"Kimmelsi kitehet yössä
kuin kirot sydämen synkän,
meri vankui valkeana
niinkuin paatunut ajatus,
kohosi luminen korpi
maasta kuolon-mahtavasta
kuin uhma urohon hyisen,
viha välkkyvän teräksen."
Eino Leino.
Borealia kuihtui kuihtumistaan.
Maan keskilämpö laski laskemistaan senjälkeen kuin Auringossa oli
tapahtunut Borealian asukkaille tuntematon mullistus ja sen valo- ja
lämpövoima oli alkanut nopeasti aleta. Tästä huolimatta olisi
vaatimaton ja sitkeä kansa voinut pitkittää elämisen taistelua
Borealiassa kuitenkin vielä vuosituhansia, mutta lisäksi tuli muita
järkähtämättömiä luonnontapahtumia, jotka kuivattivat "ikuisen voiman",
auringosta virtaavan energian vuota ja ohjasivat sitä yhä enemmän
toisaanne kuin elimellisen maailman piiriin, elon portista sisään.
Hiilihappomäärä väheni peloittavasti ilmakehästä, ilmakehä ohentui ja,
mikä pahinta, kosmillinen tomu, jota viimeaikoina oli ilmaantunut
suunnattomat määrät, oli vuosituhansien kuluessa tasoittanut Borealian
melkein aavikoksi.
Hiilihappoa kuluttivat kasvit ja rapautuminen -- sen tiesivät Borealian
asukkaat. Hiilihappo oli sitoutunut maan kamaraan. Se oli hiljalleen
tapahtunut vuosituhansien ja -miljoonien kuluessa. Luonnon kiertokulku
ei ihmisten avustamanakaan palauttanut kaikkea kasvien ottamaa hiiltä
ilmakehään, vaan jäi se maan kerrostumiin. Täten imi maa lapsiltansa
elämän alkuaineen. "Elämän myllyn" energiavirta kuivui kuivumistaan.
Kulttuuri palautui taaksepäin vuosisata vuosisadalta.
Mitään muuta kookkaampaa eläinkuntaa ei Borealiassa enää ollut kuin
ihmiset ja heidän vetojuhtansa. Ravinto oli pääasiassa otettava
kemiallisesti elottomasta luonnosta tai siitä vähäisestä kasvikunnasta,
mitä vielä voitiin ylläpitää. Eteläisillä jääkentillä ja varsinkin
sulan merenlahden rannoilla tapasi täällä elämään mukautunutta
eläinkuntaa, kaikki pienikokoisia lajeja. Ainoastaan yksi suuri eläin
oli säilynyt ravinnonpuutteen uhallakin. Kun tämä, jäätikköilves,
karjui valtavat ääniaallot koleaan kevyeen ilmaan, oli kuin olisi
menneiden aikojen ilmestys pasuunaa soittanut. Merenlahdessa oli
kaloja. -- --
Kosmillisen tomun täytyi olla peräisin jostain pimeästä tähtiryhmästä
tai pyrstötähdestä, jonka läheisyydessä maapallo on käynyt. Borealiassa
ei tosin voitu enää harjoittaa tieteitä, ei myöskään tähtitiedettä,
sillä kansan koko voima oli käytettävä ravinnon hankkimiseen. Tieteellä
ei ollut enää mitään mahdollisuuksia avartaa elämän puitteita, auttaa
taistelua olemassaolosta. Kaikki Borealian mahdollisuudet olivat
tunnettuja, kaikki rajat näkyvissä. Vanhan perimätiedon kautta olivat
kuitenkin tieteellisen maailmankuvan pääkohdat säilyneet kansan
tajunnassa ja näiden varassa elettiin. Vanhaa tietoa käyttäen
pääteltiin m.m. kosmillisen tomun alkuperä.