JANNE (Tulee samalla häntä vastaan, päitset kädessä, jotka ripustaa
tuvan nurkkahirteen): Täällähän sinä, Miili, vielä, näen mä, äidille
veisaat. Kai jo ääntäsi tuolla koivikossakin kaivataan.
MIILI: Eiköpähän sinunkin. Lähde mukaan!
JUSTIINA: Niin. Menkää yhdessä! Mene nyt Miilin kanssa, Janne!
JANNE: En minä sinne viitsi. Mitä minä siellä teen?
JUSTIINA: Mitäkö teet?! Sitä mitä muutkin nuoret. Vai "Vihurilleko"
sinä ikäsi jo aiotkin veisata, sinä? Ihan taidat olla hullaantunut
siihen.
JANNE: On se vähän niinkuin totta sekin. -- Rakkaus ei ole mikään
potaatti.
JUSTIINA: Ja tuon sinä vielä kehtaat -- tässä...