. He ovat hyvin vähään tyytyväisiä, kestävät kilpailussa
kenen kanssa tahansa. He ovat yksituumaisia. Jos Tchitassa oli sattunut
saamaan huolimattoman kiinalaisen "vesimiehen" ja pani hänet pois, oli
mahdotonta saada uutta kiinalaista hänen sijaansa. Ja lisäksi on heitä
niin äärettömän paljon. Heidän suuri maansa on ääriään myöten täynnä
heitä. He odottavat vaan tilaisuutta tulviakseen joka suunnalle.
Lisäksi ovat kiinalaiset lahjakasta kansaa. Heillä on vanha,
omaperäinen sivistys ja viime aikoina ovat he avautuneet vastaan
ottamaan länsimaisen sivistyksen tuotteita. "Keltainen vaara" on
olemassa. "Aasia aasialaiselle" voi joskus uhkaavana kaikua yli
maailman.
Jaapanilaiset ovat päässeet vallan makuun. He ovat omistaneet
länsimaisen sivistyksen kaikki tuotteet. Heissä on yritteliäisyyttä,
heillä on tietoja ja taitoja, mutta ennen kaikkea on heillä halua
levittää vaikutusvaltaansa yhä kauvemmas länttä kohti.
Pääkansana Siperiassa ovat venäläiset aina Tyynen valtameren rannoille
saakka ja todenmukaisesti pysyvätkin. Eihän ole mitään seutua, Jäämeren
rantaseutuja ja kirgiissiläis- ja burjaattikyliä lukuunottamatta, jossa
eivät venäläiset olisi vallitsevina. He viljelevät maata, hoitavat
karjaa, harjoittavat erilaisia ammatteja, he käyvät kauppaa, ovat
sotilaina, virkamiehinä, valloittajina ja vallitsijoina. Mutta he ovat
monessa suhteessa haluttomia, vähän yritteleviä, ovat jättäneet maansa
suuret apuneuvot monin paikoin melkein koskematta.
Venäjän muita kansallisuuksia on Siperiassa paljon lättiläisiä. He
kyllä pitävät yhtä, tukevat toisiaan. Heillä on kaikkialla omat
yhdistyksensä. Mutta heidän harrastuksensa lienevät enemmän
taloudellista laatua, kuin kansallista. Samoin Venäjän muiden
kansallisuuksien, puolalaisten, virolaisten, juutalaisten, tserkessien,
kaikkia heitä on Siperiassa, mutta mitään kansallisia haaveita heillä
ei ole. He ovat samalla kunnon venäläisiä, korkeintaan uneksien
kaukaisille kotiseuduilleen kansallista tulevaisuutta.
Sodan aikana ovat Siperian rikkaudet tulleet suuren maailman tietoon
enemmän kuin ennen. Kuulin saksalaisten sotavankien suunnittelevan
tulevansa sodan jälkeen takaisin Siperiaan. He aikoivat perustaa tänne
suuria tehtaita, aikoivat käyttää maan rikkauksia hyväkseen. "Tehtaita
voitte perustaa, ymmärrätte käyttää maan tarjoamia raaka-aineita
hyväksenne, mutta on voittamaton este edessä", sanoimme. "Työväki!
Mistä saatte työväkeä?" Joku suunnitteli tuovansa työväkeä Saksasta,
toinen aikoi käyttää kiinalaista työväkeä, ja kolmas kuvitteli
käyttävänsä juutalaisia bufferttina itsensä ja työväen välillä
pitämällä heitä urakoitsijoina.
Mutta vielä toiselta taholta suunnitellaan Siperian ekonoomista
valloitusta. Amerikan. Sinne on sodan aikana kokoontunut äärettömät
määrät pääomia. Jotakin niillä on tehtävä, jonnekin ne on sijoitettava
kasvua tuottamaan. Kuulin kerrottavan, että hyvin monen amerikkalaisen
rahamiehen katseet ovat suunnatut Siperiaan. Ja paljon enemmän. He ovat
jo ryhtyneet tositoimiin. On muodostettu suurilla pääomilla
varustettuja yhtiöitä. On tarkastettu työmaita, on suunniteltu
tehtaita, kulkuväyliä, toimintamuotoja, on arvioitu tuotanto- ja
vientimahdollisuuksia. On hyvin mahdollista, että kun olot kerran
maailmassa taas järjestyvät, syntyy suuri kilpailu Siperiasta. Idästä
ja lännestä sinne tullaan maan rikkauksista kilpailemaan ja hyötymään.
Minkälaisen aseman maan venäläinen väestö jaksaa itselleen säilyttää,
sen on tulevaisuus osoittava.
Siperia tarjoaa suuria luonnonrikkauksia. Kivihiiltä on rajattomat
määrät ja kaikkia metalleja. Koskenvoimaa ei ole, mutta ainakin
Angara-joessa on niin kova virta, että sitä voinee erinomaisella
menestyksellä käyttää teollisuuden palvelukseen. Ensi sijassa Siperia
tarjoaa raaka-aineita teollisuudelle. Ja luulen teollisuuden pitkinä
aikoina eteenpäin rajoittuvan raaka-aineiden hankkimiseen. Vasta
kaukaisessa tulevaisuudessa niitä ruvettanee suuremmassa määrässä
täällä jalostamaan.
Siperian suurin rikkaus on toistaiseksi sen luonnontuotteet, metallit
ja kivihiili. Mutta nyt jo kuulee sanottavan, että Siperia on Euroopan
vilja-aitta. Ja jos läntinen Siperia on Euroopan vilja-aitta on itäinen
liha-aitta. Siperiassa on äärettömät alat viljavaa maata, koko keskinen
ja eteläinen Siperia Uraalista Tyyneen valtamereen saakka. Se kasvaa
viljaa, ruista ja vehnää. Ja jos se nyt huonosti hoidettuna,
pintapuolisesti muokattuna, lannoittamatta tuottaa paljon enemmän kuin
mitä maa tarvitsee, niin mitä sitten hyvin hoidettuna ja hyvin
lannoitettuna.
Maanviljelystä haittaa monin paikoin kuivuus. Talvi on kuiva, koko
alkukesä on kuiva ja kun keskikesän ja syyskesän aikana sataa, tulvii
vettä niin rankasti, että se tuottaa suurta vahinkoa, sadepurot saavat
aikaan maanvieremiä, tulvia, rikkovat teitä ja viljelyksiä. Ehkä näitä
epäkohtia voidaan jonkun verran lieventää. Metsää ei pidä tarkkaan
hävittää pois. Päinvastoin on metsää istutettava sinne missä sitä vähän
on. Maan keinotekoinen kasteleminen ei ole mahdottomana jätettävä
huomioon ottamatta. Kuulin, että kiinalaiset Tchitan läheisyydessä
kastelivat maitaan ja saavuttivat kauneita tuloksia. Viljelystöihin
haluttomat venäläiset sanoivat, ihmekös tuo on jos tuolla tavalla
raastamalla saa maan kasvamaan.
Kuivimmilla seuduilla, jossa kumminkin sataa jonakuna aikana runsaasti,
luulen heinänviljelyksen menestyvän hyvin. Onhan Siperiassa kuuluisa
siperialainen heinä. Minä kun olin talvella Siperiassa, en ollut
tilaisuudessa itse tekemään sen kanssa lähempää tuttavuutta.
Siperian kauheiden pakkasten voisi luulla tekevän viljelyksen siellä
mahdottomaksi. Epäilemättä se tuottaakin paljon hankaluutta. Yleensä
monivuotisten kasvien viljeleminen on vaikea, osaksi mahdoton. Tätä
vaikeutta lisää suuresti monin paikoin talvien lumettomuus. Routa
tunkee syvälle, eikä toisin paikoin lähde ollenkaan. Mutta sen sijaan
ovat kesät pitkät ja lämpimät. Vehnä ja muut viljakasvit ennättävät
hyvin valmistua.
Puutarhanhoitoa ei Siperiassa ollenkaan ole. Varsinaiset siperialaiset
pitävät sitä aivan mahdottomana. Mutta varmaankaan tämä käsitys ei ole
oikea.
Omskin seuduille oli asettunut siirtokunta bulgaarialaisia. He
harjoittivat puutarhanhoitoa ja menestyivät hyvin. Samoin jo
mainitsemani kiinalaiset Tchitan luona. Irkutskin läheisyydessä oli
yksi tanskalainen ja yksi saksalainen, jotka kaupungin ulkopuolelle
olivat perustaneet kauneita puutarhoja, joissa monenlaiset kasvit hyvin
viihtyivät. He olivat pyytäneet minua käymään katsomassa viljelyksiään,
vaikka se jäi muista syistä tekemättä. He olivat vanhoja miehiä jo.
Eivät olleet saaneet mitään ohjausta muualta, olivat vain omin päin
kokeilleet. Kuulin muistakin yksityistapauksista mainittavan. Joku
yritti viljellä omenia, joku vattuja, joku mansikoita, toiset
vihanneksia.
Mutta ajatellaanpa, että viljelys joutuu ymmärtäväisen johdon
alaiseksi, että kokeillaan ja tutkitaan, harkitaan ja neuvotaan, maata
muokataan ja lannoitetaan. Viljelykset järjestetään ilmaston mukaisiksi
ja viljelyskasveja kehitetään ilmastoon mukautuviksi. Lisäksi luulen,
että Siperian omat metsät, vuoristot ja arot vielä tarjoavat
odottamattomia löytöjä viisaille viljelijöille.
Siperian kansat ovat vanhastaan eläneet karjanhoidolla: pohjoiset
kansat ovat pitäneet poroja, kirgiissit hevosia, lampaita, vieläpä
kamelejakin, burjaatit nautakarjaa ja hevosia. Siperian arot ovat
erinomaisia laitumia. Uudempi-aikainen karjanhoito on toisella tavalla
järjestettävä kuin Aasian alkuasukkaiden. Karjaa on toisella taveilla
ruokittava, sen tuotteita toisella tavalla käytettävä. Mutta
menestymismahdollisuudet ovat siellä ammoisista ajoista saakka
olemassa.
Tanskalaiset, virolaiset ja jotkut suomalaiset meijeristit ja
kaupanhoitajat ja viljelijät ovat näyttäneet mitä siellä uudenaikainen
viljelijä voi saada aikaan. Siperialainen voi alkoi ennen sotaa tulvia
yli maailman ja uhkasi tulla meidänkin meijeriliikkeellemme
vaaralliseksi kilpailijaksi.
Siperia tarjoaa siis viljelysmaana äärettömät edistysmahdollisuudet. Se
voi elättää monikertaisesti sen asukasmäärän kuin nyt. Mutta siellä
tarvitaan työtaitoa, työtarmoa, ymmärrystä ja riittävä määrä
itsenäisyyttä. Vain siten on suuri edistyminen mahdollinen. Kykenevätkö
venäläiset itse tämän viljelystyön suorittamaan, vai pitääkö sinne
tulla muita kansallisuuksia, siihen kysymykseen en uskalla vastata.
Mahdollisesti sinne tulee paljon muiden kansallisuuksien jäseniä. Ja ne
sulautuessaan venäläiseen väestöön jalostavat sen, tuovat tullessaan
työkykyä ja työtarmoa. Se kumminkin on varmaa, että jos Siperiaan
siirtyy työkykyisiä ihmisiä yksin tai ryhmissä, he siellä
taloudellisesti menestyvät, jos saavat ulkonaisten olojen häiritsemättä
tehdä työtä.
Siperialaiset itse ovat halunneet edistää sivistystä maassaan. Kouluja
on perustettu, komeita koulutaloja on rakennettu, rahoja ei ole
säästetty. Heidän rakkaimpana unelmanaan on ollut saada Tomskiin ja
Irkutskiin täydelliset yliopistot. Hallitus ei ole näitä heidän
toiveitaan kannattanut, vaan estänyt. Kenties nyt nämä esteet ovat
poistetut ja he saavat toteuttaa unelmansa. Jospa vielä löytyisi hyviä
opettajia kouluihin, eteviä tiedemiehiä yliopistoihin. Ja kenties niitä
löytyy oman kansan keskuudesta. Ehkäpä silloin myös ne intelligenssin
siemenet, jotka ovat Siperiaan kätketyt, pääsevät kasvamaan ja
kukoistamaan.
Siperialla on varmaan vielä loistava ja suuri tulevaisuus.