Lämpimin vuodenaika oli kulunut äärimmilleen jännitetyssä työssä. Se ei
oikeastaan enää ollut työtä. Se oli hurjaa rynnistystä, se oli
raivokasta taistelua elämästä ja kuolemasta. Kaikki muu unohtui
kansalta. Se ei soittanut eikä laulanutkaan muuta kuin jonkun
kiihdyttävän, villitsevän, työtä ja kuolemata poljennoissaan ylistävän
karjunnan silloin kuin tarvittiin huumausta hurjassa työssä. Se ei
kertonut satuja eikä kaskuja enää, se ei ihaillut mitään eikä ketään,
se tuskin rakasti ollenkaan. _Lemmestä_ ei kukaan puhunut.
Sukupuoliyhteys kävi yhä harvinaisemmaksi. Turja huomasi, että kansa
kovettui ja tavallaan raaistui nopeasti.
Kaikki energia, mikä ravinnosta kehittyi, keskittyi lihaksiin ja niiden
hermostoon sekä niihin aivo-osiin, joita työssä tarvittiin.
Turja, Urja sekä muutamat, joilta vielä riitti voimia ja halua,
opettelivat Ekvatoriasta tuoduilta vierailta heidän kieltänsä -- tai
oikeastaan kahta kieltä, sillä huomattiin, että nämäkään seitsemän
(kaksi oli jätetty jäätikölle, kun he olivat ensin varastaneet
ruokavaroja ja lopulta yrittäneet surmata koko retkikunnan) eivät
puhuneet kaikki samaa kieltä. Vieraat oppivat myöskin puolestaan
Borealian kieltä.
Kun Turja oli päässyt niin pitkälle, että hän ymmärsi Taitsan,
vieraista älykkäimmän ja miellyttävimmän, kuvauksia Ekvatorian oloista,
kuuli hän hämmästyttävän seikan toisensa jälkeen. Ensiksikin:
Ekvatoriassa ei ainakaan kansa näyttänyt tietävän mitään Avaruuden
hirviöstä. Toiseksi hämmästytti Turjaa näiden vieraiden yleinen
tietämättömyys. Ja kolmanneksi oli Ekvatorian oloissa suorastaan
käsittämättömiä kohtia. Jos hän oikein ymmärsi Taitsaa, eli
Ekvatoriassa ihmisryhmä, jonka ei ollenkaan tarvinnut tehdä työtä,
mutta joka silti määräsi miten Ekvatorian elämä järjestetään.
Kun Taitsa selitti tätä ensi kerran, ei Turja luullut ymmärtävänsä
häntä, sellainen järjestyshän oli hänestä aivan mahdoton. Hän odotti
kunnes oppi kieltä paremmin ja johti keskustelun uudestaan näihin
asioihin. Taas selitti Taitsa samalla tavalla. Turja kyseli ja
tutkisteli monella tavalla, päästäkseen selville missä väärinkäsitys
piili, mutta ei keksinyt mitään väärinkäsitystä. Viisi kertaa hän
palasi samaan asiaan, mutta tulos oli aina sama. Lopulta hänen täytyi
alkaa uskoa tämä uskomaton selitys.
Toinen käsittämätön seikka oli, että Ekvatoriassa saattoivat toiset
kansalaiset Taitsan tietojen mukaan kuolla nälkään, vaikka maassa oli
ruokavaroja aivan riittävästi ja toisilla aivan yltäkylläisesti. Taitsa
nauroi hurjasti, kun Turja kysäsi: "Eivätkö he sitte tahdo syödä?"
Vielä huomasi Turja, että varsinkin toiset hänen vieraistaan
_vihasivat_ Ekvatorian oloja ja varsinkin jotain kansanosaa ja
kaikesta päättäen halusivat tappaa joitakin kansalaisiansa. Turja piti
tätä rikollisuuden merkkinä ja tunsi heitä kohtaan vastenmielisyyttä.
Kulunut lämpimin vuoden aika osoitti, että Borealian peittyminen
lopullisesti jäähän on sangen lähellä. Sula alue pienenee
pienenemistään. Ainoastaan äärimmäisillä ponnistuksilla voi kansa
sivuuttaa vielä ensi talven. Turja näki välttämättömäksi alkaa
todenteolla valmistelut kansan muuttoa varten Ekvatoriaan. Kaikkein
ensiksi oli käytävä taistelu kansan ennakkoluuloista Ekvatorian kammoa
vastaan. Kansalle oli tehtävä selväksi se hirvittävä ongelma, jonka
Urja ja Turja tunsivat, sekä sen ainoa ja välttämätön ratkaisu.
Turja kutsui kokoon eduskunnan. Istunto pidettiin yöllä. Ison suojaman
seinälle oli levitetty energomittarin käyrä ja korokkeella oli
tähtikiikari. Tavalliseen tapaansa kävi Turja asiaan suoraan käsiksi,
aivan kuin hyökäten. Hän sammutti valot ja näytti heille Avaruuden
Hirviön, hän kuvasi energomittarin käyrää seuraten aurinkokunnan kulun
tuon hirviön valtakunnassa.
-- Me olemme suunnattoman massan vieraana. Se ei ole aurinkokunta eikä
tähtisumu. Me olemme ainakin jo tuhannen vuotta kulkeneet sen ympärillä
leijailevassa kosmillisessa tomussa, sen jättiläismassan äärimmäisissä
ohuemmissa osissa. Se on imenyt meiltä energian, auringonvalon ja
lämmön. Se on kenties jo vienyt meiltä ilmakehää ja hiilihappoakin,
vaikka hiilihappo voikin olla kiinnittynyt myöskin maan kerrostumiin
jään alle. Nuo vonkuvat ja räiskähtelevät meteorit tuolla ilmassa, koko
tuo taivaan tulitus, ovat terveisiä massahirviöltä. Niinkuin näette, on
siinä hehkuvaa massaa ja pimeitä kohtia. Sitä kiertää nähtävästi
tuhansia kappaleita, hehkuvia ja pimeitä. Näitte sen massaan vajonneita
tai vajoavia palloja.
Mikä on tämä Avaruuden Hirviö? Emme sitä tiedä. Onko se aurinkokuntamme
ellipsiradan keskuskappale? Onko se koko avaruuden keskuskappale, josta
tähdet ovat kerran lähteneet jonkin tuntemattoman voiman sinkoamina ja
johon ne väsyneinä palaavat päätettyään matkansa Avaruuden
rannattomilla ulapoilla?
Olipa se mikä tahansa -- tosiasia on: _Me lähestymme sitä_!
Pimeys, lumi, jää ja pakkanen johtuvat siitä. Se on tähän saakka
huokunut kuolemaa tämän pallon pinnalle. _Ja huokuu edelleenkin,
kunnes olemme sen sivuuttaneet_. Minä en tiedä miten me sen
sivuutamme. Minä en tahdo puuttua mahdollisuuksiin tässä suhteessa.
Minä vain totean sen järkähtämättömän tosiasian, että ei tapahdu mitään
käännettä oloissa tällä pallolla ennenkuin alamme poistua tämän hirviön
läheisyydestä. Borealia on jäätyvä edelleen vielä monta vuotta.
Kosmillinen tomu imee yhä enemmän auringon energiaa, lämpö alenee,
myrskyt yltyvät, kuolema käy yli maan. Jäätiköllä ei mikään kansa voi
elää.
Mitä tästä seuraa? Vastatkaa!
Haudanhiljaisuus, niin että kuului ellipsoidin valittava sävel
Kapitolion katolta.
Ovi aukeni hiljaa ja suojamaan astui Urja. Hän lausui jotain matalalla
äänellä Turjalle ja istuutui omalle paikallensa Turjan rinnalle.
Turja nousi jälleen:
-- Tässä tuo Urja tiedon, että myrsky ulvoo itäisessä
jäätikkösemaforissa. Huomenna se on täällä. Meillä ei ole monta hetkeä
tuhlattavana. Meidän on mentävä lepäämään ja valmistumaan taisteluun,
joka on todennäköisesti ankarin mitä me olemme koskaan taistelleet.
-- Ellei kukaan halua vastata asettamaani kysymykseen, täytyy minun
tehdä se itse.
Silloin nousi Karma:
-- Minä odotin, että Tarja alkaa. (Turja hymyili itseksensä. Hän oli
pyytänyt, että Tarja ei puhuisi mitään.) Mutta koska hän nyt istuu
hiljaa niin voinhan minä alkaa. Päällikön kysymykseen: mitä tästä
seuraa, vastaan minä kahdella sanalla: _muutto Ekvatoriaan_.
Syntyi liikettä ja murinaa, mutta ei syntynyt melua -- sen pani Turja
mielihyvin merkille.
Turja selitti, että Borealian kansa ei voi seuraavaa sataa vuotta
missään muualla säilyä hengissä kuin mahdollisesti Ekvatoriassa. Hän
mainitsi kevyesti "eräästä vanhasta lupauksesta", jonka esi-isämme
antoivat kerran Ekvatoriasta lähtiessään, mutta selitti heti, että se
ei voinut koskea tällaista tapausta. Ja sitäpaitsi: voisihan kansa
palata takaisin Borealiaan heti kun vaara on sivuutettu, käänne
tapahtunut ja Borealia vapautuisi jäästä.
-- Kansamme oikeus ja velvollisuus on elää niinkauan kuin tällä
taivaankappaleella elää voi. Kansallamme on tähän taivaankappaleeseen
yhtä suuri oikeus kuin millä muulla kansalla hyvänsä. Minustakaan ei
ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin: _Ekvatoriaan_!
Oli useita, jotka ilmoittivat hyväksyvänsä Karman ja Turjan kannan.
Mutta sitte heräsi vastustus. Ja se oli purkausta se! Käytettiin rajua
kieltä. Vainottiin täysillä latauksilla näitä "taivaan nuuskijoita",
tätä "etelän henkeä", näitä "pehmoisen etsijöitä". Se sähisi, rätisi,
räiskyi ja paukahteli kuin jättiläisakkumulaattorin vihainen
voimalataus, tämä kansan vuosisataisten vaistojen uumenista ammentava
oppositsioni.
Turja kuunteli tyynenä. Hän oli jo varma voitostansa, vaikka päätös
tehtäisiin vasta seuraavalla kerralla. Mutta Karma ei voinut hillitä
itseänsä vaan kimmahti lopulta ylös, hyppäsi pöydällensä ja kiljasi
vastustajille:
-- Avaruuden nimessä, tappakaa itsenne! Mutta vaikka kaikki muut
kumartaisivat kuolemalle, niin minä en tee seuraa. Enkä minä aio
jäädyttää jäätiköllä vaimoani ja lapsiani. Minä vien heidät
Ekvatoriaan. Ja kun Borealia jälleen sulaa, palaavat minun lapseni
tänne. Ja sitte täällä elää Karman kansa.
Miksi te odottelette? Kun kerran aijotte tehdä itsemurhan, niin tehkää
se heti. Mutta petoja te olette, jos aiotte tappaa myöskin vaimonne ja
lapsenne.
Vastustus vaikeni ja Turja lopetti istunnon.