Karma hoiteli uljaasti päällikön tehtäviä Uudessa Borealiassa.
Voima-asema toisensa jälkeen kohosi koskien partaalle. Vilja- ja
kasvimaat laajentuivat. Metsänotuksia kaatui kansan ruuaksi. Teitä ja
katuja valmistui, asuntoja rakennettiin -- ei vielä omegametallista,
vaan väliaikaisesti puusta ja kivestä. Melkein uutta alaa oli
merenkulku, jota varten Karma rakennutti muutamia aluksia. Maalla
kulkivat jo Turjan suunnittelemat veturit, jotka muistuttivat
lumivetureja, mutta olivat varustetut sulalla maalla kulkua varten.
Pian alkoivat voima-asemat jymistä ja akkumulaattorit sihistä.
Työlaulut raikuivat taasen, taasen vallitsi maassa iloinen, pirteä
mieliala. Nuoret rakastuivat niin että sähisi, avioita solmittiin ja
tulevaisuutta suunniteltiin.
Iltasin antoi Karma metsästäjäin paukutella putkillansa ja paukautteli
niillä itse. Pian hän oppi tuntemaan niiden rakenteen ja toiminnan.
Muut metsästäjät olivat auliita, päällikkö jurotteli tai teki kujeita.
Hän käski miehiänsä hyppäämään kasvismaihin ja nauroi, kun heitä
ajettiin takaa ja rangaistiin. Hän vaati heitä tanssimaan ja nauroi
heille, kun he hyppelivät kömpelösti. Hän oli karkaavinaan pujahtaen
jonnekin piiloon ja sai siten aikaan monta hälyytystä.
Kun Karma tahtoi oppia kieltä, näytteli hän metsästäjille eri esineitä
vaatien heitä sanomaan niiden nimet omalla kielellään. Kaikki muut
ilmoittivat sanan oikein, mutta päällikkö melkein aina väärin. Kun hän
oppi muutamia Borealian kielen sanoja, käytti hän niitä alituisesti.
Hän saattoi antaa täten esineille mitä hullunkurisimpia nimiä Borealian
kielellä.
Toisinaan hän taasen oli sanaton ja omituisen alakuloinen. Silloin
häntä ei saanut puhumaan millään mestaritempulla. Hän päästeli
omituisia laulavia ääniä ja tuijotti etäisyyteen. Jos hänen omat
miehensä häntä tällöin häiritsivät, iski hän heitä korvalle ja meni
tiehensä. Jos joku muu yritti häntä häiritä, käänsi hän itsepintaisesti
selkänsä.
Karmalla oli hänen kanssaan ollut yksi ainoa tyyni ja järkevä
keskustelu. Se käsitti korkeintaan kymmenen sanaa. Kun Karma mainitsi,
että olisi parasta lopettaa kujeet ennenkuin Turja saapuu, sillä oikea
Borealian päällikkö osaa tehdä niistä kuitenkin lopun, niin tuli
metsästäjäin päälliköstä hetkeksi kuin toinen ihminen. Hän kävi
hiljaiseksi ja kysyi nopeasti milloin Borealian päällikkö palaa. Kun
Karma ei osannut sanoa sitä tarkalleen, kääntyi hän selin ja oli pian
taas samanlainen kuin ennenkin.
Kun Karma eräänä iltana palasi voima-asemilta ja astui länteen vievän
tien poikki, näki hän tiellä jonkun matkan päässä veturin mennä
hyristävän. Hän tempasi kaukoputken ja näki, että veturissa istui
metsästäjäin päällikkö kahden miehensä kanssa.
-- Pakoonko? välähti Karman aivoissa. Karma vihelsi pillillä kovan
kimakan vihellyksen ja laski ilmaan punaisen radiosäteen. Hänen oma
nopeakulkuinen veturinsa tuli hetken kuluttua esikunnasta ja toi
tiedon, että metsästäjäin päällikkö oli surmannut vartijansa,
pakoittanut kaksi miehistään seuraamaan itseään, ryöstänyt veturin ja
paennut.
-- Kosmoksen nimessä, miksi ei ajeta takaa? kiljahti Karma.
-- Ajetaan kyllä toista tietä. Koetetaan ehtiä poikkitietä eteen.
Karma hypähti veturiinsa ja käski laskea täyttä vauhtia pakenijain
jälkeen.
-- Minä olisin jo aikoja sitte ajanut nämät vieraat metsään, murisi
Karma itseksensä. Mutta kun kerran Turja on määrännyt, niin heidän on
istuttava täällä, vaikka heidät täytyisi ketjuissa pitää.
-- Lisää vauhtia! Tämähän menee kuin etana! Karman veri kuohui. Tapettu
häneltä mies! Sen saa se vintiö maksaa selkänahallansa, niin totta kuin
minä olen Karma! Veturi alkoi hyppiä, kuljettaja kyyristyi pohjaan.
-- Eikö lähde enää lisää vauhtia! Tämä on romua tämä kapine, ellei se
tämän kovemmin pääse! Perhana. Taitaa olla miehessä vika!
Karma nousi ylös, nosti kuljettajan istuimeltaan ja lennätti hänet
perään sekä hyppäsi itse sijalle. Veturi melkein lensi. Se kosketti
vain kohopaikkoja, se tärisi ja säkenöi. Takaa-ajettavat lähenivät
nopeasti.
Kun metsästäjäin päällikkö huomasi, että takana tuli veturi ja
poikkitiellä toinen, joka nähtävästi ehtisi vastaan, pysäytti hän äkkiä
koneensa, kiljahti ja hyppäsi vasemmalle tieltä, alkaen juosta yli
aukion metsään. Karman lentävä kone saapui silmänräpäyksessä paikalle.
Karma oli niin kiihtynyt, että hän ei odottanut miestensä takaa-ajoa,
vaan päästi radioputkesta puolisäteen pakenijain jälkeen. Päällikkö
kaatui. Toisten säteistä kaatuivat muut. Karma juoksi itse aukiolle ja
otti syliinsä päällikön kantaakseen hänet veturiin. Mutta sanattomaksi
hämmästyneenä hän laski jälleen taakkansa maahan. Hän tuijotti häneen,
otti päähineen päästä, tarkasteli kasvoja ja pani päähineen jälleen
paikoilleen.
-- Avaruuden nimessä, miksen ole sitä ennen tullut ajatelleeksi! Koko
hänen käytöksensä on vain siten selitettävissä. Sellainen luonne,
oikut, tunteilu, kaikkityyni.
Kun Karma huomasi miestensä seisovan ympärillä ihmetellen hänen
käytöstään, tarttui hän uudestaan taakkaansa. Ja niin palattiin
asunnoille.
Karma katsoi kuuluvan asiaan, että hän ilmaisisi hämmästyttävän
salaisuutensa vasta Turjalle tämän palattua.
Mutta tästä lähin ei hän enää opetellut kieltä metsästäjäin päällikön
kanssa ja karttoi häntä muutenkin. Tämä puolestaan kävi myöskin
ikäänkuin aremmaksi.