Turja kulki Uuden Borealian esikunnan suojamassa edestakaisin ja
kuunteli Karman selostusta:
-- Olin varovaisuuden vuoksi pitänyt vahteja vuorella, josta voi
kaukoputkella tarkastaa asuttuja alueita. Kaksi päivää sitte antoivat
vartijat tiedon, että asutulla alueella liikehti suuria joukkoja tänne
päin. Lähetin lisää tiedustelijoita ja käskin ottaa selvää mitä väkeä
tulijat ovat. Tuli tieto, että ne ovat Ekvatorian sotajoukkoja.
Aavistin pahinta. Käskin vuorella olijain palata alueemme rajalle ja
siellä tiedustella, mikä on tulijain tarkoitus. Tästä joukosta palasi
vain puolet. Muut saivat surmansa Ekvatorian sotaväen paukahtavista
putkista. Tunnustan tehneeni suuren tyhmyyden kun en varoittanut heitä
ja selittänyt heille tarkemmin, miten heidän tuli menetellä. Mutta
luotin heidän johtajaansa, joka oli, niinkuin päällikkö tietää,
neuvokas mies.
Tämän jälkeen pysäytin heti puolet tavallisista töistä, panin
voima-asemat ja ladatut akkumulaattoritkin valmistamaan radioputkia ja
maavetureja. Kokosin valiojoukon miehiä ja samosin sen kanssa
Ekvatorian murhamiehiä vastaan. Tänä aamuna lakaisivat putkemme kaksi
joukkoa maahan. Muut joukot pyörsivät hurjaa vauhtia takaisin ja
vuorelta näimme heidän jatkavan matkaa vielä asutulla alueellakin.
Kiirehdin ennen muita takaisin. Tullessa tapasin päällikön lähetin.
-- Hyvä on, virkkoi Turja. Tämä merkitsee sitä, että nyt he tulevat
vasta sitte kun tälle niemimaalle on siirretty suunnattomat määrät
Ekvatorian sotaväkeä ja kun myöskin sotasoudut ovat valmiina
hyökkäämään rannikollemme. Ne tuskin enää yrittävät yllätystä pienillä
joukoilla. -- -- -- Karma hyvä, meille tulee vaikeita aikoja.
Ekvatorian hallitus on hirviö, joka ei hellitä ennenkuin siltä on mahti
mennyt. Meidän on nyt varustauduttava julmaan taisteluun,
helvetilliseen taisteluun. -- -- -- Tämä on kerrassaan järjetöntä, se
on kerrassaan eläimellistä! Meidät pakoitetaan ponnistamaan voimiamme
murhataksemme mahdollisimman paljon ihmisiä! -- -- -- Se on kamalaa
taistelua, se on kamalampaa kuin mikään taistelumme lunta ja jäätä
vastaan. Se ei kenties ole niin kovaa taistelua, mutta se on meistä
vaikeampaa sen vuoksi että se on järjetöntä. Mutta ei auta muu. Meidän
on sekin kestettävä. -- -- -- Minä sanon Karmalle nyt tässä: meidän on
voitettava Ekvatorian hallitus, meidän on pudotettava sen kädestä
ruoska ja lyötävä se maahan.
Kutsu eduskunta koolle. Esitän sille merkilliset terveiset
Ekvatoriasta, kuvaan aseman sellaisena kuin se todella on sekä
kuulustan hyväksyykö se ajatukseni ja suunnitelmani.
Kun he olivat keskustelleet ja neuvotelleet varustautumisesta alkavaa
taistelua varten sekä tapahtumista Uudessa Borealiassa ja Ekvatoriassa,
kysyi Turja vihdoin:
-- Tunnetko jo metsästäjäin paukkujen rakenteen? Me valmistamme
niitäkin -- mutta paljon parempia, sellaisia, jotka kantavat kauas ja
joilla voidaan tähdätä pimeässäkin.
Karma ilmoitti tuntevansa.
-- Mutta kieltä minä en ole jaksanut opetella sen vintiön kanssa.
Tietääkö päällikkö mikä otus hän on -- metsästäjäin päällikkö
nimittäin? _Hän on nainen_ -- ja aika vintiö vielä naiseksi.
-- Nainen? hämmästyi Turja.
-- Varmasti.
-- Mistä Karma sen tietää?
-- Hän tappoi vartijansa ja aikoi paeta. Ajoin häntä takaa ja kun olin
kaatanut hänet, kannoin hänet veturiin -- -- -- Tunnenhan minä toki
naisruumiin.
-- Mutta -- -- -- kantoihan Jormakin hänet metsästä eikä hän epäillyt
mitään.
-- Jorma -- -- --. No, hänelle on nainen samaa kuin Orma, ja jos hänen
mukaansa arvostelee, niin -- --
-- Aivan niin, aivan niin, naurahti Turja.
-- Olisin kernaasti ajanut koko muukalaisjoukon jo aikoja sitte
metsään, mutta en tahtonut kuitenkaan tehdä sitä omin päin. Ajattelen,
että nyt on välttämätöntä puhdistaa alueemme muukalaisista.
-- Meitä vastaan taistelee, Karma hyvä, oikeastaan vain Ekvatorian
vallasluokka. Sillä on käytettävänään eri kansoihin kuuluvista
seikkailijoista ja pakkokeinoja käyttäen otetuista miehistä kokoonpantu
sotajoukko, joka tottelee Ekvatorian hallitusta tottumuksesta, ruoskan
pelosta ja muista sellaisista syistä. Mutta Ekvatorian orjuutetut
kansat eivät meitä vihaa. Päinvastoin: heistä tulisi meille
liittolaisia taistelussamme, elleivät he olisi kurjia, saamattomia,
riitaisia raukkoja. Ekvatorian hallitus pelkää heitä, samoinkuin se
pelkää meitä.
Kaikki muukalaiset eivät senvuoksi ole meille vaarallisia. Päinvastoin
saattaa meille toisista, niinkuin esim. Taitsasta, olla suurta hyötyä.
Mutta jos muukalaiset haluavat, saavat he mennä. Tahdon puhutella tuota
päällikköä, tuota naista -- -- --.
Sotasoudussa satamassa on Taitsa vaikeasti haavoittuneena ja muuan
Ekvatorian nainen heikkona sairaana. Lähetä taitavia naisia heitä
hoitamaan -- -- --.
Hetken kuluttua astui sisään metsästäjäin päällikkö hiljaisena,
ylpeänä.
-- Olette surmannut Borealian miehen, kivahti Turja. Jos olisitte
Borealian kansalainen tai vapaaehtoisesti tänne saapunut, niin tietäisi
se sitä, että ilvekset saisivat ruokaa. Mutta kun olen tuonut teidät
tänne väkivalloin, käsitän murhatyönne sen taistelun jatkoksi, joka
suoritettiin metsässä meren rannalla. Saatte ehdottaa itse
rangaistuksenne ja kun se on suoritettu, saatte vapaasti lähteä.
Puhuteltava oli kääntänyt selkänsä Turjalle ja tuijotti ulos. Turjan
veri kuohahti. Hän löi nyrkkinsä pöytään ja karjahti.
-- Lakatkaa oikuttelemasta. Saatte helposti selkäsaunan, se on
nähtävästi jäänyt kasvattajaltanne antamatta. Borealiassa ei ole tapana
sietää naisten oikkuja. Meillä ei ole aikaa siihen.
Hän astui kuohuksissa oikuttelijan luo. Tämä käännähti nopeasti. He
katsoivat toisiansa silmästä silmään. Oikuttelijan silmissä kiiluivat
kyynelhelmet.
-- Hm. Vai niin, vai niin.
Nyt oli Turjan vuoro katsella ulos.
-- Hän saa mennä. Selvittäkäämme asia mahdollisimman pian. En tahdo
enää pidättää vieraitani päivääkään, puheli Turja.
-- Saanko siis valita rangaistukseni? lausui nainen melkein puhtaalla
Borealian kielellä.
Turja nyökäytti.
-- Pyydän saada taistella ensimmäisten riveissä Ekvatorian sotajoukkoja
vastaan. Riittääkö se?
Turja aikoi huomauttaa, että ensimmäisten riveissä taistelemista ei ole
pidetty Borealiassa rangaistuksena, vaan kunniana silloin kun on ollut
kysymys lumen ja jään voittamisesta ja että alkavassa taistelussa
asianlaita on varmasti oleva sama. Mutta sitte hänestä tuntui
joutavalta sanastelu tämän naisen kanssa tässä tällaisella hetkellä,
jolloin sadat tehtävät häntä odottivat. Yksinkertaisinta on suoriutua
hänestä mahdollisimman pian. Saakoon hän suorittaa taistelupaikoilla
joitain sopivia tehtäviä, koska on niin tahtonut ja sitte menköön sen
tiensä.
Nainen poistui ja Turja luuli unohtaneensa hänet.