"Pakolaisia", selitin lyhyesti. "Menevät Amerikkaan ryssien kutsuntaa
pakoon."
"Ahaa, nyt ymmärrän, mitä varten niitä liikkuu täällä joka yö", sanoi
sotilas erotessamme.
Kun uusien tulokkaiden joukossa oli paljon kielitaidottomia, jotka
lisäksi eivät ymmärtäneet matkustamisen alkeitakaan, piti heidät
hoivata Trelleborgin lautalle. Sassnitzissa taas asui vakinainen
etappimies, joka ohjasi miehet siitä edelleen, samaten Hampurissa.
J. W. Snellman otti kerran Berliiniin matkustaessaan opastaakseen
kymmenmiehisen joukon pohjolan jätkiä Sassnitziin saakka. Ensimmäisenä
päivänä ruokailuasemilla syötäessä maksoi jokainen mies osuutensa, vaan
kun seuraavana aamuna juotiin kahvia Malmössä, hoiteli yksi miehistä
koko maksupuolen. Snellman sanoikin hänelle:
"Vai niin, te olette valinneet itsellenne rahastonhoitajan. No sitenhän
maksaminen käykin yksinkertaisemmin."
"Niin, tuli tuolla vaunussa yön kuluksi pelatuksi venttiä, ja mitenkä
sitten siinä pelin aikana kaikki rahat järjestyivät minulle", vastasi
mies. Nyt hän leikitteli miljonääriä ja tarjosi aamukahvit ja voileivät
koko sakille. Toisilla ei ollut niin äyrin pyörylää taskussaan.