Isäsi oli Ditrik toinen, Burgundin kuningas, ja äitisi Heloisa,
Austrasian prinsessa. Äitisi kuoli kun olit vuoden ikäinen, ja isäsi
meni toisiin naimisiin; hän nai voittamaltansa rosvopäälliköltä
jääneen kauniin ja tylyn lesken. Tällä oli edellisistä naimisistaan
kaksi tytärtä, Thora ja Superba, mutta hänen avioliittonsa isäsi
kanssa jäi lapsettomaksi. Silloin äitipuolesi ryöstätti sinut pois,
kun olit pieni, ja sanoi isällesi, että susi oli sinun syönyt. Isäsi
uskoi sen ja otti vaimonsa tyttäret ikäänkuin omikseen. Sinua hoiti
köyhä paimen; mutta kun isäsi kaatui sotaan, otti äitipuolesi sinun
luokseen voidakseen paremmin vartioida sinua. Kuollessaan varotti
hän Thoraa ja Superbaa milloinkaan ilmoittamasta sinulle tai kellekään
muulle sinun syntyperääsi. Kuinkahan rosvon tytärten kävisikään, jos
ihmisille tulisi tiedoksi että sinä olet oikea kuninkaantytär?
Ymmärrätkö nyt kuka olet?
DINA (surullisesti nyökyttäen). Ymmärrän.
BARBRA. Annatko anteeksi ottosiskoillesi?
DINA. Annan, Barbra. Ovathan he antaneet minun elää. Mutta minun on
vilu, vilu siitä ettei kukaan minua lemmi... ei kukaan muu kuin sinä.
BARBRA. Jumala sinua rakastaa siitä että saatat anteeksi antaa. Olet
onnettomuuden kestänyt; nyt tahtoo Jumala nähdä, kykenetkö yhtä
nöyrästi onnea kestämään. Varustau valmiiksi menemään kuninkaan
tanssijaisiin!
DINA. Minä?... Minä?
BARBRA. Sinä. Minä toimitan sinulle sopivan puvun.
DINA. Ei, Barbra, siitä ei lähde mitään. Minä joka olen niin jolsa,
tolloinen ja typerä...
BARBRA. Ole hyvä ja nöyrä, niin minä sinulle muut asiat opetan.
Hiljaa nyt!
(Kohottaa taikasauvaa.)
Arigi davolna
Miranda gidó,
Farenga chitona spumante adó.
Dina infima, mutaris in regiam!
Transflgurata fueris.
Salve, regina!
Fix!
(Sanoessaan fix koskee hän Dinaan taikasauvalla. Harmaa nuttu ja tanu
katoovat. Dina seisoo yllään kuninkaallinen puku, kultanauha otsalla,
mutta edelleen avoin jaloin.)
BARBRA. Terve, Dina, Burgundin prinsessa!
DINA (katselee uutta pukuaan ja nauraa nähdessään jalkansa).
Prinsessa avojalka!
BARBRA. Istu! Ei sinun tarvitse hävetä. (Hän vetää Dinan jalkoihin
silkkisukat ja valkoiset silkkikengät.) Alastomat jalkasi muistuttavat
alhaisuuttasi ja nämä kengät kehottavat sinua nöyryyteen. Muista että
milloin vaan ylpeä ajatus nousee sieluusi tai paha sana huulillesi,
silloin minä varotellen kohotan sormeni. Jos heti parannat vikasi,
ei sen enempää tapahdu, mutta jos et varotuksestani huoli, olet
ensikerralla hukkaava toisen kenkäsi ja toisella kertaa seisova
paljain jaloin kuninkaallisessa puvussasi.
DINA. Barbra, pelkään, pelkään kovin! Älä usko, että minä aina olen
hyvä ja hurskas, Barbra. Saatan väliin olla oikein ilkeä sydämessäni,
vaikk'en tohdi sitä näyttää.
BARBRA. Sen tiedän; juuri siksi olen antanut sinun kasvaa halpuudessa
ja köyhyydessä. Sinä olet tyttö etkä voi miekalla sotia, mutta sinä
voit sankarin uljuudella sotia kaikkia sydämessäsi asuvia vihollisia
vastaan.
DINA. Opeta minulle semmoinen sankarinmieli! Barbra, Barbra, hölmöksi
taidan joutua, pelkään pahasti. Mutta... oletko sinä Barbra?
Kuka olet?
BARBRA. Minä olen haltiatar Keristane, sinun sylikummisi. Älä pelkää,
säilytä lapsenmielesi, ole se mikä olet, ole Tuhkimo, mutta
ymmärrykseltään ylenneenä, paranneena, ole se villalanka josta on
aika tyttö kasvanut, joka tanssii omissa kengissään. Minä saatan
sinua. Sinä, vaan ei kukaan muu, saat nähdä minun. Tule!
(Lähtevät. Ensi seikkaelman loppu.)
Toinen seikkaelma.
HENKILÖT:
Lothar, Frankinmaan kuningas.
Brunhilda, hänen puolisonsa.
Prinssi Hildebert, heidän poikansa.
Grim, hovimarsalkka.
Mumma, ylihovimestarinna.
Pippe, kuninkaan lempikääpiö.
Puppa, kuningattaren naiskääpiö.
Eräs trubaduuri.
Thora, Superba ja Dina.
Haltiatar Keristane (Barbra), näkymätönnä.
Puhumattomia henkilöitä: Parisin kreivi ja kreivinna, Roman ruhtinatar,
Itämeren ruhtinas, Saharan ruhtinatar, prinssit Amundus ja Florestan,
prinsessat Florinna ja Ruusukki, ritari Siniparta, Liukaskinttu, ynnä
muita, joita mielellään näkee uudestaan.
Lisäksi lentelee päivänkorentoja, leijuu virvatulia ja aarnivalkeita;
hovi saattaa olla suuri tai pieni, kunhan vaan on kyllin komea.
Linnan valtaistuin-sali. Kuningas ja kuningatar istuimillaan
vastaanottavat vieraita. Lähinnä heitä prinssi ja sitten hovi.
Grim ja Mumma esittävät vieraita, jotka astuvat esiin mikäli heitä
nimeltään huudetaan, osottavat kunnioituksensa kuninkaallisille
ja jäävät sitten syrjään. Pippe ja Puppa supattavat kuuluvasti
nurkassa.
GRIM. Hänen armonsa Parisin kreivi.
MUMMA. Hänen armonsa Parisin kreivinna.
GRIM. Hänen korkeutensa Itämeren ruhtinas.
MUMMA. Hänen korkeutensa Roman ruhtinatar.
PIPPE. Eikös keisarillinen korkeus?
PUPPA. Hänkö? Hänen isänsä on survonut latinaa koulupoikain päähän
ja siitä tytär on saanut nimen Roman ruhtinatar.
MUMMA. Hänen korkeutensa Saharan ruhtinatar.
PIPPE. Kas sitä kameelia!
PUPPA. Etkös häpee? Hän on yhtä rikas kuin musta.
GRIM. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Florestan.
PIPPE. Se oli hän joka raivasi tien lumottuun linnaan.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Ruusukki.
PUPPA. Se oli hän joka nukkui sata vuotta.
GRIM. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Amundus.
PIPPE. Se oli hän joka muutettiin Sinilinnuksi.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Florinna.
PUPPA. Se oli hän joka lauloi: Oi, lennä luokseni, sinilintu kaunoni!
GRIM. Jalosukuinen ritari Siniparta.
PIPPE. No hännätöntä häpeää! Mihin hän on jättänyt seitsemän
vaimoansa?
PUPPA. Niiltä on hän päät silponut.
GRIM. Hänen urheutensa pikajuoksun Liukaskinttu.
PUPPA. Ei, nyt alkaa tästä tulla pelkkää roskaväkeä. Missäs on
Bumburrifeks. Taitaapa tänne kohta, jos onni on hyvä, ilmaantua
Mylly-Matit, pikku-Lassit ja Jyry-Jukat ja tiesi mitkä sylttysukat.
PIPPE. Varros vähän, tässä tulee kaksi jotka ovat haljeta
pöyhkeyteensä ja koreuteensa.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Thora Burgundista.
PIPPE. Tuo on mailmaan tullut riikinkukonmunasta.
MUMMA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Superba Burgundista.
PUPPA. Ja tuo kalkkunanmunasta.
PIPPE. Tulleeko tässä muitakin kanoja?
PUPPA. Ei, ne muut esitellään tanssisalissa?
KUNINGAS.
Jalot herrat, sorjat naiset,
Kiitän teitä kunniasta,
Tänne meille tulemasta.
Jos nyt ollaan suostuvaiset
Hyppelyyn, niin sopii koittaa!
Grim, sä johda vieraitamme,
Mumma, tarjoo namujamme!
Antaa soittokunnan soittaa!
(Herrat taluttavat naisia käsikynkästä. Prinssi tarjoo käsivartensa
Thoralle, joka riemuitsee voitostaan, samalla kun Superba ei saa
salatuksi kateuttansa. Kaikki lähtevät, paitsi kuningas, kuningatar,
Pippe ja Puppa. Soittoa.)
KUNINGAS.
Puolisoin, nyt vaatinee
Maamme hyöty, että vaimon
Poikasemme saa ja aimon;
Sen nyt tehköön alukseen!
Oisko näistä neitisistä
Sulle minjää mielellistä?
KUNINGATAR.
Onnee soisin pojallen.
En Florinnan vertaisia
Tiedä, en niin herttaisia,
Eikä onnee ylempää
Ruusukaisen löytämää
Kuolevainen löytää vois.
KUNINGAS.
Kyllä niin, vaan taru niitten
Päättyi häihin aikaa sitten.
Kuinka Rooman impi ois?
KUNINGATAR.
Kysy paavilt'!
KUNINGAS.
Ole vai'!
Mut Sahaaran kulta kai
Kelpaa, vaikk' on musta impi.
KUNINGATAR.
Syän on kultaa kallihimpi,
Mustuus ei ois häpeää.
KUNINGAS.
Eipä sitten ketään jää
Pait' nuo kaksi Burgundista.
Onkos niissä moittimista?
KUNINGATAR.
Nepä näkyy osaavan
Prameilla ja keimailla.
KUNINGAS.
Ei saa tylyst' arvostella.
Suvulle on kuninkaan
Köyhyys, pako kovaa kestää.
Isäns' ol mun heimomies;
Heistä toinen siis -- mik' estää?
KUNINGATAR,
Eivät syntyään kenties
Olekaan niin korkeoita.
Kansassa käy tarinoita...
PUPPA.
Määrännetkö perhosille
Ruusustossa liehuville:
Tuota kukkaa hyväilkää;
Minua se miellyttää?
PIPPE.
Päänsä pitää velikulta,
Kysymättä lupaa sulta.
KUNINGATAR.
Kuuletkos sa, herra, noita?
KUNINGAS.
Poika saakoon valikoita!
MUMMA (syösten sisään).
Mokomaako nähty on!
Saliin astuu kutsutonna
Outo, ilmoittamaton
Hahmo, siivo vaatteiltaan,
Mutta varmaan noita konna.
Kun ma kaiken hoitaa saan,
Huusin noitaa poistumaan.
Vaan kas kummaa! taiallansa
Noita hurmaa hovikansaa,
Ihannoimaan suloansa.
Prinssi hurmoksissa hyörii,
Noidan kanssa tanssiin pyörii.
Voi ma sytyn raivohon,
Kuolen... oi ma onneton!
KUNINGAS.
Pippe, kaada eukon niskaan
Nappo vettä!
(Pippe valaa karafiinillisen vettä pyörtyneen Mumman päälle.)
MUMMA (karahtaa ylös.)
Hui, se priskaa!
KUNINGAS.
Kai nyt polttos sammuu kohta. --
Kuinkas uus' se tähti hohtaa?
(Ovet lentävät auki. Dina astuu sisään prinsin käsivarren nojassa.
Heidän perässään hovi, vieraat ja taikahaltiatar Keristane,
kaikille näkymätönnä, paitsi Dinalle ja katselijoille. Dina tekee
polvikumarruksen kuninkaallisille.)
KUNINGAS.
Tervetullut keskellemme
Neiti kaunis! Vierastemme
Arvollisten rinnalla
Kaikki jalo tilan saa.
MUMMA (äreästi).
Saisko tietää titteleitä,
Esitelläkseni teitä?
DINA.
Majesteetti suvainnee
Pitää minua ruohonanne,
Joka teidän askeltanne
Poljettuna suutelee.
Aamutuuleks sanokaa,
Joka tullen kauko-vuolta
Lohduttaa yön kolkon huolta,
Otsan kuuman vilvottaa.
(Hiljaa Keristanelle): Oliko se oikein, kummitäti?
(Keristane nyökkää.)
KUNINGAS.
Puheen laatu teill' on jalo;
Muut' ei vaadikaan tää talo.
PRINSSI (kuningattarelle).
Äiti, multa lumoaa
Silmät, korvat hän, en muuta
Kuule, näe kuin häntä vaan.
MUMMA.
Kiitos kaunis lausutaan!
Nosta nyt jo noidan luuta,
Lennä sillä hiitolaan!
(Dina kääntyy häneen selin. Keristane uhkaa sormella.)
DINA (Mummalle).
Taitamaton olenkin,
Outo hovitapoihin.
Puutteeni kun oikaisette,
Kiitoksen mult' ansainnette.
(Hiljaa): Näinkö oikein, kummitäti? (Keristane nyökkää.)
THORA (Dinalle).
Neiti Outonen vai kuin,
Kuulinko vai jostain luin,
Isäs olleen soittajan?
SUPERBA.
Eikös rahanvoittajan?
Kai tuo hyvät rahat haali,
Koruihin kun teidät vaali?
Liekö vanhaa tavaraa?
Ehkä pantiks' antamaa...
DINA (kiivaasti).
Mi' lie isän virka ollut,
Hän ei ryöstäjäks vaan tullut.
THORA.
Kuules kisaa!
SUPERBA.
Sylkäisee!
PIPPE.
Katsos, Puppa, kuinka haukat
Iskee prinsin neitehen!
DINA (nähdessään Keristanen uhkaavan).
Anteeks suokaa orvollen
Mielipaha, orpo raukat!
Jäikö yhtään ystävää,
Huoltanne ku lievittää?
(Hiljaa): Sanoinko oikein nyt, kummitäti? (Keristane nyökkää.)
SUPERBA.
Teilt' en kaipaa säälin sanaa!
THORA.
Jäihän pikku nokikana
Lieden tuhkaa karhimaan,
Pihallamme rapsimaan,
Kaakottamaan auki suu;
Ei oo kaunis muoto muu.
KUNINGAS.
Grim, nyt anna laulun soida,
Ilokielten kilkamoida,
Ilovirtten viserrellä,
Ilolintuin liverrellä!
Tanhuilemaan tänne suista
Virvaliekit metsän puista!
Kutsu tänne kaikkialta
Ilo, kisa ilman alta,
Sinisirkat leijumaan
Hohtelevaan hopiaan!
(Trubaduuri astuu esiin ja laulaa kantelella säestellen. Muut
liittäyvät laulamaan loppusäkeistä. Laulettaissa tanssii pieniä
päivänkorentoja ja virvatulia.)
Päiväkorentojen hyppely.
Tarun valtias asuu täällä linnassaan,
Porttins' aukaisee hän pilviin nousevan.
Pilven päältä katsoo maahan kalpee kuu,
Tähtitaivas lammen kalvoon kuvastuu,
Auterissa aamu päilyy punervissa.
Hirmuhiidet usvapilvest' irvistää,
Musta susi valkovuonaa kiristää.
Tarun valtias asuu täällä linnassaan,
Porttins' aukaisee hän pilviin nousevan.
Pilven päältä katsoo maahan kalpee kuu,
Tähtitaivas lammen kalvoon kuvastuu,
Auterissa aamu päilyy punervissa.
Hei nyt, keltasirkka, kultaas helkytä!
Hei nyt, virvaliekki, tultas välkytä!
Kaunokeijut kuutamolla kirmailee,
Valkoveijut peikon peitsin pistelee.
Enkeleillä Luoja köyhää suojaa.
Tullos, taru, lapsen mielin hilpein!
Luoja laupias on, elo armahin
Hei nyt, keltasirkka, kultaas helkytä!
Hei nyt, virvaliekki, tultas välkytä!
Kaunokeijut kuutamolla kirmailee,
Valkoveijut peikon peitsin pistelee,
Enkeleillä Luoja köyhää suojaa.
KUNINGAS.
Kiitän linnunlauluas.
Täss' on palkka vaivastas!
(Riipustaa kultavitjat trubaduurin kaulaan.)
Sääskillen myös suuhun muru,
Kisast' oli niillä suru.
(Pirottelee konvehtia, jota päiväkorennot ja liekit ahnaasti
siepaltelevat.)
Puoliso, nyt salissamme
Kisaa hetken katselkaamme!
(Kuninkaalliset ja kaikki, paitsi Keristane, Pippe ja Puppa,
menevät. Dina prinssin talutuksessa.)
PUPPA (silmäillen prinssiä ja Dinaa.)
Joll'ei noill' oo yksi tie,
Niin ei tuulta tiedä viiri,
Kissalle ei kelpaa hiiri,
Enkä minä Puppa lie.
PIPPE.
Tyhjää lemmen lorinaa!
Jos ne toinen toisens' saa,
Syntyy kultaa kuutamoista,
Ranskaa pääskyn pakinoista,
Mummaa kreivi rakastaa,
Pipen päässä kruunu loistaa.
PUPPA.
Lyökäämmepä vetoa!
PIPPE.
Mitä? Kaista ketoa?
PUPPA.
Nenästäs! Jos pari noista
Syntyy, toinen naipi toista,
Niin sun nokkas mitalleen
Venyy pitkän kappaleen.
PIPPE.
Topp! Mut ellei toistaan nai ne.
Etpä moittia sa tainne,
Vaikka kolme kyynärää
Venähtäis sun kärsäs pää,
Mulle entiselleen jää
Tää mun nenä sievänlainen.
PUPPA.
Olkoon niin! Ken poikki lyö?
(He oikaisevat kätensä toisilleen. Keristane näkymätönnä lyö poikki).
PIPPE.
Paukkis! Kenen ol' se työ?
KERISTANE.
Sen ken vedon määrät täyttää,
Pitkän nokan sulle näyttää.
PIPPE.
Täällä kummittelee, hui!
PUPPA.
Sota tulee! hui, ui, ui!
DINA (Karkaa sisään paeten, vasen jalka kengättä).
Kummitäti, auta mua!
KERISTANE.
Tule!
(He katoovat seinän läpi.)
PIPPE.
Tuota noitaa! Kun ei estä
Seinä läpi lentämästä!
PUPPA.
Näitkös lemmon lentävän?
Liekö mennyt metsähän!
PIPPE.
Lensihän kuin kalalokka.
Puppa, jokos kiusaa nokka?
(Prinssi karkaa sisään, valkoinen silkkikenkä kädessään.
Hänen perässään vieraita ja hovia.)
PRINSSI.
Minne haihduit, armas impi?
Miksi kirpoi jalkimes?
Kell' on kenkä kaunihimpi!
Jalaltaan ken vertaises!
(Suutelee kenkää.)
Kenkä, kaunis jalkases
On mun lemmittyni oma.
Jospa löytyis impi soma!
(Nämä sanat kuullessaan kaikki naimattomat vallasnaiset salaa
pujahuttavat piiloon vasemman jalkansa kengän. Kuningas ja
kuningatar tulevat sisään.)
KUNINGAS.
Johan kaikki juoksevat
Hovissain kuin lampahat!
Vai vei lempilinnun hukka?
Kiltti kerttu! Tyttö rukka!
Kenkänsäkö pudotti?
Hengestään kai pantiksi?
Etsikää nyt omistaja!
Löydön maksaa rahapaja:
Sata kultarahaa saa,
Kadonneen ken paluuttaa.
MUMMA.
Hei nyt, luuta ratsunaan,
Noitaa yöllä ajamaan!
PRINSSI.
Kenkä, missä jalkas viipyy?
KUNINGATAR (hiljaa kuninkaalle).
Kas, kun moni neiti hiipii
Sukkasillaan täällä vaan!
KUNINGAS (Grimille).
Koetas, kelle jalkahan
Kenkä sopii!
(Grim koetuttaa kenkää sukkajalkaisilla).
PIPPE.
Pappa, kuin ne yrittää
Varpaat yhteen nipistää!
PUPPA.
Sääli, että monella
Kyntens' ovat kiusana!
GBIM.
Jalkaa en niin pientä nää,
Johon sopis kenkä tää.
KUNINGAS.
Etsitäänpäs! Julistamme
Tiedoks' valtakunnassamme:
Vasemmasta jalastaan
Immet mittaa antakaan
Grimille, ja kenen jalkaan
Kenkä käy kuin alust' alkain
Valettuna, impi se
Jääpi meidän prinssille,
Niin myös pitää perimän
Valtaistuimen, kuin hän.
Grim, se kohta huuda julki!
MUMMA.
Mut' jos mieron tietä kulki,
Muilta armoleipää sai?
Töllin tyttö...
GRIM (hiljaa Mummolle).
Ole vai!
KUNINGAS.
Nimet, kullat kilisee
Tyhjää, houkan viettelee.
Ellei sull' oo kunniaa,
Sydäntä ja jumalaa,
Oot sa köyhä; mutta nuo
Köyhän töllin rikkaaks' luo.
KAIKKI.
Terve herran!
SUPERBA.
Suuta soita!
Loukkaa meitä prinsessoita!
PRINSSI (polvistuu kuninkaan eteen)
Kuninkaani, isäni,
Aivan totta puhuitki!
Sydäntäin en salaa sulta:
Siellä asuu tyttö kulta.
PIPPE.
Puppa, kuink' on nokkas laita?
PUPPA.
Kuink' on omas? Kasvaa taitaa!
(Toisen seikkaelman loppu.)
Kolmas seikkaelma.
HENKILÖT:
Prinssi, Grim, Trubaduuri, Thora, Superba, Dina, Trilla,
Barbra (Keristane), Pippe, hoviväkeä ja vartioita.
(Edellinen tupa. Dina istuu jälleen Tuhkimona yksin takkakivellä.)
DINA (puhaltaa hiiltä laulaen).
Pieni kurja kipinä
Tuhkahiilustalla,
Milloin luonet lämpöä,
Loistain ilman alla?
Viel' oot outo kaikillen,
Unhotettu, alhainen.
Yönkö varjoon vainen
Sammut, kipunainen?
(Nousee mietiskellen.)
Siskot vielä nukkuvat.
Aamusiivot täytyy laittaa,
Muuten nuhteet ankarat
Tavattaissa tulla taitaa.
(Lakaisee lattiaa, pysähtyy, lakaisee uudelleen.)
Ihmeellistä untani!
Kuninkaan ma selvästi
Linnassaan näin loistavassa,
Näin myös prinssin tanssimassa.
Prinsessana astuin mä
Käsi käissä prinssin kanssa,
Hän ol' mulle hellänä;
Siskot tämän nähdessä
Sättivät mua kiukuissansa...
Tuota kun ma paheksin,
Kenkäni ma kadotin,
Kotona taas heräsin...
Unelmat on ihanoita,
Unelmat on kavaloita.
Siivoo köyhää huonettas,
Älä usko unias!
(Löytää laastessaan valkoisen silkkikengän.)
Mikäs silkkikenkä se?
Jalkaaniko mahtunee?
(Koettelee kenkää jalkaansa.)
Mahtuu? Mutta paris .. missä? (Etsii.)
Sekös onkin katehissa?
BARBRA (tulee).
Virkku päivä varhain herää.
DINA.
Barbra, sano toden perää,
Lumootkos?
BARBRA.
Mua naurattaa.
Hanhipiika lumoaa!
DINA.
Liehuin siis vaan unten mailla;
Hauskaa ol' se aikalailla!
Appeni ol' kuningas,
Sinä loihduit sauvallas;
Superba mua kuristi,
Thora kovaa puristi.
Kun ma siitä käräjöin,
Viuhkasella heitä löin,
Jouduin kotiin kengäti...
Kenen lie tää kenkä soma?
BARBRA.
Ehkä on se Thoran oma.
(Itsekseen).
Jos nyt prinssi Dinan jätti,
Luulkoon uneks' vaan, mi petti.
DINA.
Niin, mä lyhytjärkinen!
Thora eilen jätti sen,
Niinkuin aina retuperään.
(Thora tulee sisään unisena, haukotellen, väsyneenä, papiljotteja
hiuksissa. Hänen perässään Superba yhtä surkeana.)
THORA.
Mistä tuulee tällä erää?
SUPERBA.
Barbra, seljateetä keitä!
Onko hanhet hyvillään?
(Barbra lähtee).
THORA.
Tanssittiko oinas teitä?...
Prinssi vei mua vieressään.
SUPERBA.
Entäs tuota! hellyyttään
Ei hän tarkoittanut sulle.
THORA.
Kohteljas hän oli mulle,
Kun yht'äkkiä noita, hyi!
Kiusaksemme ilmestyi...
SUPERBA.
Ikävä, ei yhtään hauska,
Ruma niinkuin pieksu rauska,
Vino, viekas, nyrppäsuu,
Jäykkä niinkuin kangaspuu.
DINA (takan luona.)
Unta näin...
THOEA.
Nyt hälistiin.
Kengät sitte hukkas niin,
Että paljain jaloin astui,
Niinkuin lehmä, varpaat kastui.
DINA.
Hukkasko hän toisen vaan?
THORA.
Vasemman, niin...
SUPERBA.
Annas, kerron!
Melu nousi monin verroin
Suuremp' itse asiaa.
Herrat piti parrastansa,
Noita lensi matkallansa.
THORA.
Prinssi, kenkä kädessään,
Tuli.. (Matkii) Miss' on kenkä toinen?
Missä neito? Perähän
Kuuluttakaa!... Prinssi moinen!
SUPERBA.
Mua ei tulla pettämään!
DINA.
Miltäs sitte kenkä näytti?
THORA.
Silkist' oli, valkoinen.
DINA.
En siis unta nähnyt, en.
SUPERBA.
Neljä meidän jalkaa täytti
Tossun tasan.
DINA.
Unta näin.
THORA.
Mutta minne Trilla jäi?
TRILLA (kiireesti sisään).
Neiti kulta, kiirehtäin
Puku kuntoon, kampa tukkaan!
Taivaan ihme! Että näin
Aikaa hullutuksiin hukkaa
Kaksi herraa korkeaa!
Juur' kuin alla polttais maa,
Täällä juostaan, melutaan,
Huuto lyöpi korvat lumpeen.
Prinssi on vaan puuhissaan,
Eikä tyynny, ennenkun
Löytää kengän kaivatun;
Hyppää valtakuntans' umpeen,
Mitaten nyt Grimmineen
Joka jalkaa suurta, pientä,
Meillekin pian taitaa rientää.
Nytkös neidit hädissänsä!
Kuusi kuuluu leikanneen
Isonvarpaan itseltänsä,
Neljä vielä kantapäänsä,
Jotta kenkä mahtuis vaan.
Kohta meitäi mitataan!
Voi jos mulle sopis tossu!
THORA (hätäisesti).
Kampaa, kampaa, Tuhkapossu!
(Dina kampaa Thoran tukkaa.)
SUPERBA.
Nouda kirves, laiska renttu,
Ota mitta jalastain!
Puolet jalkaa menköön vain,
Kun saan olla prinssin henttu!
(Kolkutetaan ovea. Hämmästystä, kiirettä.)
TRILLA.
Ken siellä?
GRIM (ulkoa).
Kuninkaan nimessä!
TRILLA.
Anteeks... hiukan vartokaa!
Lukko paha kangertaa.
(Hiljaa)
Joutuun!
THORA.
Tänne kenkäni!
DINA (oijentaa kenkää).
Täss' ois toinen, luulteni.
THORA (viskaa kengän hänelle vasten silmiä).
Pieksus mäntyyn! tanssiloissa
Kengiss' astun punervoissa.
DINA.
En mä unta nähnyt, en.
(Ovi työnnetään auki, Grim käy sisään vartioineen,
hoviherra mukanaan, joka kantaa jakkaraa. Kuvaelma.)
GRIM.
Kruununnmiest' ei estää saa.
Kuningas näin julistaa:
Vasemmasta jalastaan
Joka neito antakaan
Mittaa mielisuosiolla
Tällä kruunun jakkaralla!
Neidolle, ken mitat täyttää,
Suuren armon prinssi näyttää.
Tänne!
THORA.
Het'... mua varistaa!
GRIM (mittaa Thoran jalkaa prinssin kengällä).
Hanhenjalka... menkää! Muita!
SUPERBA.
Kuningasten heimoja
Julkeette noin kohdella!
GRIM
Täss' ei kuulla suurisuita!
Jalka tänne!
(Superba kinnaa vastaan ja mitataan.)
Variksen
On se, mars! Uus' esillen!
TRILLA.
Oi jos minä sopisin!
GRIM (mittaa).
Kissanjalka... Käpälistä
Emme huoli kynsivistä.
Mikäs sitte? Varmaankin
Porsaanjalka. Tännes pistä!
DINA.
Tässä.
(Jalka mitataan.)
GRIM.
Äläs!... alallas!
THORA. SUPERBA. TRILLA.
Porsas, pidä puolias!
GRIM.
Annas, mittaan uudelleen!
Pituus... levyys... kantapää...
Varpaat sopii täsmälleen!
Eihän näköharhaa tää?
SUPERBA.
Nauraa voisi kuollakseen!
Omin kengin Tuhkimo
Viel' ei käynyt, ja nyt jo
Pitää prinssinkengiss' olla!
THORA.
Mutta onkos Tuhkimolla
Kengälle myös paria?
Se täss' on pääasia.
DINA (antaa esiin löytyneen kenkänsä).
Täss'! (Itsekseen) Olinpa valveilla.
(Prinssi tulee, seurassaan trubaduuri ja muutamia hovilaisia.)
TRILLA.
Taivas, prinssi!
(Kuvaelma.)
PRINSSI,
Kuinkas käy?
Kiihko ryöstää rauhan multa.
Joko löytyi armas kulta?
Poisko lens' eik' enää näy?
GRIM.
Täss' on hän, oi prinssi suuri!
PRINSSI (tarttuu Dinan käteen).
Käsi, silmät samat juuri!
Köyhyydessään rikas vaan...
Pysy luonain ainiaan!
DINA.
Tuollaisna hän unessain
Näkyi mulle, kummitäti.
(Barbra seisoo Dinan takana taikahaltiattarena.)
KERISTANE. Hildebart, sa Frankinmaan prinssi, tervehdi morsiantasi,
Dinaa, Burgundin prinsessaa! Hänen köyhyytensä on vaan koettelus.
Hän on sinun arvosi mukainen; hänen ainoa hairauksensa oli, että
vastasi solvaukseen. Tästä viasta on hän rangaistu ja se on anteeksi
annettu. Hän saa takasin oikean hahmonsa, mutta muistoksi ja
varotukseksi täytyy hänen käydä avoin jaloin hääpäivään asti.
(Haltiatar riisuu Dinalta mekon ja päätanun. Dina
seisoo kuninkaallisessa puvussa, mutta jalat paljaina.)
PRINSSI.
Niin, sun tunnen. Sieluni
Osa parhain oletki;
Nöyryytes mun viehätti.
Sitä tahdon aina muistaa,
Kun mua ylpeys harhaan suistaa.
DINA.
Niinpä, sinut nähtyäin,
Uunna kipinäni näin:
Ei se kyde tuhan alla;
Liekillään se kirkkahalla
Sydäntäni lämmittää.
Pois nyt suli talven jää.
SUPERBA. Prinssi, sinua petetään. Tämä noitaämmä on meidän vanha
hanhipaimenemme, Barbra, ja tämän ryysyläisen olemme me prinsessat
armeliaisuudesta korjanneet metsästä.
THORA. Nyt palkitsee hän hyvyyttämme sillä että kutsumatonna hiipii
kuninkaan tanssikemuihin ja luikertelee ylhäisten suosioon. Eikös se
ole totta, Trilla?
TRILLA. On. Voin todistaa, että kaikki ovat nimitelleet häntä
Tuhkimoksi. (Hiljaa Dinalle.) Anna minun päästä kamarineitsyeksi
sinulle, niin saatan todistaa että sisaresi ovat antaneet sinun syödä
kissan kanssa samasta kupista.
KERISTANE. Rosvon leski varasti kuninkaantyttären kehdosta. Rosvon
tyttäret, jotka nimittävät itseään prinsessoiksi, varastivat
kuninkaantyttäreltä hänen isänsä perinnön ja hänen valtakuntansa
kruunun. Heidän aikansa on mennyt, rankaisu tulee. Thora, sinä
ylpeilet ja koreilet: muutan muotosi riikinkukoksi. Superba
sinä ylpeilet ja koreilet, eikä siinä kyllä, olet vielä kade ja
vaikertelet: muutan sinut korpiksi. Ja sinä, Trilla, sinä olet
vilpillisin ja kavalin teistä kaikista, sillä sinä petät niitä,
joiden leipää syöt; sinut muutan lavertelevaksi harakaksi.
(Kohottaa taikasauvaa.)
Arigi davolna,
Farenga gidó...
DINA (polvillaan.) Armoa! Armoa kasvinsiskoilleni! He antoivat
minun elää...
SUPERBA. Niin, se on Thoran syy, ja nyt se tuottaa meille
onnettomuuden.