Olen korjannut pois paperini ruusupensaan alta; sillä näin
puutarhurin ryhtyvän kaivamaan lähettyvillä ja pelkäsin hänen
löytävän kätköni.
Rouva Jewkes ja minä katselimme eilen vastapäätä jalavia olevan
rautaportin lävitse, jolloin eräs mustalaisen näköinen olento saapui
luoksemme ja sanoi: "Jos matami antais mulle joitakin ruuanjätteitä,
niin ennustaisin teille kummallekin." Minä sanoin: "Kuulkaamme
millaista tulevaisuutta hän meille esittää, rouva Jewkes." Tämä
vastasi: "En pidä mokomista ihmisistä: mutta haastakoonpa nyt
sentään. En viitsi hakea teille mitään ruokatarpeita, eukkoseni;
mutta annan muutamia kolikoita", puhui hän.
Mutta kun Nan tuli ulos, virkkoi hän tytölle: "Tuo leipää ja jotakin
kylmää ruokaa, niin kuulet kohtalosi, Nan." Tätä te pitänette varsin
joutavana kirjoittamisen aiheena, kuten muutamia muitakin seikkoja,
joista olen riimustellut. Mutta ottakaahan huomioon, että siten
sain selville hirveän salahankkeen. Oi taivas! mitä minun tuleekaan
ajatella tästä häijystä, tästä häijyn häijystä herrasmiehestä? Nyt
alan vihata häntä kaikesta sydämestäni. Näin on asia:
Rouva Jewkes ei laisinkaan epäillyt naista, kun rautaportti oli
lukossa; hän seisoi ulkopuolella ja me sisäpuolella. Emännöitsijä
pisti siis kätensä ristikosta. Mutisten sekavia lauseita sanoi eukko:
"Kah, matami, te pääsette pian naimisiin, saan teille ilmoittaa."
Siitä rouva Jewkes näkyi olevan mielissään ja virkkoi: "Sepä oli
hauskaa kuulla", ja nauroi niin että lihavat kyljet hytkyivät.
Akka katsahti samalla mitä totisimmin minuun ikäänkuin tarkoittaen
jotakin. Sitte pälkähti isäntäni varoituksen johdosta päähäni,
että kenties tuota naista käytettiinkin pujahduttamaan kirje minun
käsiini, jos mahdollista; ja päätin pitää silmällä kaikkia hänen
liikkeitänsä.
Rouva Jewkes kysyi: "Minkälaisen miehen minä saan? olkaahan hyvä ja
sanokaa." -- "Ka", selitti ennustaja, "itseänne nuoremman; ja oikein
hyvä puoliso hänestä tuleekin". -- "Se ilahduttaa minua", sanoi
toinen ja nauroi jälleen. "No, mamseli, kuulkaamme _sinun_ kohtalosi."
Eukko astahti luokseni ja tarttui käteeni. "Oh", huudahti hän, "en
osaa mamselille ennustaa: kätesi on niin valkoinen ja hieno, etten
voi nähdä viivoja; mutta", hän sanoi riuhtaisten pienen ruohotukon
maasta, "keksinpä siihenkin keinon". Ja niin hän hieroi kämmentäni
ruohotöppään multaisella juuripuolella. "Nyt", sanoi hän, "eroitan jo
piirrot".
Rouva Jewkes tarkkasi huolellisesti kaikkia hänen puuhiansa, otti
ruohotupsun ja vilkaisi siihen nähdäkseen, ettei siinä mitään
ollut. Ja sitte muija sanoi: "Tässä on Jupiterin viiva kulkemassa
elämän viivan yli; tuossa Marsin... Kummallista!" huudahti hän,
"sinun pitää olla hyvin varovainen, kaunokaiseni, sillä sinä olet
kovassa ahdingossa, sen sulle vakuutan. Sinä et näemmä koskaan joudu
naimisiin, ja kuolet ensimäisen lapsesi synnyttämiseen." -- "Pois
täältä, akka!" huudahdin minä. "Parempi olisi, kun et olisi koskaan
tänne tullutkaan."
Rouva Jewkes jupisi: "En pidä tuosta: se haiskahtaa petokselta.
Menehän, Pamela, hetikohta sisälle." -- "Niin teenkin", sanoin;
"sillä minä olen saanut kyllikseni ennustamisista". Ja sisälle minä
menin.
Eukko tahtoi kovin kertoa minulle lisää, ja se sai rouva Jewkesin
uhkaamaan häntä, sillä hän kävi yhä epäluuloisemmaksi. Ja pois akka
läksi ennustettuaan ensin Nanille, että tämä hukkuisi veteen.
Tämä kohtaus askarrutti kovin meidän kaikkien ajatuksia; ja tuntia
myöhemmin menimme katsomaan, vieläkö eukko hiiviskeli lähettyvillä,
ja otimme herra Colbrandin vartijaksemme. Katsoessamme rautaportin
läpi näimme miehen verkalleen astelevan keskellä polkua, ja se lisäsi
yhä enemmän rouva Jewkesin uumoilua. Hän sanoikin: "Te, monsieur
Colbrand, ja minä kävelemme tuota miestä kohti nähdäksemme, miksi hän
siellä vetelehtii; ja jää sinä, Nan, mamselin kanssa portille."
Avaten rautaportin he siis kävelivät miestä kohti; ja arvaten että
eukon, jos hän oli palkattu, täytyi tarkoittaa jotakin tuolla
ruohomättäällä minä loin silmäni sinnepäin, mistä hän oli sen
riuhtaissut, ja huomasin että siitä oli ikäänkuin vihjaisuksi
reväisty enemmänkin ruohoa. Silloin en epäillyt, että sinne oli
pistetty jotakin minua varten. Kävelin siis sinne ja astuen kohdan
päälle virkoin Nanille: "Kah, mikä kaunis metsäkukka tuolla jalavan
juurella kasvaa, viidennen jalavan meistä vasemmalle; poimihan se
minulle." Tyttö vastasi: "Se on tavallinen rikkaruoho." -- "Olkoon
vain", sanoin minä, "mutta noukkasehan se minulle; niilläkin on
toisinaan kauniit värit".
Hänen mennessään minä kumarruin vetäisemään hyvän kourallisen ruohoa
ja sen mukana paperipalan, jonka sujautin heti poveeni, pudottaen
ruohot; ja sydämeni sykki rajusti tämän omituisen seikkailun
johdosta. Minä sanoin: "Menkäämme sisälle, Anne-neito." -- "Ei",
vastasi tyttö; "meidän täytyy jäädä tänne siksi kun rouva Jewkes
tulee".
Olin kovin utelias lukemaan tuon paperin: ja kun Colbrand ja
emännöitsijä saapuivat, menin sisälle. Rouva Jewkes tuumi:
"Epäilemättä on jotakin syytä isäntäni varoitukseen: en voi päästä
selville tuosta vetelehtijästä, mutta siinä mustalaisessa oli
varmaankin kujetta." -- "No", huomautin minä, "jos oli, niin sen
aikeet raukesivat tyhjiin, näittehän". -- "Niin, totta kyllä", myönsi
hän; "mutta se johtui minun valppaudestani; ja sinä teit oikein hyvin
lähtiessäsi pois, kun sinua käskin".
Kiirehdin ylös komerooni ja näin kirjelapun sisältävän muunnetulta
tuntuvalla käsialalla ja huonolla oikeinkirjoituksella kyhättyinä
seuraavat sanat:
Kymmeniä keinoja on ajateltu ilmoittaaksemme sinulle vaarasi;
mutta kaikki on osoittautunut turhaksi. Ystäväsi toivovat, ettei
vielä ole liian myöhäistä antaa sinulle tätä varoitusta, jos se
vain saapuu käsiisi. Aatelisherra on ehdottomasti päättänyt
saattaa sinut turmioon; ja koska hän nyt kerrassaan epäilee
kaikkien muiden keinojen tehokkuutta, hän aikoo teeskennellä
suurta rakkautta ja ystävällisyyttä sinua kohtaan ja lupaa sinut
naida. Tätä varten voit odottaa muutaman päivän kuluttua erästä
pastoria; mutta se onkin viekas, kavala rappiolle joutunut
asianajaja, jonka hän on palkannut toimimaan pappina. Mies on
leveäkasvoinen, kovin rokonarpinen ja varsin hyvä seuranpitäjä.
Ole siis varuillasi. Älä epäile tätä neuvoa. Ehkä sinulla
jo on ollut liiankin paljon syytä vakuuttautuaksesi sen
todenperäisyydestä. -- Sinulle hartaasti kaikkea hyvää toivova