Hoitokomitea eli firma oli aivan omaperäinen yhtymä, jonka tehtävät
vain välillisesti sivusivat jääkäriliikkeen toimintaa, mutta joka
siitä huolimatta oli sille välttämätön ja omalla alallaan varsin
tuntuvasti vaikutti sotatoimiin. Se oli suoranaisessa yhteydessä Saksan
korkeimpien sotilasvirastojen kanssa samalla itsenäisesti suunnitellen
ja järjestellen työnsä, joka oli mahdollisimman monipuolista ja liikkui
kaikkia sota-asioita koskevilla aloilla. Niinkutsuttu Liisankadun
toimisto Helsingissä oli sen ensimmäinen päämaja, mutta kun santarmit
joulukuussa 1915 penkoivat täydellisesti toimiston, jatkoi se
toimintaansa Ruotsista käsin.
Tukholmassa Birger Jarlin kadun varrella sijaitsi hoitokomitean
pääkonttori, ja sitä hoiteli J. W. Snellman. Se ei ollut mitään
rauhallista hommaa ainakaan rahastuksen suhteen, sillä usein sai hän
keskellä yötä nousta vuoteestaan avaamaan oven jollekin "satunnaisesti"
rahapulaan joutuneelle pommarille. Tavallisesti oli tulijalla paljon
muitakin asioita haastettavana ja huolia kerrottavana, kunnes J. W.
kiukustui ja ajoi miehen ulos. Lopulta hän ei avannut enää oveakaan,
työnsi vain oven postiluukusta viisikruunuisen ulkopuolella odottavan
kouraan.
Pommari S. ei komennuksilta saavuttuaan suostunut odottamaan
Haaparannassa uusia määräyksiä, matkustelihan edestakaisin Tukholman
ja Haaparannan väliä, käyden aina tiukkaamassa rahoja J. W:ltä, joka
silloin sai kuulla seuraavanlaisen saarnan:
"Tänne Tukkisaareen meidät komennetaan, vaan heiniä ei anneta. Tässä
laihtuu kohta niin, ettei enää pysty lähtemään komennukselle."
Jolloin J. W. taas heltyi ja antoi "heiniä".
Haaparannan konttorissa pitivät isännyyttä E. Malmberg (Lund) ja R.
Heikel. Edellinen heistä oli salamusteiden erikoistuntija, jotavarten
konttorissa oli kemiallista laboratoriota muistuttava osasto;
jälkimmäinen taasen oli innostunut meriasioihin ja tunsi kaikkien
suurvaltojen sotalaivat noin kolmen meripenikulman päästä nimeltään ja
kaliiperiltaan. Ilmankos häntä kutsutuinkin Seiloriksi.
Me toiset hoitokomitean miehet olimme sitten juoksupoikia, jotka
teimme, mitä kulloinkin määrättiin, — tai minkä milloinkin havaitsimme
hyväksi.
Hoitokomitean toiminta ulottui laajalle, Moskovaa ja Jäämerta myöten.
Järjestelyn täsmällisyydestä mainittakoon esimerkkinä, että kun joku
sotalaiva lähti Helsingin satamasta, sai Saksan Admiralstabi siitä
tiedon kaksi tuntia myöhemmin sekä välittömästi sen jälkeen Saksan
Itämerenlaivasto ja lentojoukot.
Paljon hoitokomitean suorittamista töistä on jäänyt salaisuudeksi — ja
jäänee ainiaaksi. Yleisesti tunnettuja ovat kuitenkin sellaiset kuin
Pietarin asetehtaiden räjäytykset, Arkangelin pamaus, Kilpisjärven
varastojen hävitys, Kantalahden räjäytykset, Slavan pommitus,
räjähdykset venäläisissä laivoissa Helsingissä y.m.