II luku. Iltatunnelma.

Turja, Borealian päällikkö, asteli joelta asunnoille. Antoi katseensa

liitää pitkin taivaanrantaa, pysähtyi, katsoi taaksensa, pudisti

päätänsä niin että omegametallinen päähine heläsi valittavalla äänellä.

Joka haaralla, paitsi lounaassa, kumotti jäätikön uhkaava vyö.

Koillisessa ei tosin näkynyt muuta kuin korkean nunatakin, jäisen

vuoren, lumipeitteinen huippu, mutta Turja tiesi sielläkin

katkeamattoman jäätikön, tuhat mittaa vahvan, hiipivän Borealian

asuntoja kohti. Takanansa oli hänellä koillisen jäätiköiltä alkunsa

saava joki, Borealian "elämänlanka". Joki ja aurinko antoivat

Borealialle jokseenkin kaiken energian: valon, lämmön, käyttövoiman

j.n.e.

Turja tuli juuri putoukselta, jonka kohina kaikui ohuessa

kellertävänvaloisessa ilmassa joen takana sangen lähellä olevasta

jäätiköstä valtaisana pauhuna. Siellä putouksen äärellä kimaltelivat

voima-asemat, Borealian "sydän", valtaisat holvit, läpinäkyvästä

kevyestä omegametallista. Tummasta raskaammasta ja kiinteämmästä

metallista, teräksestä, tehdyt koneistot niiden sisällä kuvastuivat

jäätikköä vasten mahtavana ryhmänä. Viimeisen putouksen työskentelyn

tasainen jyske kuului selvimmin. Siellä toimi Urjan suunnittelema

jättiläislämmityskone, joka otti talteen 95 prosenttia putouksen

energiasta ja muutti sen lämmöksi, jolla lämmitettiin 75 prosenttia

Borealian asunnoista. Turja oli taaskin ihmetellyt sen nerokkaan

yksinkertaista rakennetta. Vain jättiläissiipiratas putouksen niskassa,

joka joen juoksun kääntämänä automaattisesti sulki koko putouksen

viideksi sekunniksi ja taasen avasi, sekä männällä varustettu suunnaton

sylinteri, johon vesi putosi ja puristi männän alapuolella ilman

kuumaksi. Lämpöä johtamattomasta aineesta tehtyjä torvia myöten

johdetaan tämä kuuma ilma asumuksiin.

-- Ainoastaan nerokkaan naisen käytännöllinen järki on voinut luoda

tuollaisen ihmeen, niin päätteli Turja.

Lounaassa näkyi sula vesi. Turja ihmetteli itseksensä vieläkin kerran,

että se oli sula. Siinä kiersi lämpimän merivirran haara. Mutta kun

päävirtakin hävisi merellä ajelehtivan jääpeitteen alle, niin olisi

luullut lahdenkin jäätyvän. Ainoa selitys sen sulana pysymiselle oli

se, että lahden rannoilla ja pohjassa oli lämpimiä lähteitä.

Oli lämpimin aika vuodesta. Aurinko läheni himmeänä, punertavalla

valolla paistaen läntisen jäätikön huippuja ja puistattavan kolea

yökylmä valui jäätiköiltä yli Borealian. Turja tunsi sen hyvin käsiinsä

ja kasvoihinsa vaikka puvun vuorina oleva pienen radioakkumalaattorin

lämmittämä johtoverkkokangas suojeli muuta ruumista ja piti sen hauskan

lämpimänä. Lähimmistä asunnoista kuului omegametallin heläjämistä.

Kasvismaiden yli levisivät kuin näkymättömän käden kosketuksesta

suojaverhot, jotka olivat olleet kasaan vedettyinä. Kaukaa kaakosta

kajahti jäätikköilveksen karjunta.

Turja kiirehti nyt, sillä hän tahtoi taaskin tarkata auringon

lämmön mittaria Kapitolionsa katolla juuri kun aurinko koskettaa

Kara-nunatakin huippua. Hän taivalsi asuntorivien ohi. Puhdasviivainen,

kuutionmuotoinen rakennus toisensa perästä oli rivissä oikealla kädellä

ja kasvismaat vasemmalla. Useimmat rakennukset olivat jo verhotut

sisältä ja valot sytytetyt. Mutta toiset olivat vielä verhoamatta ja

omegametallisten seinien läpi näkyivät asukkaat ilta-askareissaan sekä

paljon muuta taustasta. Kauimpana paistoi pohjoisnunatakin

punakeltaisessa auringonvalossa kylpevä luminen huippu jokaisen

verhoamattoman asumuksen läpi. Leveä, aivan sileäksi laskettu katu

kohosi tangenttikäyrän muotoa noudattaen Borealian keskustaa kohti.

Turja silmäsi laskevaa aurinkoa, arveli hetken ja hypähti sitte

nopeasti kadun vasemmalle puolelle, tempasi yhden istuimista, joita oli

runsaasti pitkin katuviertä, sovitti sen kadun yllä kulkevasta radasta

riippuviin pidikkeihin, veti raput alas, nousi istumaan, vetäen raput

jälleen ylös sekä kosketti oikeanpuolista kädensijaa. Kulkuneuvo läksi

liikkeelle nopeata vauhtia. Samanlaisia kulkuneuvoja tuli vastaan

toisia ratoja myöten sekä maassa katuvierellä. Niissä palasi

myöhästyneitä kansalaisia töistänsä, tai joku perhe meni vierailulle.

Verrattain hiljaista oli kuitenkin liike tähän aikaan vuorokautta.

Maailman loppu: Romaani ankarasta elämästä avaruudessa · 第 10 / 57 题