Mitä, rakas isä ja äiti, sanommekaan nyt tästä todella pirullisesta
isännästä! Mistä saan sanoja kuvaillakseni murhettani ja hänen
petostaan! Olen melkein suoraan tunnustanut rakastavani häntä;
mutta senhän tein siinä oletuksessa, että hän oli hyvä. Tämä on
kuitenkin antanut hänelle liian paljon etua. Mutta nyt tahdon
murtaa kurittoman, hillittömän sydämeni, jollei se tahdo oppia
häntä vihaamaan! Voi, mikä synkän musta sydän hänellä täytyykään
olla! Tässä on siis salahanke minun tärvelemisekseni, vieläpä
omasta suostumuksestani! Eipä ihme, ettei hän käyttänyt hyväkseen
inhoittavia tilaisuuksiaan (minkä luulin johtuvan synnintunnosta ja
säälistä minua kohtaan), kun hänellä oli _tällainen_ suunnitelma
varalla! -- Näin olisi minut voitu pettää sellaisen onnen toiveilla,
jota vain korkein kunnianhimoni olisi saattanut tavoitella!
-- Mutta kuinka kauhea olisikaan kohtaloni ollut, kun olisin
huomannut olevani tärvelty olento ja rikollinen portto sensijaan
että olisin ollut laillinen aviovaimo! Oi, tämä on tosiaan liikaa
Pamela-parkanne kestettäväksi! Toivoin että kaikki pahin oli jo
ohitse ja että minulla oli ilo nähdä parannuksen tehnyt mies eikä
hillittömien himojensa valtaan antautunut irstailija. Mitä on teidän
tytär-poloisenne tehtävä? Kaikki hänen toiveensa ovat nyt menneet
pirstoiksi! Ja jos isäntäni ei tässä onnistu, niin siitä seuraa minun
väkivaltainen häpäisemiseni! Sillä tämä osoittaa, ettei hän ennen
hellitä kuin on minut tärvellyt! -- Voi kurjaa, kurjaa Pamelaa!