JUSTIINA: Kynsi, kynsi, hevosmies, vain mieltä päähäsi nyt! (Naurua.)

MIILI: Ei muuta kuin talliin katsomaan, niin pian kuin vain huomaamatta

kadota voin. Näin, että ovi on auki -- "Vihuri" poissa! Sillä lailla!

Sydän oli siihen paikkaan seisattua!

JANNE (Hellästi): Miili hyvä!

JUSTIINA: Siinä! "Vihuri" on, näköjään, sille yhtä rakas kuin

Jannellekin!

MIILI: Sitte oli minulla jo ymmärrys varpaissa. Läksin juoksemaan,

katselin, viheltelin. Eikös ollutkin "Vihuri" tienhaarassa,

ait'vieressä, syömässä?! -- Joku rosmon apuri kai sen sinne oli ajanut.

-- Päätään heti ori nosti, kun ääneni kuuli, tunsi, näetsen, minun, --

sanoinhan sen, että tuntee.

JANNE: Ei ole päästä pilattu tyttö eikä hevonenkaan.

ÄÄNIÄ JOUKOSTA: Viisaita molemmat.

JUSTIINA: Entä sitte? Entä sitte?

MIILI: Ajattelin: vuotanpahan kotvan piilotellen, mikä tästä tulee.

Eikä tarvinnut kauvan vuottaakaan, niin jo tulla viilettää itse rosvo

-- Niki -- äskeinen vieraamme, rokanpopsija ja laulutaituri, ensimäisen

luokan hevosvaras. (Naurua.)

JANNE: No? No? Anna tulla!

MIILI: Lähestyy, kuin isäntä ainakin, kutsuu, sohittaa. "Vihuri"

katselee, hirnahtaa, mutta sitte pärskähyttää äkkiä vihaisesti

sieraimillaan, kääntää takapuolensa ja lennättää ilmaan semmoisen

potkun molemmilla takajaloillaan, häntä ojona, että osuapa siihen

lähemmäksi Niki, niin olisipa jo taitanut laulu häneltä jäädä

ikipäiviksi. (Naurua.)

JANNE: Olisipa sen ansainnutkin, potkun.

JUSTIINA: Entäs sinä? Mitäs sinä?

MIILI: Minä silloin piilostani esiin eikä aikaakaan, niin jo "Vihuri"

minut selkäänsä laski -- vanhan tuttavansa. Että siitä mustalainen

käpälämäkeen lähti, kun minun huutoni: "vai sinä se varas olet?!"

kuuli, sen saattaa itsestään arvata pitemmittä puheittakin.

JANNE: Pentele, kun pääsi, vallesmannissa käymättä!...

JUSTIINA: Toden perään! Kyllä ei se enää kiinni saatavissa liene.

MIILI: Ja kuinka "Vihuri" minut sitte kotia toi...

JANNE: ... se kyllä nähtiin! "Vihuri" poikaani!

JUSTIINA: Niin! Se kyllä nähtiin!

KAIKKI MUUT (Samalla): Se kyllä nähtiin! Se kyllä nähtiin!!

MANJA (Itkun sekaisella äänellä, ryskyttäen aitan ovea): Päästäkää jo!

Päästäkää minut jo!

Vuoksen varrella: 1-näytöksinen laulunsekainen kansannäytelmä · 第 22 / 24 题